torstai 24. marraskuuta 2011

Uskonpuute

Huomasin muutama viikko sitten, että eräs Belmopanin tuttavani oli lakannut olemasta ystäväni Facebookissa. Vähän sen jälkeen törmäsimme kadulla ja tuttuni oli kiireinen ja kylmä. Kun näimme toisemme seuraavan kerran hän ei enää edes kunnolla tervehtinyt minua. Tänään osuimme taas samaan aikaan meidän molempien lempikahvilaan. Tervehdin tuttuani ja kysyin mitä hänelle kuuluu. Hän vastasi tiukasti "kiitos hyvää", muttei kysynyt vastavuoroisesti minun vointiani. Ja katosi nopeasti paikalta.

En tiedä mitä tuttavuudellemme tapahtui mutta luulen, että se liittyy uskontoon. Tai sen puutteeseen. Julkistin ateismini Facebookissa aika äskettäin. Tämä amerikkalainen tuttavani, kutsutaan häntä vaikka Dorothyksi, on puolestaan kovan luokan kristitty. Ei siis harras - mikä kuulostaa kauniilta ja vakavalta - vaan aggressiivisella tavalla uskonnollinen ihminen. Hän on myös republikaani ja vastustaa esimerkiksi maahanmuuttoa ja homoliittoja. 

Kun olimme vielä tekemisissä toistemme kanssa, minä yritin ymmärtää näitä piirteitä jotka olivat minulle vieraita: Dorothy on kotoisin pienestä amerikkalaisesta kylästä missä hänen tapansa elää ja ajatella on normi. Dorothy on joutunut erikoisten olosuhteitten vuoksi vastentahtoisesti elämään Belizessä kohta neljä vuotta; hän on täällä elämänsä seikkailulla jossa mikään ei ole mennyt hänen odotustensa mukaisesti. Ehkä hän näistä syistä suojautuu ennakkoluulojensa ja uskontonsa taakse eikä jaksa tai osaa ymmärtää muunlaisia todellisuuksia kuin omansa?

Dorothyn vihainen uskonnollisuus ei sinänsä loukkaa minua, vaikka ihmettelenkin miten lähimmäisenrakkautta korostava uskonto antaa hänelle luvan ja tilaa muun muassa homoseksuaalien ja maahanmuuttajien väheksymiseen. Mutta näyttää siltä, että minun uskonnottomuuteni häiritsi häntä. Niin paljon, että hän halusi mielenosoituksellisesti poistaa minut ystäviensä joukosta eikä enää välitä puhua minulle, vaikka asumme täällä samassa pienessä kylässä ja törmäämme edelleen toisiimme yhtenään.

En tiedä miksi tämä vaivaa minua niin paljon. Ehkä siksi, etten ole tottunut tällaiseen ennakkoluuloisuuteen. Ja kai minua harmittaa myös siksi, että olin vähän pelännyt, että ennen pitkää näin saattaisi käydä yhden tai useamman paikallisen tuttuni kanssa. Olin toisaalta toivonut, että ihmiset ympärilläni olisivat avarakatseisempia.

Täällä Belizessä ateismini on minulle nimittäin vähän arka paikka. Kaikki täällä ovat kristittyjä, enemmän tai vähemmän, ja aika monet enemmän. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on hyviä ystäviä jotka ovat syvästi uskonnollisia. Osa näistä minulle tärkeistä ihmisistä tietää uskonpuutteestani mutta osalle en ole osannut siitä kertoa. Ei minusta oikeastaan edes tunnu tärkeältä aktiivisesti jakaa tietoa asiasta kaikille koska ateismini ei tavallisissa oloissa ole äänekästä tai missään oloissa keltään pois. Minulla vain ei sattumalta ole uskontoa ja olen sen asian kanssa omalta osaltani sinut. En paheksu toisten uskontoja - paitsi jos niiden nimissä tehdään pahaa - ja pidän uskontoja mielenkiintoisina ja parhaimmillaan myönteisinä ilmiöinä.

Mutta vaikka olenkin sinut oman uskonnottomuuteni kanssa, se on täällä niin epätavallista, että välillä jännitän vähän miten ihmiset sen ottavat vastaan. Ymmärtävätkö syvästi uskovaiset ystävämme ja tuttavamme täällä, että me pyrimme olemaan hyviä ihmisiä vaikkei mikään jumala meidän tekojamme tarkkailekaan? Haluavatko he olla edelleen kanssamme tekemisissä kun kuulevat ettemme jaa heidän elämänkatsomustaan? 

Pohdin näitä kysymyksiä aina silloin tällöin ja minua ärsyttää, että ihminen joka ei ollut vielä edes oppinut tuntemaan minua kovin hyvin päätti, etten ole hänen ystävyytensä arvoinen koska hänen jumalansa ei ole minun jumalani.

Ellen nyt sitten ole ihan väärässä ja tässä on takana jotain ihan muuta. On myös mahdollista, että Dorothy suuttui minuun siksi, etten noudattanut hänen kehotustaan useamman tunnin Facebook-hiljaisuudesta syyskuun yhdentenätoista päivänä. Facebookin käyttö vuosipäivänä oli kai hänen mielestään epä-amerikkalaista.

Minähän olenkin suomalainen.

Oli miten oli, en ehtinyt antaa hänelle tilaisuutta todella kauhistua: hänhän ei vielä ollut kuullut ajatuksiani ihmisoikeuksista, veroista tai Fox News -kanavasta!


Ps. Tajusin vihdoin käydä tarkistamassa blogin asetuksia vähän tarkemmin. Nyt kommentteja voi jättää ilman, että kirjautuu minnekään. 

2 kommenttia:

  1. No voi. Nää on hankalia juttuja. Mä ajattelen kuitenkin, että on mahdotonta olla sellaisen ihmisen ystävä (tai edes kovin läheinen tuttava) jolle uskonnonvapaus (johon kuuluu myös vapaus olla ilman uskontoa tai vaihtaa uskontoa, saati sitten olla eri uskontoa kuin joku muu) ei merkkaa mitään... Mutta voihan olla että kyseessä on joku ihan muu juttu tai jopa väärinkäsitys. Nämä FB-ystävyydet ovat niin mystisiä juttuja...

    VastaaPoista
  2. Joo, olen samaa mieltä. Meidän ystävyys oli varmaankin tuhoontuomittu jo alun alkujaan. Jos uskonto ei meitä (olisi) erottanut niin arvokeskustelu melkein mistä tahansa aiheesta olisi sen ennen pitkää tehnyt joka tapauksessa.

    Mutta tänään huomasin ilokseni, että tämä uskonasia ei ehkä ole kuitenkaan niin suuri juttu kuin olen pelännyt: tapasin nyt aamulla hyvää ystävääni joka on täällä lähetystyöntekijänä ja juttelimme uskonnosta. Eikä hän ollut ollenkaan kauhuissaan uskonpuutteestani. Tämä ystäväni oli läheisistä ystävistäni täällä ainut jonka kanssa uskonto ei vielä ollut tullut kunnolla puheeksi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!