torstai 12. tammikuuta 2012

Napinaa valittamisesta

Harvat asiat raivostuttavat minua täällä maailmalla niin paljon kuin elinolosuhteistaan valittavat ulkomaalaiset, varsinkin jos kyseessä ovat diplomaatit. Minulla on hyvin vähän kärsivällisyyttä valittajien suhteen. Paha ja tyytymätön mieli tarttuu nopeasti ja on yllättävän helppo lähteä mukaan yleiseen valitukseen varsinkin jos se tuntuu olevan ainoa yhteinen kieli. 

Valituksenaiheita näyttää riittävän.

1) Valituksenaihe numero yksi ulkomaalaisten keskuudessa Belmopanissa on se kuinka täällä ei ole mitään tekemistä. Täällä on pari kahvilaa, paljon ravintoloita mutta vain yksi parempana pidetty paikka, ja muutama yökerho. Belmopanissa ei tosiaan ole elokuvateatteria, saati teatteria, eikä edes varsinaisia näyttelytiloja. Kaikki väliaikaiset näyttelyt, esitykset ja tapahtumat järjestetään maan ensimmäisen pääministerin mukaan nimetyssä George Price Centerissä joka ei ole tilana kovin kummoinen ja jossa ei tunnuta koskaan saamaan audiovisuaalisia koneita toimimaan kunnolla. 

Mutta vain tylsillä ihmisillä on tylsää. Me tunnumme keksivän koko ajan jotain pientä tekemistä enkä minä oikeastaan kaipaa kylään mitään sen kummempaa menokeskusta. En saa tavallisena päivänä nykyisinkään koskaan tehtyä kaikkia niitä asioita joita haluan ja suunnittelen päivän varalle. 

2) Turvallisuus, tai siis sen puute, on toinen suosittu valituksenaihe, tosin lähinnä amerikkalaisten keskuudessa. Belmopanissa tapahtuu harvoin mitään murtovarkautta pahempaa. Täällä voi kulkea aika huoletta pitkin ja poikin kylää ainakin päiväsaikaan. 

Yhdysvaltain suurlähetystössä eletään kuitenkin toisessa todellisuudessa. Heidän työntekijöistään suurin osa asuu aidatulla ja vartioidulla asuinalueella eivätkä he uskalla tai saakaan liikkua Belizessä vapaa-aikanaan vapaasti. Heitä on ehdottomasti kielletty käymästä myös rajan toisella puolella Guatemalassa. Tuntuu koomiselta kuulla amerikkalaisten valittavan turvallisuusriskeistä pienessä Belmopanissa. Belize Cityssä onkin jo vähän toinen meno, mutta sielläkään ei ole välttämätöntä joutua rikoksen uhriksi. 
3) Belmopanissa valitetaan onneksi aika harvoin kotiapulaisista. Se oli puolestaan Kingstonin ulkomaalaisten suosikkivalituksenaihe. Vaikka monet Kingstonin ulkomaalaisista olivat kotoisin oloista joissa olivat itse pesseet tiskinsä ja siivonneet vessansa, heistä oli Jamaikalle muutettuaan tullut kovin kriittisiä työnantajia. Kiitollisuudesta ei ollut tietoakaan vaan ulkomaalaiset epäilivät kotiapulaistensa yhtenään huijaavan heitä ja varastavan heiltä, ja kukaan kotiapulaisista ei tietenkään siivonnut tarpeeksi hyvin tai riittävän nopeasti. 

Belmopanissa tunnen vain yhden ulkomaalaisen joka jatkuvasti napisee kotiapulaisestaan. Mutta pitää tätä kuitenkin töissä kokopäiväisesti läpi viikon ja jättää huoletta lapsensakin apulaisen hoitoon. 

4) Sekä Belizessä että Jamaikalla ulkomaalaiset jaksavat valittaa kuinka kaupoista ei löydy mitään ja kuinka onnettomia kaupat kaikin puolin ovat. On todellakin joskus raivostuttavaa kun ruokareseptiin ei löydy kuin puolet aineksista ja loppu täytyy improvisoida epämääräisin seurauksin. Mutta toisaalta täällä on itse asiassa saatavilla paljon kaikenlaista: tuoreita ja halpoja hedelmiä ja vihanneksia, hyvää kotimaista lihaa ja kanaa, ja monenlaisia paikallisia herkkuja. Kuten taivaallisen hyviä tacoja joilla ei ole Suomen kamalien kovien taco-taskujen kanssa yhtään mitään tekemistä. Kreikkalaista jugurttia täältä ei saa mutta useampaa mennoniitta-jugurttia kylläkin ja lisäksi hyvin maistuvaa meksikolaista jugurttia. 

Kaikenlaista krääsää ja vaatetta meillä kaikilla taitaa olla ihan liiaksi asti eli ei ehkä ole suurikaan menetys jos niitä ei voi joka viikonloppu käydä päättömästi ostamassa lisää?

*****
Joittenkin ulkomaalaisten puheita kuunnellessa saa sellaisen kuvan, että he ovat täällä tropiikin auringossa kärsimässä raskasta ja pitkää vankeusrangastusta. Elokuvateattereiden ja ostoskeskusten puute on kasvanut käsittämättömän suureksi ongelmaksi, ja toisaalta he eivät tunnu kykenevän näkemään kuinka ihmeellisissä, luonnonkauniissa olosuhteissa pääsevät muutaman vuoden elämään. 

Meistä ulkomaalaisista suuri osa elää kuitenkin täällä parempaa elämää kuin suurin osa paikallisista. Monessa mielessä elämme monet myös täällä parempaa elämää kuin eläisimme kotimaissamme. Ja ennen kaikkea: ketään meistä ei tietoni mukaan ole pakotettu asumaan täällä tai yleensä olemaan poissa kotimaastamme. Eri asia ovat tietysti ne ulkomaalaiset jotka ovat täällä lakia tai veroja paossa - mutta heidän ei soisi valittavan ihan periaatteesta. 

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!