keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Viikonloppu Chetumalissa

Vietimme viikonlopun Chetumalissa Meksikossa. Chetumal sijaitsee Belizen pohjoispuolella, heti rajan toisella puolen. Sinne kestää ajella Belmopanista kolmisen tuntia, vähän rajavirallisuuksien kestosta riippuen. Chetumal on Meksikon mittakaavassa pieni kaupunki mutta väkiluvultaan vastaa varmaankin vähintään koko Belizen väkilukua. Chetumal on kynnellekykenevien belizeläisten ostospaikka. Kaupungissa on ostoskeskus, useampi suuri supermarket, ja ainakin yksi iso elokuvateatteri. McDonalds ja Burger King -hampurilaispaikat vetävät puoleensa Belizestä varsinkin amerikkalaisia. Belizessä kun ei toistaiseksi ole yhtään amerikkalaista pikaruokaketjua. 

Mutta Chetumal on tietysti paljon muutakin kuin pikku-Amerikka. Me käymme melkein aina Chetumalissa vieraillessamme kiertelemässä paikallisella katetulla torilla jossa myydään kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Tavallisesti käymme myös ostoksilla kaupassa joka myy kaikkea hatuista saappaisiin ja lassoista satuloihin. Miko on halunnut jo kahtena Halloweenina peräkkäin pukeutua cowboyksi joten sombrero-kauppaan meillä on aina asiaa. Tänä viikonloppuna ostimme sieltä Mikolle uuden cowboy-hatun koska entinen on alkanut hajota käsiin. 

Cosimo ymmärtää espanjaa italian kautta verrattain hyvin muttei osaa sitä puhua lähes yhtään. Hän kysyi hapuilevalla espanjallaan Mikon ihaileman hatun hintaa sombrero-kaupassa ja oli kuulevinaan, että myyjä sanoi toiselle: hattu maksaa 35 pesoa, miten paljon sanon hinnaksi näille asiakkaille? Ja toinen myyjä vastasi: sano vaikka 120 pesoa. 

Minua tämä lyhyt vuoropuhelu ilahdutti suuresti. En ole niitä turisteja jotka haluavat kaikkialta löytää halvimman tarjouksen, pelkäävät yli kaiken joutuvansa huijatuksi ja inhoavat maksaa ulkomaalaisten hintoja paikallisten hintojen sijaan. 120 pesoa on vähän yli kuusi euroa. Meillä on siihen joko varaa tai sitten ei. Ja jos meillä on varaa maksaa kuusi euroa kauniista käsityönä tehdystä hatusta miksi tinkiä hinta ala-arvoisen matalaksi vain siksi, että haluamme saada hatusta paikallisten maksaman hinnan? Emmehän me elä tavallisten paikallisten elämää muutenkaan. Minusta on mukavaa, että kauppias saa tehtyä voittoa joka ei kuitenkaan todellakaan vie meitä vararikkoon. Me puolestamme saamme kauniin hatun. Kaikki voittavat. 

Sen sijaan olisi tuntunut aika kurjalta maksaa hienosta hatusta 35 pesoa, alle kaksi euroa. Kahdella eurollahan ei Suomessa taida saada edes karkkipussia tätä nykyä!

Tällä kertaa olimme oikeastaan Chetumalissa etsimässä Matildalle kolmipyöräistä, tutkimassa kaupungin pakastintarjontaa, ja ennen kaikkea viettämässä vähän aikaa belmopanlaisen ystäväperheemme kanssa. Ystäväpariskunnallamme on Mikoa vuotta vanhempi poika ja Matildaa muutaman kuukauden vanhempi tytär. Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän ystäviä keskenään ja me aikuiset tulemme myös oikein hyvin juttuun. Lisäksi ystävämme puhuvat espanjaa mikä avasi uusia ulottuvuuksia Meksikossa meille jotka emme espanjaa tosiaan osaa lähes ollenkaan. 

Kävimme porukalla ostoksilla isoissa supermarketeissa lauantaina niin tehokkaasti, että jalkani ja pääni olivat illalla väsyneet samoissa määrin. Ja läpi koko viikonlopun kävimme syömässä niin hyvin, että vielä nyt tiistai-iltana minusta tuntuu, että olen viikonlopun ruoista täynnä. Söimme cevicheä, tacoja, tuoretta kalaa, kaikenlaisia ihanuuksia. Uutena vuonna täytyy palata uudestaan, ehkäpä samalla seurueella.

1 kommentti:

  1. Kunnon turistit eivät tappele paikallisten kanssa hinnoista, vaan tosiaan ymmärtävät elintasojensa eron. Se tuntuu kannatettavalta ajatukselta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!