maanantai 13. maaliskuuta 2017

Lomasuunnitelmia

Me matkustamme mielestäni tällä hetkellä vähän liiankin paljon. Toisaalta Sudanista tekee kyllä hyvää käydä välillä muilla mailla, ja oli miten oli, miehen työpaikka edellyttää, että poistumme maasta noin kolmen kuukauden välein hengähdystauolle.

Meidän loma-aikataulumme määräytyvät nykyään hyvin pitkälti koululaisten lomien mukaan. Lapsilla on koulusta lomaa kolmisen viikkoa jouluna, noin kaksi ja puoli kuukautta kesällä, ja viikon verran sekä keväällä että syksyllä. Joinakin syksyinä lomaviikkoja on jopa kaksi, jos Eid al Adha -pyhät osuvat jo alkusyksylle. Silloin Eid-pyhien lisäksi koululaisilla on myöhemmin syksyllä vielä toinen viikko lomaa.

Viime kesälomalla matkustimme muun muassa ihmettelemään lunta Alpeilla heinäkuussa. Kuljimme gondolihissillä Italiasta hetkeksi Sveitsin puolelle.


Matkakohteita valitsemme tällä hetkellä ensisijaisesti sen mukaan missä meillä asuu läheisiä ja ystäviä, mutta toisinaan tulee tehtyä reissuja myös sellaisiin kohteisiin jotka ovat kätevän matkan päässä, kuten Qatar, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat tai Turkki. Tai sitten valitsemme matkakohteen jonkun muun käytännön syyn perusteella. Tämän vuoden kevätlomakohteeksi meille valikoitui Itävalta oikeastaan ihan vain siksi, että sinne oli tarjolla kohtuuhintaisia lentoja. Wienissä vietämme muutaman päivän Italian isovanhempien kanssa. Aiomme myös pyrähtää Wienistä pitkäksi viikonlopuksi ystävien luo Sofiaan, Bulgariaan.

Istanbul oli vielä pari vuotta sitten yksi suosikkikohteistamme jonne oli kätevä matkustaa täältä Khartumista sillä Turkish Airlines lentää Khartumista suoraan Istanbuliin.


Kesäksi olemme taas menossa pitemmäksi aikaa Suomeen. Alkukesäksi meillä on alustavasti suunnitteilla reissu Lappiin. Viime kesänä ehdimme vain Rovaniemen korkeudelle, tänä kesänä olisi toiveissa ajella ehkä jopa Pohjois-Norjaan saakka. Loppukesällä olimme aikeissa mennä Kanadaan ja sieltä Yhdysvaltain kautta Belizessä käymään, ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Trump kuitenkin muutti suunnitelmamme; emme halua käydä koettamassa onneamme Yhdysvaltojen rajalla, Yhdysvaltain Sudanin suurlähetystöstä hakemillamme viisumeilla. Aiommekin nyt sen sijaan kiertää Kanadaa vähän laajemmin. Toiveissa on, että belizeläinen kummipoikamme ja hänen äitinsä pääsevät lomailemaan kanssamme Kanadaan.

Olemme käyneet Kanadassa ennenkin, Ontariossa ja Quebecissä, kun esikoinen oli vuoden vanha, ja itse olen käynyt samoissa maisemissa jo aikaisemmin nuoruudessani. Tällä kertaa haluaisimme matkustaa Kanadassa vähän laajemmin. Haluamme yrittää Toronton lisäksi käydä ainakin Edmontonissa, Albertassa tapaamassa vanhaa ystävää. Minä olen myös jo kauan halunnut Vancouveriin ja toivon, että meidän onnistuisi poiketa lomalla myös sinne. Paluumatkalla Kanadasta kohti Suomea suunnittelemme lisäksi päivän-parin pysähdystä Islannissa. Matkavaraukset ovat tosin vielä tekemättä ja suunnitelmat ja aikataulu saattavat tästä vielä muuttuakin.

Niagaran putouksilla Kanadan puolella.


Syksyn lomasuunnitelmat ovat vielä ihan auki, mutta toivon meidän viettävän Suomessa minun vanhempieni luona joko Eid-viikon tai sitten varsinaisen syysloman. Ensi jouluksi meillä on nimittäin suunnitteilla reissu Australiaan. Se on yksi miehen ja minun lempikohteista, mutta lapset eivät ole siellä vielä koskaan käyneet. Kävimme Australiassa kahdestaan mies ja minä jokunen vuosi ennen ensimmäisen lapsen syntymää; vietimme viikon verran Sydneyssä ja ajelimme sieltä hiljakseen Brisbaneen missä pysähdyimme taas vähän pitemmän aikaa. Loma oli erinomaisen ihana ja onnistunut ja siitä asti olemme aika ajoin miettineet uutta matkaa. Ihan pienten lasten kanssa emme kuitenkaan ole viitsineet lähteä Australiaan asti. Ensi jouluna nuorimmainenkin on kuitenkin jo neljä ja tuntuu, että aika alkaa olla kypsä uudelle Australianlomalle. 

Vuosia sitten Australiassa hyvässä seurassa.



Vaikken halua elää elämääni lomasta toiseen, ja vaikka minusta tuntuukin, että matkustamme tällä hetkellä vähän liiankin paljon, on silti kieltämättä mukavaa kun on jotain mitä odottaa. Lomallelähtö tuntuu usein aikamoiselta koitokselta, ja palatessa vie aikansa asettua taas näihin täkäläisiin oloihin, mutta lomat itsessään kyllä virkistävät ja kirkastavat mieltä. Ja virkistykselle on juuri nyt tarvetta. Tuntuu, että viime viikot olen aika lailla vain selviytynyt päivästä toiseen. Onneksi kevätlomaa ei tarvitse enää pitkään odottaa.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Lisää arkisia yksityiskohtia: ruokaa ja juomaa

Vettä janoisille

Keraamiset vesisäiliöt kadun varrella.

Katujen varrella ja kauppojen edustalla seisoo täällä keraamisia ja muovisia vesisäiliöitä joista roikkuu metallinen kuppi. Vesisäiliöt ovat yleisessä käytössä. Kuka tahansa ohikulkija voi täyttää vedellä kupin ja sammuttaa janonsa. Kovassa helteessä on tärkeää juoda paljon, mutta itseäni mietityttää se kuinka sama kuppi kulkee kädestä käteen ja suusta suuhun. 


Ei alkoholia

Alkoholitonta olutta montaa eri lajiketta.


Sudan on täysin kuiva maa. Täällä ei ole sellaisia hotelleja tai ravintoloita joissa ulkomaalaiset voisivat käydä nauttimassa alkoholia, eikä kaupoissakaan myydä lainkaan alkoholia. Alkoholitonta olutta toisaalta kyllä löytyy ja olenpa nähnyt kaupan hyllyllä viime aikoina sellaisiakin kummallisuuksia kuin esimerkiksi alkoholittomia tölkkimojitoja. Kukakohan niitäkin ostaa?


Liha

Lihakauppojen ikkunoissa roikkuu lampaanruhoja, kauppojen takaseinillä puolikkaita lehmänruhoja. Alkuun ruhot puistattivat minua, mutta kaikkeen tottuu, ja nykyään suhtaudun kuolleisiin eläimiin kaikin puolin paljon entistä luontevammin. 

Suosin Khartumissa erityisesti yhtä lihakauppaa jossa on tavallisesti melko hyvä valikoima ja liha tuoreenoloista. Kun kerran olin lihaostoksilla ajoi kaupan eteen pieni rekka jonka takaa nostettiin kaupan takaosaan kokonaisia lehmänruhoja. Rekassa ei näyttänyt olevan sen kummempaa ilmastointia, eikä se näyttänyt minusta erityisen puhtaaltakaan. Toisella kertaa olin kaupassa kun sähköt katkesivat eikä generaattori pitkään hetkeen lähtenyt hurisemaan. Lihatiskit lämpenevät nopeasti näillä helteillä.

Lampaankyljykset odottamassa marinadia.

Ihan hyvillä mielin ostan silti edelleen lihaa kyseisestä lihakaupasta. Ihanteellista on toki se, että kylmäketju säilyy ja ruoka-aineita säilytetään oikeissa olosuhteissa ja lämpötiloissa, mutta läpi maailman ei kaikki aina toimi niin viimeisen päälle hyvin. Maalaisjärjellä pärjää onneksi pitkälle maassa kuin maassa. En osta lihaa jos se näyttää vähänkään huonolta. Täällä ei koskaan lihassa lue viimeistä myynti- saati käyttöpäivää, se on vain itse lihasta katsottava ja nuuskittava. Kaikki liha on joka tapauksessa parasta valmistaa heti samana päivänä, viimeistään seuraavana, tai sitten suosiolla laitettava suoraan kauppakassista pakastimeen odottamaan sopivaa hetkeä. 

Porsaanlihaa ei täällä löydy lihakaupoista sillä muslimit eivät sitä syö. Olen kuullut huhuja, että jossain Khartumin tuntumassa on possutila josta voi suoraan käydä ostamassa porsaanlihaa, mutta en ole viitsinyt ottaa asiasta sen lähemmin selvää. Sen sijaan olen opetellut laittamaan ruokaa lampaanlihasta ja suorastaan ihastunut lampaankyljyksiin. Lampaan lisäksi täällä on laajalti tarjolla naudanlihaa ja kanaa, jonkun verran myös kalaa ja kamelinlihaa. 


Vihannekset ja hedelmät, pavut ja linssit

Osa kaupan hedelmähyllyä.


Täältä löytyy useammanlaisia vihanneksia ja hedelmiä, mutta Belmopanin vihannestoria on silti ikävä, suomalaisista ruokakaupoista puhumattakaan. Vihannekset ovat usein täällä nahkeita ja lötköjä, eivätkä hedelmätkään aina niin kovin mehukkaita. Mitä muuta voisi odottaakaan aavikon reunalla? Yritämme valmistaa niin monipuolista ruokaa kuin mahdollista mutta paikallinen tarjonta tuo ruuanlaittoon omat rajoitteensa ja gluteenittomuus taas omansa, eivätkä pienet lapset aina ole niitä helpoimpia ruokittavia. 

Ote papu- ja linssikokoelmastamme.



Itse syön tyytyväisenä linssejä ja papuja joita täällä on onneksi aina saatavilla, mutta lapset suhtautuvat palkokasveihin vähän valikoivammin. Lapsille maistuisivat erityisesti valkoiset pavut tomaattikastikkeessa, mutta niitä ei yhtäkkiä löydy mistään kaupasta. Onnistuimme onneksi tilaamaan niitä Euroopasta ja nyt odotan kärsimättömänä, että tilaus tulisi perille. Olen vieläkin vähän toipilas ja väsymyksen vuoksi vähän herkällä mielellä. Meinaa ihan itkettää ajatus siitä, että me täällä unelmoimme jostain niin arkipäiväisestä kuin Heinzin valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. 


(Arjen yksityiskohdista olen kirjoittanut aikaisemminkin kerran jos toisenkin.)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Viikonloppu kuvina

Koska mies on työmatkalla ja minä edelleen vähän kipeänä, pysyttelimme suosiolla kotona koko viikonlopun. Tekemistä onneksi riitti. Pyykkivuoressa yksistään oli minulle puuhaa koko viikonlopun varalle, ja paljon jäi vielä viikollekin.
Yllätin nämä kaksi liskoa talon sivustalla kun menin tutkimaan rikkinäisen vesipumppumme tilannetta. Liskot olivat suistaan kiinni toisissaan. En ole koskaan nähnyt vastaavaa enkä löytänyt netistäkään mitään selitystä kummalliselle käytökselle. Siinä vaiheessa kun sain kännykän kameran toimimaan toinen liskoista oli ehtinyt irrottaa päänsä toisen liskon päästä ja lähtenyt juoksemaan tiehensä. Toinen seurasi sitä pian perästä.
Ikkunakaltereista on kaikenlaiseen käyttöön, niitä voi käyttää myös kiipeilyharjoituksiin. Pienimmäinen kiipeilee mielellään myös sisällä yläkerran ovien kaltereissa. 
Esikoinen löysi leikkihuoneen hyllyyn unohtamansa dinosauruskaivaussetin ja innostui pitkästä aikaa kaivamaan luita esiin. Homma vaikutti siinä määrin rentouttavalta, että olisi tehnyt mieleni koittaa vähän itsekin. Kipeä niskani ei kuitenkaan ollut omiaan luiden esiin koputteluun.
Koululaiset pelasivat viikonlopun aikana pihalla useampaan otteeseen jalkapalloa. Jalkapalloksi valikoitui Paavo Pesusieni -pallo jonka ostimme vuosia sitten viikonloppulomalla Chetumalista Meksikosta.
Sisätiloissa pelasimme yhdessä Afrikantähteä ja Eläinpyramidia. Pelien ja leikkien lisäksi katselimme DVD:ltä muun muassa Harry Potteria ja Futuramaa. Ja niin kului viikonloppu ja nyt ollaankin jo viikon ensimmäisessä arkiaamussa.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Väsyneenä kohti viikonloppua

Lapset ovat vihdoin tervehtyneet mutta minä olen sairausviikon jäljiltä ihan puhki. 

Kolmevuotias halusi kuumeisena olla melkein koko ajan ihan kiinni minussa. Istuin hankalissa asennoissa tyttö sylissäni, kannoin häntä ylös ja alas portaita, ja lopulta laitoin ruokaakin tyttö kantorepussa selässäni. Väsyneenä ja nälkäisenä söin keskellä viikkoa eräänä iltana sairaidenhoidon lomassa kiireessä niin huolimattomasti, että puraisin vahingossa haarukkaa ja lohkaisin palan etuhampaastani. Kolmevuotiaan kanniskelut yhdistettyinä huonosti nukuttuihin öihin kostautuivat puolestaan niskajumina joka vaivaa edelleen. Ääneni alkoi kadota muutama päivä sitten eikä ole vielä ihan kokonaan palannut, ja nenä vuotaa ja yskittää. 
Sairauspäivinä oli aikaa askarrella. Isosisko teki kukan
yhteenliitettävistä pikkupalikoista.
Eilisestä keskiviikosta asti on isosisko ollut taas koulussa ja pikkusiskokin on yskää lukuunottamatta terve. Viime viikolla mies lähti keskiviikkona kesken työpäivää töistä ja vei pojan ratsastamaan sillä välin kun itse hoidin kipeitä tyttöjä kotona. Tällä viikolla hän ei valitettavasti onnistunut irtoamaan töistään, joten lähdin itse eilen vähän puolikuntoisena pikkusiskon kanssa hakemaan koululaiset koululta tallille. Pojan ratsastustunneilla on tavallisesti yhteensä kolme oppilasta mutta toiset olivat tällä kertaa poissa joten poika sai yksityisestetunnin. Niin taidokkaasti poika hyppi esteiden yli, ettei sydämeni hypännyt kurkkuun läheskään jokaisen esteen kohdalla.

Toisena sairauspäivänä isosisko teki balettipalapelin virtahepojen viereen. Nämä kolme virtahepoa ovat osa suurempaa kokoelmaa. Belizessä keräilimme huviksemme pieniä puisia ja keraamisia vyötiäisiä, täällä Sudanissa asuessamme puolestaan virtahepoja eri puolilta Afrikkaa.


Tallilta ajelimme hakemaan miehen töistä ja tulimme koko porukka kotiin, tosin minä ja autonkuljettaja vain kääntyäksemme. Olin nimittäin huomannut Poppy-koiran jalassa erikoisen patin jota halusin käydä näyttämässä eläinlääkärille. Koska mies on lähdössä perjantaina työmatkalle oli eläinlääkärikeikka parasta hoitaa alta pois sukkelaan. Olin jo ehtinyt keksiä vaikka mitä kamalia diagnooseja ja jo ihan oman mielenrauhani vuoksi tuntui tärkeältä päästä nopeasti selvittämään missä mennään. 

Mies jäi kotiin lasten ja kahden muun koiran kanssa ja minä puolestani hyppäsin Poppyn kanssa autonkuljettajan kyytiin ja ajelimme eläinlääkärille. Jouduimme odottamaan eläinlääkärin edustalla hyvän tovin, sillä jonossa oli ennen meitä muutama koira, enkä halunnut mennä levottoman Poppyn kanssa pieneen odotushuoneeseen. Poppy oli tohkeissaan tuktukeista ja moottoripyöristä ja haukkuipa muutaman rekankin ennen kuin pääsimme sisälle. Kaikeksi onneksi patti koiran jalassa paljastui harmittomaksi. Palasin kotiin eläinlääkäristä hyvin huojentuneena. 

Yhdessä tyttöjen kanssa teimme myöhemmin sairausviikolla tämän Raamattuaiheisen palapelin, missä
erilaiset eläimet hengailevat sopuisasti taustalla vilkuttavien Aatamin ja Eevan kanssa.
Hankimme palapelin aikoinaan Belizen mennoniittakylästä Spanish Lookoutista.
Tänään torstaina oli lasten koululla kirjanhenkilöparaati mutta sinne pääsi mies onneksi menemään ja minä jäin sen sijaan kotiin lepäämään pikkusiskon ja koirien kanssa. Autonkuljettaja kävi aamupäivällä pyynnöstäni ostamassa viikonlopun ruokatavarat, joten säästyin kauppareissultakin. Nyt ei ohjelmistossa ole seuraavalle muutamalle päivälle yhtään mitään muuta kuin lepäilyä kotosalla. Ihanaa. Minä olen niin helpottunut lasten tervehtymisestä ja siitä, ettei Poppylla olekaan mitään pahasti vialla, ja niin väsynyt ja puolikuntoinen lasten sairastamisen jäljiltä, etten jaksa juuri nyt huolehtia edes siitä, että mies on heti huomenaamulla lähdössä työmatkalle. 

tiistai 28. helmikuuta 2017

Lisää arkisia yksityiskohtia Khartumista

Kun omaa arkea katsoo tarkemmin, alkaa huomata enemmänkin omalaatuisia yksityiskohtia:


Vesi

Vesifiltterisysteemimme on talon ulkopuolella ja siksi jatkuvasti hiekkapölyn peitossa.


Yksi niistä asioita joita maailmalla ikävöin on puhdas hanavesi. Pesemme täällä hanavedellä itsemme ja hampaammekin, ja jonkin verran käytämme hanavettä keitettynä ruuanlaitossa, mutta juomavetenä emme sitä kuitenkaan sellaisenaan käytä. Vettä täällä kyllä käsitellään ja meillä on lisäksi talossa vesifiltterisysteemi minkä pitäisi puhdistaa hanavedestä ainakin suuremmat epäpuhtaudet, mutta juomavedeksi hanavedestä ei minusta kuitenkaan ole. 

Khartumissa vesifiltterit tuntuvat olevan aika tavallisia, vähän vaatimattomammissakin talouksissa on usein ainakin pieni vesifiltteri keittiön hanan tuntumassa. Meidän suuri vesifiltterisysteemimme kattaa koko talouden. Vesifilttereistämme yksi pitää vaihtaa kerran parissa kuukaudessa, kaksi muuta kerran neljässä kuukaudessa. Tosin usein vaihtoväli venyy aika lailla pitemmäksi kun emme onnistu mistään löytämään vaihtofilttereitä.

Vasta kaksi tonkkaa tyhjillään - vielä ei ole kiire kauppaan vaihtamaan niitä täysiin.


Juomaveden ostamme kaupasta. Meillä on kaksi juomavesilaitetta - yksi alakerrassa keittiössä ja yksi yläkerrassa - ja yhteensä kahdeksan vesitonkkaa. Kun vesitonkista neljä seisoo ulko-oven vieressä tyhjillään on aika käydä vaihtamassa tyhjät tonkat täysiin. Yhden suosimamme Safia-merkkisen vesitonkan vaihtaminen täyteen maksaa tällä hetkellä noin 25 Sudanin puntaa, alle 2 euroa - ainakin jos kaupan eteen ajaa meidän suurella autollamme. Paikallisille saattaa hinta olla halvempi. 


Kärsivällisyyttä koetteleva internet

Internet toimii meillä usein niin hitaasti, että en monestikaan jaksa jäädä odottelemaan sivujen latautumista ja vain hyvin harvoin viitsin edes yrittää katsoa sosiaalisen median videolinkkejä tai kuunnella podcastejä. Hitaan yhteyden lisäksi meillä on data-aikaa vain rajoitetusti. Päivittäin voimme parhaimmillaan katsoa Netflixiä noin 24 minuuttia. Siinä on tietysti hyvätkin puolensa, sillä viihtyisimme varmaankin kaikki muuten Netflixin parissa liikaakin! Aion silti yrittää tässä lähikuukausina vaihtaa internetyhteytemme toimivampaan. 

Kummallista täkäläisessä internetissä on sekin, että aika ajoin joillekin sivuille ei ole pääsyä. Ensimmäiseen kahteen vuoteen en muista koskaan päätyneeni yhdellekään estetylle sivustolle, mutta nyt sellaisia on osunut kohdalle parikin muutaman viikon sisään. Ihan äskettäin kävin pitkästä aikaa lukemassa amerikkalaista mammablogia enkä ehtinyt ensimmäistä sivua pitemmälle, kun pääsy sivustolle oli yhtäkkiä estetty. En ole ihan varma miksi kyseinen mammablogi vaikutti sensuroijan silmissä kyseenalaiselta. Sillä on kyllä nokkela nimi joka saattaa antaa mielikuvan vähän toisenlaisesta sivustosta. 

Tähän asti kaikki ne estetyt sivustot joille olen päätynyt ovat ennen pitkää olleet luettavissa. Näin kävi myös mammablogin kohdalla. Kun kymmenisen minuuttia myöhemmin kävin koettamassa onneani, pääsin jälleen lukemaan sivustoa vapaasti. 


Maitotuotteet

Vasemmalla juotavia jugurtteja, keskellä täyteläistä maustamatonta jugurttia, oikealla tuoretta maitoa. Maustamatonta jugurttia on sekä tässä juoksevammassa että lohkeavassa muodossa. Pitkään en osannut päättää kumpi on minun suosikkini, mutta olen nyt parin vuoden jälkeen enemmän mieltynyt tuohon juoksevampaan olomuotoon.


Sudanissa on useampia maidontuottajia. Me itse suosimme Capo-maitotuotteita, sillä ne ovat hyviä ja kaikin puolin laadukkaita. Kaikki maitotuotteet täällä näyttäisivät olevan täysmaidosta, tuottajasta riippumatta. Se sopii minulle sillä käytän muutenkin mieluiten täysmaitotuotteita sen vähän mitä käytän. Me käytämme täkäläisestä maitotuotteista erityisesti tuoretta maitoa ja erilaisia jugurtteja. Paikalliset juustot ovat minun makuuni liian suolaisia, mutta paikallisen fetan makuun olen kyllä päässyt.


Huoneenlämpökaappi

Lääkekaappimme on lapsilukolla kiinni, että lapset eivät pääse lääkkeisiin käsiksi.
Olemme saaneet helmikuussa nauttia miellyttävän viileistä säistä. Viime viikot olemme pärjänneet vain tuulettimilla ja nekin ovat olleet käytössä lähinnä öisin. Tällä viikolla näyttää sää kuitenkin taas tuntuvasti lämpenevän. Pian päästääneen taas jo lähelle 40 celsiusastetta ja huhti-toukokuussa reippaasti yli senkin. 

On aika hankalaa säilyttää näissä oloissa sellaisia lääkkeitä joita tulisi pitää huoneenlämmössä, huoneenlämpö kun nousee täällä kuumina kuukausina helposti lähelle 40 celsiusastetta ja ylikin. Ilmastointilaitteemme menevät rikki jos pidämme niitä päällä jatkuvasti yhdeksän kuukautta vuodesta, ja meillä on joka tapauksessa kylmimmilläänkin ilmastointi säädetty 28 celsiusasteeseen, mikä ei riitä sellaisille lääkkeille joita pitäisi säilyttää lähempänä 20 astetta.

Noin vuosi sitten löysimme ongelmaan ratkaisun: hankimme pienen viinikaapin jonka säädimme niin lämpimäksi kuin sen sai, eli noin 18-asteiseksi. Lämpötila on toki viileänpuoleinen, mutta menee kuitenkin huoneenlämmöstä. Ainakin paremmin kuin 40 astetta. 

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Sairaana kehitysmaassa

Maailmalla muhii paljon sellaisia sairauksia joiden minä luulin maailmanlaajuisesti jääneen edellisille vuosisadoille. Yksi miehen kollegoista sairastui jokin aika sitten lavantautiin, jonka olemassaoloon havahduin itse viime keväänä kun lastenlääkäri täällä epäili sitä vanhemman tytön kuumeilun syyksi ja lähetti tytön verikokeisiin joilla suljettiin pois muun muassa lavantauti sekä malaria. 

Sudanissa oli äskettäin koleraepidemia joka levittyi myös Khartumin alueelle. Virallista tietoa koleratapauksista ei mistään oikein löytynyt, mutta käytännössä epidemia näkyi muun muassa siinä, että yksi kaupungin keskeisistä vihannes- ja hedelmätoreista suljettiin. Kolera, ripulitauti, voi tappaa hyvinkin nopeasti, mutta siihen on toisaalta onneksi tehokas ja toimiva hoitokeino: nesteytys. Koleraepidemian aikaan jokainen tavallinenkin mahatauti tuntuu silti vähän turhan jännältä paikalta, siitäkin huolimatta, että meillä onkin aina lääkekaapissa nestehoitoa varten varalla lääkettä. Koleraepidemian vuoksi minusta tuli hygienian suhteen entistäkin varovaisempi ja pesen nykyään huolellisesti myös muun muassa greipit ja mangot ennen kuorimista ja syömistä. 

Äskettäin yksi nuorimmaisemme ystävistä sairastui tuhkarokkoon, mutta diagnoosi selveni vasta sen jälkeen kun pieni poika oli ehtinyt nuhaisena käydä taaperokerhomme tapaamisessa. Tuhkarokkohan oli Suomessakin vielä minun lapsuudessani 1970-luvulla ihan tavallinen lastentauti, mutta nykyään Suomessa esiintyy vain muutama tuhkarokkotapaus vuodessa. Rokotusten avulla tuhkarokko on käytännössä hävitetty Suomesta kokonaan. Täällä Sudanissa ei tuhkarokkoon toisaalta ole päässyt kehittymään samanlaista laumasuojaa kuin Suomessa, sillä läheskään kaikkia ei täällä ole rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Tuhkarokko onkin täällä lavantaudin ja koleran tavoin edelleen melko tavallinen sairaus. 

Meidän kolmevuotias nuorimmaisemme on ehtinyt ottaa vasta yhden tuhkarokkorokotuksen, rokotusohjelman mukaisesti yksivuotiaana. Tuhkarokkoon sairastunut kaveri oli hänkin saanut ensimmäisen tuhkarokkorokotuksen, mutta yksi rokotus ei vielä anna täyttä suojaa - siksi tuhkarokkoa vastaan rokotetaan toisenkin kerran lapsuuden aikana. Meidän kolmevuotiaamme on määrä ottaa tehosterokotus tänä kesänä, ennen kuin tyttö syksyllä aloittaa koulun. 

Kun tyttösellemme nousi kova kuume noin viikko sen jälkeen kun hän oli tavannut tuhkarokkoisen kaverinsa ei auttanut kuin odottaa mitä tuleman pitää: puhkeaisiko tuhkarokkoihottuma vai oliko kuitenkin kyse vain ärhäkästä flunssasta. Minua hirvitti - ei niinkään itse rokko mutta sen mahdolliset jälkitaudit ja sivuvaikutukset. Onneksi tytön sairaus vaikuttaisi kuitenkin olevan ihan vain kovaa flunssaa. Päivä nuorimmaisen sairastumisen jälkeen myös isosiskolle tuli nuha ja yskä ja kuumetta, enkä itsekkään ole ihan täysin voimissani. Olemme nyt sairastaneet kotona jo useamman päivän ja arvelen, että muutama päivä ainakin tässä vielä menee. 

Ihan tavalliset sairaudetkin tuntuvat näissä olosuhteissa usein vähän normaalia huolestuttavammilta. Monen perussairauden kohdalla mainitaan internetin länsimaisilla lääkärisivustoilla, että kehitysmaissa ne saattavat olla jopa tappavia. Tarkoitus lienee rauhoittaa länsimaisia lukijoita, että heidän ei tavallisten tautien tappavuudesta tarvitse yhtä lailla huolehtia, mutta itse jään aina vähän miettimään onko kyse maantieteellisestä sijainnista vai ennemminkin kuitenkin elinolosuhteista. Me kun täällä sairastamme juurikin kehitysmaassa.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Viisi yksityiskohtaa khartumilaisesta arjestamme

Muutamassa ulkosuomalaisessa blogissa on viime päivinä kuvailtu arjen yksityiskohtia eri maissa. Kiitos Liisalle hyvästä ideasta. Ulkosuomalaiset blogit avaavat ikkunan eri maihin ja mikä sen kiinnostavampaa kuin tavallinen arki! Toivottavasti moni muukin innostuu kuvaamaan oman elämänsä arkipäiväisiä erikoisuuksia.

Sudanissa ja täällä pääkaupungissa Khartumissakin eletään niin monissa erilaisissa todellisuuksissa, etten rohkene väittää oman arkeni edustavan elämää täällä kovin laajalti. Nämä yksityiskohdat ovat kuitenkin keskeinen osa minun täkäläistä elämääni ja kertovat siis omasta arjestani täällä aika tavalla. 


Sähkömittarit

Kylläpä meidän sähkömittarimme ovat hiekkapölyn peitossa!


Sähköstä maksetaan täällä etukäteen. Sähkötoimistosta käydään ostamassa kilowattitunteja ja ne ladataan sähkömittariin. Meidän talomme on siitä erikoinen, että meillä on sähkömittareita kaksin kappalein - ehkä siksi, että talomme on niin suuri, en tiedä. Kerran toinen mittareista meni huomaamatta nollille mutta sähköt talossa toimivat siitä huolimatta. Kun emme oikein ymmärrä miten sähkö talossa jakautuu olemme pitäneet tapana ladata aina kerralla varalta molemmat mittarit. Sähkö ei ole täällä minun mielestäni tavattoman kallista, vaikka hinta on kyllä kuluneen vuoden aikana entisestään kallistunut. Kesäkuumalla sähköä kuluu hyvinkin paljon sillä 40 asteen hellelukemissa emme ilman ilmastointilaitteita täällä pärjää.


Keittokaasu

Uunin oikealla puolen käytössä oleva keittokaasutonkka, vasemmalla varatonkka.


Kaasua keittiön uunia varten ostetaan kaasutonkissa. Keittokaasutonkan täyttäminen maksoi kaksi ja puoli vuotta sitten 25 Sudanin puntaa. Nykyisin hinta on reippaasti yli 100 puntaa. Ajoittain kaasusta on myös ollut pulaa. Siksikin meillä on talossa kaksi kaasutonkkaa. Yksi tonkista on käytössä ja toinen täysi tonkka odottamassa. Ulkopuolelta ei näe kuinka paljon kaasua tonkassa on jäljellä, eli ihan järjestään kaasu loppuu kesken ruuanlaiton. Silloin on kätevää, että voi yksinkertaisesti irrottaa yhden tonkan ja laittaa toisen tilalle. Alkuun arastelin käsitellä tonkkia itse, mutta koska olen ollut täällä niin paljon yksikseni, ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla tonkkien kanssa tutuiksi.

Omat kaasuvarastot ovat sinänsä tuttuja juttuja jo monen vuoden takaa. Myös Jamaikalla ja Belizessä meidän täytyi itse ostaa kaasu uunia varten. Jamaikalla kaasua myytiin suuremmissa tonkissa, jotka seisoivat turvallisuussyistä talon ulkopuolella. Belizessä meillä oli kiinteä kaasusäiliö jonka täytti aika ajoin kaasurekka. Kiinteässä säiliössä kätevää oli se, että siitä pystyi päällepäin näkemään suurinpiirtein kuinka paljon kaasua oli vielä käytettävissä.


Radiopuhelin

Radiopuhelin lepäämässä Afrikka-palapelin edustalla. Palapeli on muuten ajastaan jäljessä, sillä siinä Etelä-Sudan ei vielä näy itsenäisenä valtiona.


Kerran viikossa on radiotarkastuksen aika. Meillä on ollut hätätilanteita varten käytössä radiopuhelin jo Jamaikalta asti. Kun hurrikaanien jälkeen sähköverkko saattoi Kingstonissa olla useammankin päivän poissa toiminnasta olivat radiopuhelimet tärkeä yhteydenpitoväline. Missään aikaisemmassa asuinmaassamme emme ole kuitenkaan säännöllisesti harjoitelleet radiopuhelimen käyttöä ja olenkin itse niitä aina vähän vierastanut. Nyt kun viikottaisen radiotarkastuksen myötä alkaa radiopuhelimen käyttö olla minullekin hyvinkin tuttua, alan uskoa, että saattaisin osata hätätilanteessa sanoa radiopuhelimeen jotain rakentavampaa kuin “apua” ja saattaisinpa hyvässä lykyssä hätääntyneenä muistaa kutsutunnuksenikin. Radiopuhelinkeskusteluissahan ei tavallisesti käytetä omia nimiä vaan kutsutunnuksia. Toivotaan tosin toki, ettei radiopuhelimelle tulisi käyttöä.


Henkilökunta

Automme parkissa henkilökunnan puolella pihaa, hyttysverkon ja kalterien läpi kuvattuna. Jokaisessa kotimme ikkunassa on vastaavanlaiset kalterit. Olen niin tottunut kaltereihin, että en kiinnitä niihin enää mitään huomiota; meillä on ollut ikkunoissamme kalterit jo Jamaikan ajoista asti. Tämän talon kalterit ovat mielestäni itse asiassa aika tyylikkäät ja niiden läpi näkee melko hyvin ulos.


Jo Jamaikalta asti olen opetellut kuinka jakaa koti osa-aikaisen kotiapulaisen kanssa. Helpolla se ei ole tullut eikä ole ihan ongelmatonta edelleenkään. Arvostan suuresti sitä, että kotiapulainen auttaa pitämään talon järjestyksessä, mutta koskaan en taida täysin tottua siihen, että vieras ihminen hyörii talossa. Tänä keväänä olen vähän lähempänä omaa mukavuusaluettani kun kotiapulainen on talolla vain kolmena päivänä viikossa ja muutamana päivistä vain jokusen tunnin ajan.

Vartijoihinkin totuttelemme jossain määrin edelleen koska vartijoita meillä on ollut vasta Belizen aikojen loppupuolesta eteenpäin. Eikä meillä ennen Sudania koskaan ollut autonkuljettajaa eikä puutarhuria. Varsinkin autonkuljettajasta on tullut niin kiinteä osa arkeamme, etten osaa oikein kuvitellakaan miltä elämä täällä näyttäisi ilman häntä, mutta alkuun minusta tuntui hengästyttävän hämmentävältä ajatus omasta autonkuljettajasta.


Pistorasiat

Brittiläinen pistorasia.



Sudanissa on monessa talossa brittiläiset sähköpistorasiat. Toisaalta käytössä on myös eurooppalaisia pistorasioita, ja virallisten tietojen mukaan maassa on käytössä myös kolmannentyyppisiä pistorasioita, joihin en itse ole kuitenkaan koskaan täällä tyrmännyt. Täällä on myynnissä sähkölaitteita sattumanvaraisesti sekä eurooppalaisilla että brittiläisillä pistokkeilla. Me käytämme arjessamme runsaasti adaptereita, sillä aika monet sähkölaitteistamme ovat eurooppalaisia ja niissä on siis eurooppalaiset pistokkeet. Onneksi täällä on myös sama sähkövirta kuin esimerkiksi Suomessa, eli minkäänlaisille sähkövirranmuuntajille ei ole sentään tarvetta.

Adapteri arjen apuna.


















*****
Täkäläisiä arjen erikoisuuksia voisi listata vaikka kuinka! Nämä tulivat vain nyt ihan ensimmäisinä mieleen. Monet arkiset asiat täällä tuntuivat alkuun hyvinkin hankalilta, mutta niin vain kaikesta oudosta ja erilaisesta on ajan kanssa tullut hyvinkin arkipäiväistä.