sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Konnamainen kivi

Eilen olin matkalla ystävän syntymäpäivälounaalle - flunssatoipilas-Cosimo hoiti kotona yhtä sairasta ja yhtä tervettä lasta - kun keskellä tietä näin jotakin mitä ensi näkemältä luulin keskikokoiseksi kiveksi. Mötikkä jäi sopivasti auton renkaiden väliin joten ajoin huoletta sitä kohti. Ihan kiven kohdalla huomasin, että kivi veti pään kuorensa sisään ja olikin pieni kilpikonna. Ajoin kilpikonnan yli koska oli liian myöhäistä enää pysähtyä. Vähän matkan päässä perässäni oli toinen auto ja joka tapauksessa olin ajanut auton jo jonkun verran kilpikonnan päälle. Jatkoin siis ajamista ja katsoin peruutuspeilistä huolestuneena olihan konna jäänyt tosiaan turvallisesti pyörien väliin. 

Parkkeerasin auton kulman taakse ja kävelin kilpikonnan luokse. Halusin viedä sen pois tieltä turvallisempaan paikkaan ihmettelemään elämänmenoa. 

Kilpikonna kurotti päätään kuoresta. Se oli mangon kokoinen. En varsinaisesti halunnut koskea siihen ja ilmeni, ettei sekään varsinaisesti halunnut minun koskevan siihen. Se sujautti minut havaitessaan neljä pientä jalkaa ulos kuoresta ja lähti räpeltämään pitkin tietä. Kulkemalla pienen matkaa kilpikonnan perässä sain ohjattua sen tienreunan nurmikolle. Sinne sen jätin. Ehdotin lähtiessäni, ettei se enää yrittäisi tien yli, mutta en tiedä kuuliko konna minua. 

Lapsuudessani noukin kastematoja asvaltilta turvaan. Ei mitään uutta auringon alla. Pelastettavalla oli vain tällä kertaa jalat, kova kuori ja pieni viisaannäköinen pää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!