maanantai 28. marraskuuta 2011

Pongo

Olin aikeissa kirjoittaa hauskasta viikonlopusta Meksikossa - ja uudesta luurankoveistoksesta - mutta tänä iltana pääni on täynnä Pongoa. Koira vaikuttaa vähän huonovointiselta ja tajusin juuri, että lääke jonka luulin suojaavan sitä punkeilta ei sitä teekään. Täällä Belizessä ei onneksi ole Lymen tautia mutta tauteja punkit silti levittävät. Sairaus josta täällä koirien kohdalla paljon puhutaan on tick fever eli suorana käännöksenä punkkikuume. Punkkikuume on sinänsä kai ihan hoidettavissa oleva sairaus, mutta me olemme tekemässä lähtöä joululomalle ja olisi kurjaa jos Pongo sairastuisi juuri nyt. 

Pongon lyhyeen elämään on mahtunut jo ihan tarpeeksi sairautta. 

Aika tarkalleen vuosi sitten kysyin eläinsuojeluyhdistykseltä mitä tehdä kulkukoiranpennulle joka pyöri kotiseudullamme. He kertoivat minulle, ettei pennulle ollut mitään paikkaa - jos ottaisin sen hoitaakseni meidän olisi pidettävä se itse. Sain eläinsuojeluyhdistykseltä lääkkeet pentua selvästi vaivaavaan syyhyyn. Eläinsuojeluyhdistyksen kantava voima, ystävämme Lilly, sanoi minulle, että jo lääkkeiden antaminen olisi iso asia.  

Pentu kävi talomme edessä melkein päivittäin. Tarjosin pennulle ruokaa aina kun sen näin ja se alkoi vähitellen tulla portin raosta sisään pihallemme. Meille oli paljastunut, että pennulla oli itse asiassa omistaja joka oli päästänyt pennun erittäin huonoon kuntoon eikä selvästi ruokkinut sitä riittävästi, jos ollenkaan. Pelkäsin mitä sairaalle pennulle vielä tapahtuisi huonon omistajan käsissä. Jos pentua ei muutamaan päivään näkynyt, kävin kävelemässä tai ajelemassa sen kotitalon editse. Joskus heitin koirankeksejä pennulle ja sen koirakavereille. Kerran pysäytin auton, avasin oven ja kehotin pentua nousemaan pois keskeltä ajotietä mihin se oli asettunut päivälevolle. 

Eräänä päivänä kun pentu oli taas kerran tullut talollemme syömään, otin sen kiinni antaakseni sille lääkkeet syyhyyn. Katsoin surkeanlaihaa pentua lääkkeen sille annosteltuani ja tiesin, etten voinut päästää sitä enää pois. Koiramme Poppy oli suhtautunut pentuun rauhallisesti ja kiinnostuneesti joten tiesin, ettei sen kanssa tulisi ongelmia. 

Pongo kun olin juuri ottanut sen kadulta meidän omaksemme
Pidin pentua hihnassa eteisessä ja soitin Cosimolle varmistaakseni, että hän oli samaa mieltä pennun pitämisestä. Annoimme pennulle nimeksi Pongo, Goblin Hillin kuolleen kissanpennun muistoksi. Soitin eläinsuojeluyhdistyksen Lillylle ja sanoin aikovani pitää koiran. Saimme Lillyn avulla ajan eläinlääkärille seuraavalle päivälle. 

Siitä alkoi monen kuukauden taistelu syyhyä ja muita koiraa vaivaavia tauteja vastaan. Pongo söi aluksi antibioottia ja antihistamiinia syyhyyn ja sitä aiheutuneeseen kutinaan, ja pian sille täytyi laittaa aamuin illoin myös voidetta korvissa ja kainaloissa puhjennutta sienitulehdusta vastaan. Ja parin viikon välein lääkettä syyhypunkkeja vastaan. 

Kun amerikkalaiset tehokkaat syyhylääkkeet loppuivat, jouduimme turvautumaan paikallisiin syyhylääkkeisiin: veteen sekoitettavaan myrkkyyn jossa koira piti kylvettää kokonaisuudessaan. Aine haisi kamalalta ja tahrasi vaatteet niin, ettei niitä voinut enää käyttää muuta kuin koiravaatteina. Muutaman päivän välein käytettynä myrkky oli kuitenkin tehokas. Onneksi kuulimme ennen pitkää myös yrtistä jolla oli sama vaikutus kuin vahvalla myrkyllä. Yrttikylvyt olivat koiralle ja kylvettäjälle paljon miellyttävämpi vaihtoehto ja viikko toisensa jälkeen osoittautuivat tehokkaiksi. 

Kahdeksan kuukautta kesti saada Pongon syyhy kokonaan parannettua. Se kasvoi sinä aikana surkeasta ja sairaasta pienesta pennusta isoksi, hölmöksi, ihanaksi koiraksi. Kun otimme Pongon kadulta omaksemme Matilda ei ollut vielä kuuttakaan kuukautta vanha. Pongo itse oli eläinlääkärin arvion mukaan noin kolmen kuukauden ikäinen kun muutti meille asumaan. Ihan alkuun olin huolissani, että vauvaan tarttuisi pennusta joku sairaus. Mutta kun kukaan meistä ei viikkokausiin sairastunut mihinkään Pongoa vaivaavista taudeista huoli väistyi. 

Tänä iltana olen puolestaan huolissani Pongo-parasta. Toivon, että se herää huomenaamuna taas omana ylienergisenä itsenään! En valita yhtään jos se hyppii kuratassuillaan puhtaiden vaatteitteni päälle, kunhan olisi vain terve. 

Pongo nyt - kuvasta ei näy miten sen turkki kiiltää ja miten täydellisen iloinen koira se on

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!