lauantai 26. marraskuuta 2011

Poppy Lamberti

Poppy liittyi perheeseemme Jamaikalla, lähellä Oracabessan kylää. Poppy oli pieni täydellisen soma koiranpentu joka oli löytynyt Tamarind Great House bed & breakfast -paikan läheisestä joesta melkein hukkuneena. Tamarind Housen omistajat olivat sitä hoidelleet useamman viikon ja olivat nimenneet pennun Poppyksi. He eivät kuitenkaan halunneet pitää koiraa itse - se oli sekarotuinen puolivilli pentu ja he olivat dobermannien kasvattajia. Heidän dobermanninsa olivat alkaneet saada tyhmänrohkeasta pennusta tarpeekseen.

Me olimme muutamaa viikkoa aiemmin viettäneet viikonlopun toisaalla Jamaikalla, Goblin Hill -hotellissa Portlandissa, ja siellä tulleet tutuiksi paikallisen kissaperheen kanssa. Meihin oli tehnyt erityisen vaikutuksen vaaleanharmaa töpöhäntäinen kissanpentu jonka nimesimme Pongoksi. Pari päivää sen jälkeen kun olimme palanneet Goblin Hillistä Kingstoniin kuulimme, että kissanpentu-Pongon oli syönyt hotellin puutarhaan päässyt iso koira. Olimme murheellisia kuullessamme uutisen ja kaduimme, ettemme olleet tuoneet Pongo-kissaa mukanamme Kingstoniin niin kuin salaa olimme molemmat halunneet.

Pongo-kissanpentu
Nyt joitain viikkoja myöhemmin Pongo-kissan kohtalo painoi vaakakupissa kun mietimme pitäisikö meidän ottaa Poppy-koira Tamarind Housesta omaksi koiraksemme. Me olimme joutuneet jättämään kolme belgialaista kissaamme Suomeen minun vanhempieni luo kun muutimme Jamaikalle jonne eläimiä saa tuoda vain harvoista maista. Olimme yhdessä päättäneet, että ottaisimme uuden lemmikin vain jos vastaamme tulisi eläin joka selvästi tarvitsi meitä. 

Tamarind Housen muuten rauhalliset ja kiltit dobermannit ärisivät Poppy-pennulle, talon omistajat miettivät mitä pennulle tehdä. Poppyn tulevaisuus ei vaikuttanut turvatulta. Sunnuntaina lähdimme Tamarind Housesta takaisin Kingstoniin Poppy-pentu pahvilaatikossa minun sylissäni. Automatkalla Poppy oksensi laatikkoon ja minun päälleni. 


Poppy ensimmäistä viikkoa meillä
Maanantaina veimme pennun eläinlääkärille, joka oli sattumalta myös vuokraemäntämme. 
Minua hirvitti mitä vuokraemäntä ajattelisi siitä, että olimme ottaneet taloon koiran ilman hänen lupaansa mutta hän oli mukava niin kuin aina. Eläinlääkärin papereihin kirjattiin Poppyn koko nimi: Poppy Lamberti.

Poppy palasi ensimmäisenä vuotenaan eläinlääkärille vielä monta monituista kertaa ja vietti siellä toipumassa useamman yönkin erilaisten leikkausten ja onnettomuuksien yhteydessä. Poppy oli levoton pentu joka koetteli aluksi varsinkin minun hermojani päivittäin. Meillä ei ollut koiran taustasta mitään tietoa ja minua pelotti, että koira saattaisi paljastua kokonaan villiksi - ja vaaraksi silloin alle vuoden ikäiselle Mikolle. 

Poppy selvisi kuitenkin läpi hankalan lapsuutensa. Me luulimme sen jäävän pieneksi koiraksi koska sen tassut ja korvat olivat verrattain pienet. Mutta Poppy kasvatti korviaan ja tassujaan useampaan kertaan ja kasvoi sitten itse perässä. Meidän Jack Russellistamme tulikin iso koira. Myöhemmin kuulimme, että huonosti ravittujen koirien pennuilla on taipumusta kasvaa tällaisissa pyrähdyksissä. Kasvatimme Poppyn hyvällä ravinnolla niin isoksi kuin sen geenit antoivat myöten; huonosti ravittuna katukoirana se olisi varmaankin jäänyt puolet pienemmäksi.

Vuoden 2010 alussa, noin vuoden ikäisenä, Poppy muutti kanssamme Jamaikalta Belizeen. Nyt melkein kolmevuotiaana Poppy on mitä parhain koira: raivokas vahtikoira mutta lempeä kaveri meille läheisilleen. Ei ole sanoja sille mitä Poppy-koira meille hänen ihmisilleen merkitsee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!