perjantai 4. marraskuuta 2011

Miksi blogi?

Olen nukkunut huonosti kohta nelisen vuotta. Ensin ison raskausmahani vuoksi, sitten koska Miko nukkui huonosti ensimmäiset puolitoista vuotta elämästään. Kun Miko alkoi nukkua vähän paremmin, olin taas raskaana, ja sitten minulla olikin jo kaksi lasta jotka nukkuivat toisinaan paremmin ja toisinaan huonommin, mutta harvemmin samaan aikaan hyvin. Muutama viikko sitten vuosien väsymys vihdoin purkautui uupumuksena. En enää osannutkaan nukkua silloin kun lapset nukkuivat, heräilin kaikkiin ääniin läpi yön, ja olin päivisin niin väsynyt, etten kirjaimellisesti meinannut pysyä pystyssä. Samaan saumaan osui tietysti kolmevuotiaan ärtyilykausi. Kaukaa mieleni varastoista ilmaantui yhtäkkiä vanhoja asioita käsiteltäväksi ja aina kun jaksoin vääntäytyä kylälle törmäsin johonkuhun minua ärsyttävään ihmiseen tai ilmiöön jota jäin pohtimaan liian pitkäksi aikaa. Elämästä katosi valo muutamaksi viikoksi.

Pyörin päämäärättömästi netissä kun lapset olivat nukkumassa tai leikkivät omia leikkejään. Hyvää teki lukea ajatuksella kirjoitettuja blogeja; väsymystä ja ärsyyntyneisyyttä lisäsi heilua Facebookissa tai lukemassa hötöjä julkkisjuoruja. 

Uusi muistivihkoni. Disneyllä ei varmaan ole tämän
kanssa mitään tekemistä!
Kun sain vihdoin nukuttua muutaman yön ja pimeän käytävän päässä alkoi häämöttää valoa halusin ottaa paremmasta mielialasta kunnon otteen enkä palata samoihin vanhoihin tapoihini. Minun täytyi keksiä jotain. Muutama aamu sitten istuin Formosa-kahvilassa tappamassa aikaa. Olin varannut tunnin päähän kampaamoajan - hiustenleikkuu oli symbolinen ja konkreettinen yritys jättää uupumus kokonaan taakse - ja olin ostanut Fansico-kaupasta kahvilan naapurista kynän ja hassun kiinalaisen vihon josta minulle tuli mieleen Tiimari. Kirjoittelin vihkoon hiljakseen ajatuksiani ja join minttukahviani. Sarah-tarjoilija pysähtyi hetkeksi pöytäni viereen sanomaan, että oli hauska nähdä minun kirjoittavan, hänkin kirjoittaa joskus runoja. Sanoin miettiväni blogin aloittamista ja Sarah tuntui innostuvan ajatuksesta aidosti. Jostain syystä tämä lyhyt kohtaaminen varmisti ajatuksen blogin aloittamisesta. Sarah ei tietenkään voi suomenkielistä blogiani seurata mutta toivon, että blogikirjoittaminen parhaimmillaan tuottaisi samanlaisia kohtaamisia. 

Kohtaan mukavia ihmisiä Belmopanin kylällä päivittäin mutta en voi aina olla kaikissa kohtaamisissa täysin oma itseni; toivottavasti osaan olla sitä täällä blogissa. Koska haluan olla mahdollisimman rehellisesti oma itseni tuntuu tärkeältä kirjoittaa suomeksi. Puhun lapsilleni suomea mutta muuten elän elämääni englanniksi - italialla ja tällä hetkellä myös espanjalla höystettynä. Lapsena kirjoitin paljon tarinoita mutta kun elämäni kääntyi suomesta englanniksi luova kirjoittaminen jäi. Kirjoittaisin mielelläni taas enemmän ja blogikirjoittaminen tuntuu hyvältä alulta.

2 kommenttia:

  1. Blogitarinoita lueskellessani halusin tietää, miksi olit kirjoittelun aloittanut. Onnistuinkin siinä. Mukavaa, että osuin sivuillesi. Sattuma on antanut uusia tuulia mielikuvitukselleni.

    Sinä olet aloittanut blogikirjoittelun keskellä tiheää elämänrytmiä. Itse aloitin, kun olin epätietoinen siitä, mitä 'isona' tekisin. Ensimmäisinä eläkevuosina hapuilua oli vaikka mihin suuntaan, mutta au-pair -mummouden kaudet ovat jotenkin avanneet uusia näkymiä. Vintiömäisen mummuna blogisti voi jättää jotain konkreettista mahdollisesti myös hänelle, omaa iloani unohtamatta.

    Kirjoittamisen iloja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Ailamarita! Kiva, että löysit perille. Mä olen jäänyt tähän blogikirjoitteluun niin koukkuun, että ihmettelen mikseivät kaikki tästä ole vielä ehtineet innostua. Käyn kurkkaamassa sun blogijuttuja paremmalla ajalla, panin osoitteet jo "korvan taakse".

      Poista

Kiitos kommentistasi!