sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Pieni hyvä viikko

George Price Centreltä ei taida kannattaa enää odottaa viikonlopuksi ehdotuksia pienistä hyvistä teoista. Kävin siis hakemassa sunnuntaille pientä hyvää inspiraatiota erilaisilta Random Acts of Kindness -sivustoilta ja niitten hyvien tekojen listoilta. 

Huomasin, että monet listatuista pienistä hyvistä teoista ovat itsestäänselvyyksiä minulle niin kuin varmaan monelle muullekin. Ei ole mikään erityinen hyvä teko pitää ovea auki toisille, antaa paikkaansa bussissa jollekulle sitä enemmän tarvitsevalle, tai ottaa huomioon toiset autoilijat liikenteessä; kaikki kuuluvat hyvään käytökseen. Toisten huomioonottamisen pitäisi olla itsestäänselvyys maailmassa jossa asuu muitakin kuin vain minä itse. En ehkä aina huomaa tarjota apuani sitä tarvitsevalle, mutta yritän kyllä olla tietoinen muista ihmisistä ympärilläni, enkä ainakaan tahallani ole toisia auttamatta. 

Monet George Price Centren suosittelemista hyvistä teoista olivat näitä tavallisen arjen tavallisia tekoja eivätkä vaatineet kummempia toimenpiteitä. Belizessä eletään joka tapauksessa pienten hyvien tekojen kulttuurissa, tai ainakin minusta tuntuu siltä. Cosimon toimiston autonkuljettaja ja sihteeri tuovat silloin tällöin töihin tullessaan torilta hedelmiä toimiston pienelle porukalle. Minä hoidan ystävämme lasta iltapäivisin aina tarvittaessa, ja hän puolestaan hoitaa koiriamme meidän poissaollessamme. 

Yllättävämpiä pieniä hyviä tekoja, jotka menevät tavallisen arjen tavallisia tekoja pitemmälle, ovat vaikkapa parkkimittarin täyttäminen jonkun toisen puolesta, kahvin ostaminen tuntemattomalle, tai elokuvalippujen tarjoaminen naapurille. Tällaisia pieniä toisten elämää ilahduttavia yllättäviä tekoja voisi hyvinkin tehdä useammin kuin vain viikon verran vuodessa. Tosin Belmopanissa ei ole parkkimittareita eikä elokuvateatteria eli täällä täytyy kehittää jotain muuta! 

Minulta puuttuu monesti mielikuvitusta ja rohkeutta tehdä näitä vähän yllättävämpiä tekoja. Cosimo on tässä minulle hyvä esimerkki. Hyvän tekeminen ja hyväntekeväisyys tulevat hänelle jotenkin luonnostaan. En tiedä liittyykö se italialaisuuteen vai mihin, mutta oli mitä oli, Cosimo inspiroi minuakin yrittämään tehdä enemmän hyvää. Tämä julkinen kehu olkoon pienten hyvien tekojen viikon viimeinen pieni hyvä teko!


Ps. Jos ihmettelette miten ehdin kirjoittaa kolme blogikirjoitusta yhden päivän aikana niin vähän samaa ihmettelen minäkin. Tämän päivän ensimmäisen blogikirjoituksen olin kyllä kirjoittanut suurimmaksi osaksi jo aikaisemmin odottamaan tätä anopin sairastumisen vuosipäivää.

2 kommenttia:

  1. Sä olet kyllä ollut uskomattoman ahkera kirjoittaja! Mä en ehdi edes lukea tässä tahdissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmaan joku oma sairaudenlajinsa - blogiobsessio! :) Mulle tulee vähän väliä jotain kirjoitettavaa mieleen ja olen aika nopea kirjoittamaan kun hommaan rupean. Välillä on tosin vähän hiljaisempiakin hetkiä ja toisinaan iskee kirjoittajanblokki ja valkean ruudun kauhu päälle enkä yhtäkkiä enää muistakaan mikä tämän blogikirjoittamisen pointti oikein olikaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi!