torstai 9. helmikuuta 2012

Koulutielle

Belmopanissa on paljon kouluja, mutta paikallisten koulujen tasossa on toivomisen varaa. Ulkomaalaiset ja kynnellekykenevät belizeläiset lähettävätkin lapsensa kylän yksityisiin kouluihin. Viime syksyyn asti ulkomaalaisten suosimia yksityisiä kouluja oli kaksi. Molemmat ovat uskonnollisia kouluja joissa uskonnonopetuksen ja jumalanpalvelusten lisäksi kristillisyys on läsnä kaikkien aineiden opetuksessa. Alakoululaisten väritystehtävät ovat kuvia Raamatun tarinoista, lapset opettelevat ulkoläksyinä Raamatunlauseita, ja evoluutioteoria ja luomistarina elävät opetuksessa rinta rinnan. Muitten ulkomaalaisten erityisesti suosima ja suurempi yksityinen kristillinen koulu pyrkii virallisen toimintasuunnitelmansa mukaan "Jumalan armosta tarjoamaan parasta mahdollista opetusta … jossa opetussuunnitelma, opettajat ja opetusympäristö ovat yhtenäisiä Raamatun totuuden kanssa".

Belizessä koulu aloitetaan tavallisesti nelivuotiaana esikoulusta. Mikolla on siis ensi syksynä edessä ensimmäinen kouluvuosi. Viime syksystä asti olen huolehtinut ja surrut koulukysymystä. Me emme ole ollenkaan uskonnollisia emmekä halunneet lähettää Mikoa ympäristöön jossa uskonto on koko ajan läsnä ja jossa hän pakanaperheen lapsena olisi erilainen kuin uskonnolliset koulukaverinsa. 

Viime syksynä Belmopanin lähelle perustettiin uusi kansainvälinen koulu. Se on pieni ja kallis yksityinen koulu joka ensimmäisenä lukuvuonna otti vastaan vain 5-13-vuotiaita lapsia. Olimme jo ehtineet miettiä olisiko mahdollista saada Miko ensi syksynä vuotta liian nuorena viisivuotiaiden ryhmään. Mutta suureksi iloksemme äskettäin varmistui, että kansainvälinen koulu aloittaa ensi syksynä 3-4-vuotiaiden esikouluopetuksen. Miko aloittaa siis koulunkäyntinsä kansainvälisessä koulussa yhdessä Yhdysvaltain suurlähetystön kouluikäisten lasten kanssa. 

Suomalaisena tuntuu erikoiselta ja vähän nololta lähettää lasta kalliiseen yksityiseen kouluun. Mutta maassa maan tavalla - ja mahdollisuuksien mukaan omia arvoja kunnioittaen. Kävimme uuden koulun virallisissa avajaisissa vuoden lopussa. Koulurakennus, opettajat, koulun opetussuunnitelma ja arvot tekivät meihin vaikutuksen. Jokainen oppilas etenee koulussa omaan tahtiinsa. Koulussa on tänä vuonna kymmenen eri-ikäistä oppilasta ja neljä opettajaa, eli jokainen pieni koululainen saa paljon henkilökohtaista huomiota. Ensi vuonna oppilaiden määrä tulee varmaankin vähän kasvamaan mutta pienet luokkakoot kuuluvat joka tapauksessa koulun periaatteisiin. 

Nyt kun kouluasia on järjestynyt, ei Belmopanista puutu enää kuin hyvä sairaala ja minä voisin kuvitella jääväni tänne loppuiäkseni.  

6 kommenttia:

  1. Ihanan idyllistä lapsille, kun saavat käydä koulua "pienissä ympyröissä", mikä onnen potkaisu! Kyllä se sairaalakin sinne vielä ilmestyy, saat nähdä, ja ehkä Kata on siellä sitten organisaatiohenkilönä!! Voin kuvitella! Mukavaa päivänjatkoa! Sofia.

    VastaaPoista
  2. Onnen potkaisu hyvinkin ja sinänsä erikoinen sellainen, että vielä ihan äskettäin huolehdin niin paljon tästä kouluasiasta. Tuleva koulu kun tuntuisi loistavalta vaihtoehdolta ihan vaikka missä ympäristössä. Toivotaan, että sairaalakin tänne ennen pitkää saadaan järjestettyä! Vaikka pahaa pelkään, että me ollaan siinä vaiheessa jo muilla mailla, koska kehitys on täällä kuitenkin sen verran hidasta. Hauskaa päivänjatkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minustakin yksityiskoulu tuntui (etenkin kun asun pohjoismaissa) jotenkin elitistiseltä. Mutta kuten blogissani kirjoitin, maksan mielelläni siitä, että lapsilla on turvallisempi ympäristö kasvaa. Koulussa vietetään kuitenkin niin paljon aikaa ja se vaikuttaa niin moneen muuhunkin kehityksen kannalta olennaiseen asiaan kuin pelkästään itse oppimiseen.

    Vaikka meillä Suomessa on hieno koululaitos, niin ei se on vain keskimääräisesti maailman parhaimmistoa. Olen ollut täällä Köpiksessä hetken töissä kalliissa yksityiskoulussa, jossa kävi suurlähetystöjen lapsia, ja voin vain sanoa, että kyllä näkyi kaikessa, että resursseja oli. Jos me oltaisiin rikkaita, laittaisin tytöt ehdottomasti siihen kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen koululaitos ei varmasti kaikille maailman yksityiskouluille pärjää mutta on kai julkisten koululaitosten vertailussa huippupäässä kuitenkin. Tai sitähän ne PISA-tulokset ainakin antavat ymmärtää.

      Meidän täytyy monessa asiassa täällä maailman ääressä tehdä odotustemme suhteen kompromisseja ja on todella hienoa, ettei lapsen kouluasiasta tullutkaan kompromissia. On tärkeää, että lapsen kasvuympäristö on turvallinen ja mukava. Meillä miehen työn etuihin kuuluu, että työpaikka maksaa osan koulumaksuista, mutta koulu on joka tapauksessa asia johon käytän mielelläni rahaa. Tingin tarpeen tullen mieluummin jostain muusta.

      Täällä sai viime syksyyn asti tosiaan rahallakin vain pelottavan uskonnollista opetusta joka jätti käsitykseni mukaan kaikin puolin toivomisen varaa. Kilpailuasema tekee varmasti ihan hyvää myös näille kylän vanhemmille kouluille jotka joutuvat nyt vähän aikaisempaa enemmän kilpailemaan uusista oppilaista.

      Poista
  4. Tyttareni on taalla Meksikossa 4-vuotiaasta ollut yksityiskouluissa. Alusta asti oli selvaa etta valtion peruskoulut jaavat kaymatta. Nykyinen koulu on katolilainen mutta ei sekaan enaan haittaa, onhan se uskonto muutenkin koko ajan tassa kulttuurissa osana jokapaivaista elamaa (takana on kohta 18 Meksiko vuotta...). Terveisia taalta melkein naapurista ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan sinne naapuriin! :)

      Voi hyvin olla, että mekin joudutaan vielä jossain maailman kolkassa laittamaan lapset uskonnolliseen kouluun. Se tulee olemaan suomalaisesta näkökulmasta erikoista uskonnottomalle perheelle mutta kaikkeen tottuu tosiaan. Uskonto on täälläkin kyllä koko ajan menossa mukana, vaikka ehkä vähän vähemmän näkyvästi kuin siellä rajan toisella puolella.

      Poista

Kiitos kommentistasi!