tiistai 14. helmikuuta 2012

Ei pientä eikä hyvää ärinää

Pienten hyvien tekojen ja ärtyilyn summa on tämän päivän osalta minun kohdallani toistaiseksi miinuksen puolella. 

Kun todella raivostun minua eivät pidättele mitkään hyvät periaatteet tai teemaviikot ja eilen illalla ja tänään aamulla olen ottanut kihisten julkisesti kantaa kysymykseen lapsista lentokoneessa. Eräällä ulkosuomalaisten keskustelupalstalla on jo pitkään käyty keskustelua siitä kuinka lasten kanssa selviää pitkän lentomatkan. Äskettäin keskusteluun tuli sellainen sävy, että olisi parempi kun me lapselliset emme ollenkaan lähtisi yrittämään kuinka lentomatka katraamme kanssa sujuu. 

Osa palstalle kirjoittavista vanhemmista ulkosuomalaisista joilla on aikuisia lapsia tuntuu unohtaneen uhmavuosien ihanuuden ja sen kuinka raskasta matkailu voi lapsille ja lasten kanssa olla. Heidän lapsensa ovat kuulemma käyttäytyneet hyvin ihan aina ja lapsia on vietykin sitten ties minne, ikinä ei ole kukaan valittanut ja lapsista on kasvanut tasapainoisia kiitollisia aikuisia. Me nykyvanhemmat emme näitten erinomaisten äitien arvioiden mukaan osaa edellyttää lapsiltamme hyvää käytöstä vaan annamme lasten kasvaa kuin pellossa. 

Osa keskusteluun osallistuneista lapsettomista puolestaan kärsii lasten itkusta koneessa ja matkustaisi vain aikuisille tarkoitetuilla lennoilla jos sellaisia olisi tarjolla. Vähintäänkin pitäisi koneisiin saada alue, jossa lapsia ei näy eikä kuulu.

En itsekään pidä kaikista maailman lapsista - niin kuin en pidä kaikista ihmisistä yleensäkään - mutta olen sillä kannalla, että kaikkia ihmisiä täytyy yrittää suvaita ja sietää, niin lentokoneessa kuin kaikkialla muuallakin. En muista, että kukaan tuntematon lapsi olisi koskaan minua lentomatkan aikana oikeasti häirinnyt. Sen sijaan erittäin paljon häiritsi muutama vuosi sitten lennolla New Yorkista Brysseliin vieressäni koneessa istunut vanhempi mies joka yritti hiplata minua melkein koko matkan ajan. Ja useamman kerran on häirinnyt liikaa alkoholia nauttinut vieruskaveri. 

Suosittelin valittajille, että seuraavalla matkalla harkitsisivat yksityiskonetta missä ei tarvitse muista matkustajista kärsiä, ja toivoin omalta osaltani lentokoneisiin alueita joihin ahdasmielisiä ikäviä ihmisiä ei päästettäisi ollenkaan. Rähisin siis tuntemattomille internetissä. Pienten hyvien tekojen viikolla. Rotarien opetuksetkaan eivät tällä kertaa minua pelastaneet. 

6 kommenttia:

  1. Ihan pakko sanoa,että tämä "ei lapsia" mentaliteetti näyttää pätevän vain suomalaisiin matkustajiin, sillä meidän rimpuilevia ja rääkyviä tenavia ovat kantaneet vapaaehtoisesti ja valittamatta varsinkin italialaiset kanssamatkustajat, mutta myös saksalaiset. Suomalaiset yleensä rajoittuvat mulkoilemaan pahasti yksin kahden tenavan, rattaiden ja muutaman matkalaukun kanssa matkustavaa naisihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut onneksi hyviäkin kokemuksia suomalaisista kanssamatkustajista, ja tosiaan italialaisista myös, ja muutamasta muustakin kansalaisuudesta - ja huonojakin vähän kaikkialta. Pelottavan paljon olen viime aikoina lukenut eri kielillä artikkeleja siitä kuinka ihmiset haluaisivat erinäisiin hotelleihin ja ruokaravintoloihin kiellon lapsiperheille. Tuossa ulkosuomalaisten keskustelussa myös muutama muu puhui sentään lapsimatkustajien ja heidän vanhempiensa puolestakin. Hyviä ihmisiä onneksi onneksi on lopulta maailma täynnä. Ihanaa, että sun avuksi on löytynyt kantoapua maailman kentillä!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahingossa vastasin Suville väärään väliin, siksi poistin ja siirsin kommentin :)

      Poista
  3. Nuo keskustelupalstat täyttyvät aina automaattisesti omahyväisistä ihmisistä jotka saavat tyydytyksensä toisten haukkumisesta ja maahanlyttäämisesta ja jotka eivät milloinkaan kuuntelisi normaaleja järkeviä ihmisiä ja vielä vähemmän voisivat myöntää että jotkut toiset kuin he itse voisivat olla oikeassa. Noita palstoja täytyy valitettavasti vain välttää niin kuin ruttoa, niiden lukemisesta saa ainoastaan pahan mielen - vaikka kuinka tekisi mieli tuoda julki toisennäköistäkin katsantokantaa. Mistään "keskustelusta" niissä ei todellakaan ole kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se kyllä on, että paha mieli jää melkein aina kun osallistun noihin keskusteluihin. Ja minusta itsestäni tulee esille ärtynyt ja aggressiivinen puoli kun muutkin keskustelijat tuntuvat monesti niin vihaisilta.

      En oikeastaan jaksa edes lukea mitään muita keskustelupalstoja kuin tuota ulkosuomalaisten palstaa silloin tällöin, kun keskustelupalstat niin monesti ovat niin täynnä vihaa. Joskus tuolla ulkosuomalaisten palstalla on jotain ihan hyödyllistäkin tietoa, mutta mielipiteitten tasolla sielläkään ei selvästi pitäisi innostua keskustelemaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!