torstai 9. helmikuuta 2012

Neljän kysymyksen koe

Kuuntelen autossa Belmopanin kylällä ajellessani melkein aina paikallista Love FM-kanavaa. Sieltä kuulen uutisia ja 80- ja 90-luvun hittejä, joskus jonkun haastattelun tai luennonpätkän. Aamuisin kun ajan Mikoa leikkikouluun radio rallattaa aamuohjelman tunnussävelmää "good morning Belize" ja me laulamme mukana. Aamun ostoskierroksella soi usein Banglesien "Eternal Flame", ja monesti ehdin kaupasta toiseen ajellessani kuulla kaksikin kertaa rotarien laulun, jota Love FM myös jostain syystä soittaa yhtenään. 

Rotarit ja muut vastaavat kerhot ovat minulle vieraita yhteisöjä ja suhtaudun niihin vähän epäluuloisesti, mutta rotarilaulu on useiden kuuntelukertojen myötä tullut minulle kuitenkin niin tutuksi, että huomaan odottavani sitä ja laulavani autossa mukana. Laulu kertoo lyhyesti rotarien historiasta ja kertosäkeessä toistetaan rotarien neljän kysymyksen koetta: Onko tämä totta? Onko tämä oikeudenmukaista kaikkia asianosaisia kohtaan? Luoko tämä hyvää tahtoa ja parantaako tämä ystävyyssuhteita? Onko tämä kaikkien osapuolten edun mukaista?

Innostun kirjoittamaan julkisille keskustelupalstoille tai muiden blogeihin usein silloin kun jokin asia todella ärsyttää minua. Jokin aika sitten ärsyynnyin kun eräällä ulkosuomalaisten palstalla puhuttiin mielestäni ikävään sävyyn au paireista ja heidän paikastaan perheessä. Minua myös suututti presidentinvaalien yhteydessä kun Haaviston yliopistokoulutuksen puutteesta tehtiin asiaa useammassakin blogissa. Molemmista asioista kirjoitin niin, että ärtymykseni varmasti oli luettavissa vähintään rivien välistä. Ja ärähdinhän minä Facebookissakin äskettäin yleisesti ihmisille jotka eivät kohtele eläimiä ja muita ihmisiä mahdollisimman hyvin ja ystävällisesti. 

Mutta viime viikkoina olen huomannut omaksi hämmästyksekseni enevässä määrin sensuroivani ärtyneitä kommenttejani. Mieleeni nousee viime hetkellä säkeet rotarien neljästä kysymyksestä. Ennen kaikkea huomaan miettiväni onko kirjoittamani totta ja oikeudenmukaista, ja luoko se hyvää tahtoa.

Internetin kautta voin lähettää äkäistä energiaa maailman äärestä toiseen! Tai sitten voin haastaa itseni miettimään rauhassa kuinka sanoa rakentavasti ja ystävällisesti sama asia - ja jos en siihen kykene, voin harkita onko minun pakko jakaa loistavaa mielipidettäni muiden kanssa ollenkaan. Joskus on pakko ärtyillä ja aina en saa itseäni hillittyä, mutta kymmenen asian sijaan olen siis napissut viime viikkoina vain noista kolmesta. Ja joistain asioista olen osannut ilmaista mielipiteeni asiallisesti äkäisyyden sijaan.

Kirjoitan varmasti jatkossakin asioista jotka ärsyttävät minua enkä varmasti aina osaa enkä jaksa pitää suutani pienemmällä ja sormiani koneen näppäimiltä kun suututtaa. Mutta jos nyt edes joskus. Viime aikoina olen itsesensuurin lisäksi yrittänyt intoutua kommentoimaan hyvällä mielellä myös ihan tavallisia asioita sen sijaan, että ärtyilen jostain suosikkiaiheestani. Se luo hyvää tahtoa ja mieltä ainakin minulle itselleni.

2 kommenttia:

  1. Hyviä oivalluksia, panen mietintään.

    VastaaPoista
  2. Yllättäen ja pyytämättä rotarit nämä ajatukset minulle toimittivat, vähän hassun rallatuksen kautta vieläpä. Koskaan ei tiedä miten ja mitä elämä opettaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!