sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Inhottavia kotieläimiä

Oli mukavaa kun ei muutamaan viikkoon tarvinnut varoa erilaisia hyönteisiä ja ötököitä; ne olivat Suomessa ja Italiassa kaikki talviunilla. 

Jos Belizessä silmäkulmastani näen jonkun pienen liikkeen lattian rajassa tai seinällä, käännyn hitaasti ja sydän pompottaen sitä katsomaan. Hitaasti koska en halua säikäyttää mahdollista eläintä yllättävään liikkeeseen minua tai muita kohti. Mutta toisaalta mahdollisimman äkkiä siltä varalta, että se on joku myrkyllinen eläin joka on saatava lasten ja koirien luota nopeasti pois.

Belizessä on nimittäin kaikenlaisia ikäviä eläimiä. 

Muutama kuukausi sitten Cosimo huomasi olohuoneen lattialla skorpionin jonka toimitti nopeasti ulos. Sitä aikaisemmin lähin skorpioni löytyi etupihalta tyhjien muuttolaatikkojen alta. Olemme olleet onnekkaita sillä monien ihmisten kodeista täällä löytyy skorpioneja ihan yhtenään. 

Punkkien kanssa joudun olemaan ihan liian paljon tekemisissä. Luulen, että punkit ravistelisivat uskoani jos olisin uskova ihminen. En ymmärrä miksi niitä täytyy ollenkaan olla olemassa. Punkkeja ei meidän kotipihallamme onneksi ole mutta lähimailla kylläkin. Jokaisen koiranulkoilutuslenkin jälkeen koirista löytyy muutama punkki. Ja kuten sanottu, koirien lomakodin tuntumassa punkkeja on valtavasti. Estolääkityksestä huolimatta koirat tuovat punkkeja loman jälkeen kotiin mukanaan. Lomilta paluuseen kuuluukin tätä nykyä erottamattomasti punkinpoisto joka vie kokonaisuudessaan useamman päivän. 

Torakoita myös aina välillä tulee vastaan sisällä, lähinnä kylpyhuoneiden tuntumassa. Niistä en erityisemmin pidä vaikkei niistä kai mitään varsinaista haittaa olekaan. Ikäväkseni ne ovat löytäneet tiensä myös minun autoni sisälle ja sieltä yksi löysi viime vuoden puolella jotenkin tiensä lompakkooni. Ja lompakosta ravintolan pöydälle. Se oli ikävä yllätys kaikille asianomaisille. Onneksi Belmopanissa ei vähästä hätkähdetä. Ravintolan omistaja napautti hetkessä torakan pöydältä lattialle, lakaisi sen takaovesta ulos ja tallasi kuoliaaksi. 

Kotipihalla meillä oli alkuaikoina muutama tarantella, kauhuelokuvien iso karvajalkainen hämähäkki, mutta koirat ovat pitäneet ne aika hyvin loitolla sittemmin. Lähiseudulla on nähty käärmeitä, onneksi ei kuitenkaan kai ihan pihojen ja talojen tuntumassa. Belizessä liikkuu myös sammakkoja joita ei pidä prinssin toiveissa käydä pussailemassa koska niitten iho on kovasti myrkyllinen. Meidän pihalla niitä ei kai ainakaan toistaiseksi ole ollut tai sitten koirat ovat ymmärtäneet pitää nenänsä irti niistä. Aina välillä kylällä kuulee surullisia tarinoita koirista jotka ovat kuolleet myrkkysammakkoa nuoltuaan tai purtuaan.

Jamaikan aikojen alussa meillä jotkut tuhohyönteiset uhkasivat ottaa keittiön haltuunsa, niitä lenteli ympäriinsä ja ne munivat kaikkiin mahdollisiin kuivaruokiin kaapissa. Ja muurahaiset lähestyivät ruokia sitten puolestaan maan tasolta. Siitä lähtien olemme yrittäneet pitää melkein kaiken ruuan jääkaapissa tai pakastimessa, tai erittäin ilmatiiviissä muovirasioissa ruokakaapissa. Olimme viime vuonna vähän laiskistuneet ja jättäneet muun muassa avaamattomat pastapaketit kaappiin sellaisenaan. Marraskuussa huomasin kotona ruokaa laittaessani, että jotkut pienet kävelevät hyönteiset joilla on kärsämäinen pää olivat syöneet spagetit palasiksi. Ja hyönteisiä vilisi edelleen pastan seassa. Ruokahalu lähti niitä katsellessa. Onneksi Cosimon joulukuussa Meksikosta ostama pakastin on niin suuri, että sinne mahtuu lihan lisäksi nyt myös pastavalikoimamme. 

Vuosi 2011 Belmopanissa huipentui niin sanottujen tappajamehiläisten pesään kotitalon rännin sisällä. Huomasin pesän kun sisällä alkoi eräänä arki-iltapäivänä yhtäkkiä pyöriä mehiläisiä, jotka itse asiassa näyttävät enemmän suomalaisilta ampiaisilta kuin mehiläisiltä. Onneksi Belmopanissa saa nopeasti paikalle virallisen tappajamehiläismyrkyttäjän. Palvelu on vieläpä ilmainen vaikka omantunnonpalkkaa olemme kyllä maksaneet ihan kunnolla molemmilla kerroilla kun olemme myrkyttäjää tarvinneet. 

Tappajamehiläiset eivät nimittäin ole kivoja kavereita. Ne saattavat reagoida koviin ääniin tai muuten vaan hermostua ja parvessa hyökätä ihmisen tai eläimen kimppuun. Ja nimensä mukaisesti ne kykenevät ryhmässä tappamaan uhrinsa. Eläimiä ja ihmisiä kuolee Belizessä aina silloin tällöin näiden mehiläisten hyökkäyksiin. 

Oikein kovat sateet hätyyttävät mehiläiset pesistään etsimään uutta pesäpaikkaa ja useamman kerran isojen sateitten jälkeen ne ovat nyt asettuneet meidän talollemme, muutaman kerran räystään alle ja viimeisimmällä kertaa siis rännin sisälle. Vuokraisäntä poisti itse muutaman pesän viime vuonna ja kahdesti meillä on nyt käynyt myrkyttäjäkin. Onneksi mehiläiset ovat kai aina olleet niin kovin keskittyneesti pesänrakennushommissa meillä etteivät ole ehtineet vihastua äänistä tai muista häiritsevistä tekijöistä. Meillähän koirat haukkuvat, lapset ja aikuisetkin huutelevat, ja autotallin ovet paukkuvat. 

Oli tosiaan rentouttavaa lomailla muutama viikko Espoossa jossa nurkissa pyöri vain kilttejä kissoja. Italian kodin kissa on kaikkea muuta kuin kiltti mutta pysyy onneksi omissa oloissaan eikä sekään kuitenkaan sentään ole myrkyllinen.

5 kommenttia:

  1. Mahdollisimman ötökkävapaata ja kaikinpuolin rauhallista sekä iloista uutta vuotta 2012 teille kaikille!
    Terttu

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa hurjalta menolta näin suomesta katsottuna!! Itse kun kammoksuu jo normihämiksiä täällä, niin mihin kaikkeen siellä törmääkään...

    Ja onpas kivaa kun kirjoittelet taas blogiasi! Olen tosi huonosti kommentoinut, mutta lukenut juttujasi sitäkin enemmän :)

    Iloisia sattumuksia vuodelle 2012!

    VastaaPoista
  3. Kiitos toivotuksista äiti ja Sari! Kaikkea hyvää myös sinne Suomeenpäin.

    Hauskaa, että blogi kiinnostaa Sari. Mä seurailen mielenkiinnolla sun elämää Facebookin välityksellä! Hurjaa on teilläkin meno ajoittain :)

    Nämä ötökät ovat ehkä se hurjin juttu näissä meidän oloissa, onnettoman sairaalahoidon lisäksi. Huono yhdistelmä muuten... Mutta toistaiseksi olemme olleet onnekkaita emmekä osuneet pahempien ötököiden tielle!

    VastaaPoista
  4. Onko niitä tarantellaa pienempiä, ikävän vikkeliä, karvaisia hämähäkkejä joita erityisesti ruokailutilan yhteydessä vilisti, vielä näkynyt? Ja hyi yäk noille tappajamehiläisille! Ihan kuin skorpioneissa, hämähäkeissä ja myrkkysammakoissa ei olisi tarpeeksi... :)

    Hyvää uutta vuotta teille!

    VastaaPoista
  5. Pieniä karvajalkoja ei ole näkynyt enää aikoihin. Ne taisivat sitten lopulta pelästyä sua kunnolla ja kadota paikalta! :)

    Ruokailuhuoneessa ei enää myöskään käydä kuolemassa samaan malliin kuin alkuaikoina - siellähän oli aluksi mystisesti paljon kuolleita ötököitä - mutta se on kyllä edelleen myös meidän huoneista vähiten käytetty. Ollaan syöty siellä kai yhteensä kolmisen kertaa ihan alun jälkeen ja käväistään siellä joskus hakemassa hyllystä kirja tai laittamassa CD-soitin päälle. Niin että saattaa siellä tietysti lymytä joku pieni vikkelä karvajalka joka ehtii aina piiloon kun siellä harvoin käymme....

    Oikein hyvää uutta vuotta myös sinnepäin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!