maanantai 14. marraskuuta 2011

Jamaikan kuvia

Jamaika on viime aikoina ollut mielessäni usein. Ehkä siksi, että sieltä muutosta on kohta tasan kaksi vuotta aikaa? Tai siksi, että muutimme sinne Belgiasta aika tarkalleen viisi vuotta sitten? Asuimme Kingstonissa Jamaikalla lokakuusta 2006 tammikuuhun 2010.
Meidän kotipihamme Kingstonissa. Talomme oli talorivin päätytalo, takana kuvan keskellä. Asuimme aidatulla ja vartioidulla asuinalueella noin viiden minuutin ajomatkan päässä Cosimon työpaikasta. Olimme oman suljetun asuinalueemme ainoat ulkomaalaiset, mikä oli hyvä ja huono asia. Oli mielenkiintoista elää jamaikalaisten keskellä, vaikkakin siis erittäin hyvintoimeentulevien jamaikalaisten. Mutta paikallisiin naapureihin oli vaikeampi saada kontaktia kuin muihin ulkomaalaisiin joten olin varsinkin aluksi vähän yksinäinen talossamme.

Ihanan verannan vuoksi ihastuimme taloon ja päätimme vuokrata sen. Avoimella verannalla oli kuitenkin usein niin paljon hyttysiä, ettemme viettäneet siellä kovinkaan paljon aikaa. Mutta talon vuokraisäntä ja -emäntä paljastuivat mitä parhaimmiksi ihmisiksi ja heidän talossaan oli jo sen vuoksi ilo asua.

Olohuoneemme Kingstonissa. Ostimme jamaikalaisesta korituolihuonekaluihin erikoistuneesta kaupasta sohvan, kaksi nojatuolia ja sohvapöydän. Tajusimme vasta myöhemmin, että huonekalut olivat niin suuria, ettei niiden kanssa ole paluuta ainakaan Brysselin kotiimme, jossa huoneet ovat monen kerroin pienempiä kuin Kingstonin talossamme. Onneksi saimme sohvasetin jotenkin mahtumaan tänne Belizen kotiin. Se vaati kyllä vähän sommittelua! Koirat ja elämä ovat ehtineet tuhota jo kahdet sohvanpäälliset ja uudet täytyisi saada mitä pikimmin jostain hankittua.

Jamaikan vuosien automme, joka kuten kuvasta näkyy, joutui välillä koviin koitoksiin paikallisilla teillä. Tämä on ensimmäinen auto jonka olen koskaan omistanut. En tosin ajanut tällä autollamme kuin ehkä viitisen kertaa - kun harjoittelin autokoulukokeeseen. En oikein koskaan oppinut ajamaan Jamaikalla vaikka sainkin siellä ajokortin. Mutta istuin sujuvasti matkustajana Cosimon ajaessa pitkin poikin pientä saarta. Välimatkat Jamaikalla olivat lyhyitä mutta tiet niin huonoja, että pienenkin matkan ajamiseen kului kovasti aikaa. 

Näkymä keittiöstämme pihallepäin. Talon jokaisessa ikkunassa oli kalterit niin kuin kaikissa Kingstonin taloissa. Jos jossain tuli kohdalle isompi talo jonka ikkunoissa ei ollut kaltereita saattoi olla lähes varma, että se oli seudun huumeparonin talo. Kingstonin kodissamme kalterit oli yritetty asettaa niin, että ne olisivat kohdakkain ikkunaruutujen kanssa, mutta lopputulos oli kuitenkin se, että minusta tuntui, että asuin häkissä. Se lisäsi omalta osaltaan eristyneisyyden tunnetta.

Onneksi häkistä pääsi välillä pyrähtelemään pois. Tämä yllä on yksi lempinäkymistäni Jamaikalla: näköala Oracabessan tuntumassa olleen mukavan bed & breakfast -paikan yläkerrasta. Tältä seudulta on kotoisin rakas koiramme Poppy.

Tällä rannalla, Long Bayssä, vietimme Tapaninpäivän vuonna 2006. Olimme juuri muuttaneet Belgiasta Jamaikalle. Autoradiossa soi joulu-reggae. Elämä ei tuntunut ollenkaan hassummalta.

Strawberry Hill -hotellin ravintolassa kävimme aika usein sunnuntaibrunssilla. Hotellin pihalta ja terassilta oli mahtava näkymä yli Kingstonin.

Tältä etäisyydeltä katsottuna saattoi melkein pystyä ymmärtämään kaupunkia johon minulle kuitenkin lopulta jäi etäinen suhde. Tai ehkä Kingston vain tuntuu etäiseltä nyt kun olen niin kotonani täällä Belmopanissa? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!