maanantai 21. marraskuuta 2011

Luurankoja kaapissa - vai hyllyllä?

Kävimme eilen päiväseltään Guatemalassa. Vaikka muutosta saarivaltiosta on jo kohta kaksi vuotta on edelleen huimaa voida ajaa omalla autolla maasta toiseen muutamassa tunnissa. Belizen ja Guatemalan rajan ylittäminen on erityisen kivutonta koska Belizen puolella meitä ei diplomaattirekisterikilpien vuoksi pysäytetä, ja Guatemalan puolella viranomaiset eivät ole varmoja mitä tehdä meidän kanssamme joten ovat tähän asti päästäneet meidät läpi rajan ilman minkäänlaisia virallisuuksia. Kolmesta Guatemalanreissusta ei siis ole kenenkään meidän passissa merkkiäkään.

Kotoamme sen sijaan löytyy vierailuista paljonkin todisteita. Pieni Floresin kylä Guatemalassa, kahden tunnin ajomatkan päässä Belizen rajalta, on unelmieni ostospaikka: muutaman soman ja värikkään kadun varrella ravintoloita ja pieniä myymälöitä täynnä toinen toistaan kauniimpia esineitä ja kankaita. Kylässä on tavallisesti hiljaista, enimmillään kaduilla liikkuu muutama muu turisti meidän lisäksemme. On tilaa ja rauhaa tehdä ostoksia. Ja mehän teemme. Floresin tilkkutäkit koristavat useampaa sänkyä kotonamme ja talomme läpi on ripoteltu muita Guatemalan muistoja: lasihelmistä tehtyjä papukaija-avaimenperiä, puisia vyötiäisiä, dinosaurus jonka sarvet voi kätevästi ottaa irti tarvittaessa vaikkapa muuton ajaksi, leluja ja eläinaiheisia värikkäitä reppuja lapsille. 

Viimeisimmältä reissulta meidän kanssamme palasi Belizeen San Francisco, Pyhää Franciscusta esittävä puuveistos, jolle Cosimo nyt etsii sen arvolle sopivaa paikkaa. 

Ja kaksi kuolleiden päivän luurankoa. 

Minä haluaisin pitää luurankoja vaatehuoneessamme jotta pääsisin sanomaan, että meillä on luurankoja kaapissa. Vaatehuone on niin pieni, että on oikeastaan ihan kaappi vain. Mutta Cosimo löysi luurangoille paikan käytävästä lipaston päältä. Tekee mieli hymyillä aina kun näen luurangot. Ehkä on hyväkin, että ne ovat esillä niin, että näen ne monta kertaa päivässä. Tänään palasin ainakin kerran portaat takaisin yläkertaan ihan vain katsoakseni luurankoveistoksia vielä uudestaan. 

Luurangot liittyvät kuolleiden päivän juhliin joita vietetään ainakin Meksikossa ja Guatemalassa marraskuun kaksi ensimmäistä päivää. La Dia de los Muertos on juhla jossa muistellaan kuolleita sukulaisia ja ystäviä ja vietetään aikaa heidän kanssaan hautausmaalla. Hautoja koristellaan ja niiden päällä ja ympärillä syödään pitkä ateria. Kuolleille tehdään heidän lempiruokiaan jotka tarjoillaan muitten herkkujen ohessa. Kuolleiden päivä on myönteinen juhla eikä kuolemaan liity meille suomalaisille tavallista ahdistusta vaan ennemminkin iloa. Kuolleet elävät elävien rinnalla eivätkä koskaan kokonaan katoa. Juhla on sekoitus katolilaisuutta ja Aztec-perinteitä.

En tiennyt tästä mahtavasta perinteestä oikeastaan mitään ennen tämän vuoden kuolleiden päivää. Meksikon suurlähetystö järjesti hienon kuolleiden päivän tilaisuuden Belmopanissa 2. marraskuuta. Suurlähetystön edusta oli koristeltu kymmenin haudoin. Jokaisen haudan päällä oli nimi ja humoristinen teksti. Nimet olivat suurimmaksi osaksi suurlähetystön työntekijöiden ja muitten Belizen meksikolaisten nimiä; syntymävuosi oli heidän todellinen syntymävuotensa ja kuolinvuodeksi oli merkitty 2011. Hautakirjoituksissa luki muun muassa: "Aika tulee pitkäksi." "Minähän sanoin, että siihen lääkäriin ei voi luottaa."

Pihan reunalle oli rakennettu perinteinen alttari joka oli koristeltu kuolleiden päivän perinteiden mukaan. Suurlähetystö oli myös valmistanut esityksen joka kuvasi kuolleiden päivän keskeisiä hahmoja. Näistä kuuluisin on La Calavera Catrina - "elegantti pääkallo" - hienostonainen jolla on luurangon kasvot. Tilaisuudessa oli tarjolla perinteisiä kuolleiden päivän herkkuja. 

Tilaisuuden aluksi mieleni heilui hautojen minussa herättämän surumielisyyden ja juhlan iloisen ilkikurisuuden välillä. Iloisuus ja keveys voittivat minut puolellensa tilaisuuden edetessä. Toivon, että muistan tästä lähtien aina katsoa kuolemaa kuolleiden päivän näkökulmasta. Lähdin kevyin mielin tilaisuudesta joka oli ehdottomasti paras edustustilaisuus jossa olen tähän asti ollut. 

Kirkkaanväriset guatemalalaiset luurangot muistuttavat minua kuolleiden päivästä - ja ilosta - nyt joka kerta kun kävelen niiden ohi. 

2 kommenttia:

  1. Upeannäköiset noi luurangot! Ja kuulostaa ihan todella kivalta juhlalta, olis kivaa päästä kokemaan moiset juhlallisuudet! :) Tänä halloweenina muuten Suomessa oli yllättävän moni koristautunut meksiko/guatemala-henkeen, esim. http://nadjastrange.blogspot.com/2011/10/this-is-halloween.html. Myös kuolleiden päivään viittaavat tatuoinnit ovat (Suomessa) koko ajan yleisempiä, en tiedä liekö siinä syy noille nimeomaisille halloweenmaskeille. :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa ja jännää, että kuolleiden päivä on löytänyt Suomeenkin. On tehnyt vaikutuksen siis muihinkin! :) Mä toivon pääseväni Meksikoon tai jonnekin muualle missä kuolleiden päivää juhlitaan vielä joku vuosi katsomaan paikan päältä miltä juhlallisuudet ihan oikeasti näyttävät. Tuo tilaisuus teki niin suuren vaikutuksen, voi vain arvailla miten vaikuttavia olisi juhlallisuudet ihan paikan päällä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!