maanantai 13. helmikuuta 2012

Pieniä hyviä hymyjä

Olin vähän pettynyt kun näin George Price Centren suosituksen tämän päivän pieneksi hyväksi teoksi: hymyile viidelle tuntemattomalle. Hymyily sinänsä on mukavaa ja tuntemattoman hymy voi hyvinkin joskus pelastaa huonosti alkaneen päivän. Mutta Belmopanin kylällä tervehditään joka tapauksessa kaikkia vastaantulijoita, tuttuja ja tuntemattomia. Hymyn lisäksi sanon kaikille vastaantulijoille vähintäänkin huomenta tai hyvää päivää, ja usein saatan vielä kysyä vastaantulijalta lisäksi mitä tänään kuuluu. Olin ajatellut saavani pienten hyvien tekojen viikosta lisähaastetta tai uutta ajateltavaa arkeen mutta tämän päivän pieni hyvä teko ei vaatinut mitään järjestelyjä tai sen kummempaa vihkiytymistä teemaviikkoon. 
Kävelin Mikon kanssa aamulla leikkikouluun ja kymmenen minuutin kävelymatkan aikana neljä hymyä oli jo käytetty. Kaksi hymyä ja tervehdystä meni naapurustossa ruohoa leikkaaville miehille. Täällä käytetään harvoin perinteistä työnnettävää ruohonleikkuria; ruoho leikataan tavallisesti trimmerillä, sähköisen kepin päässä pyörivällä terällä. Suomessa trimmereissä näyttäisi olevan terän ympärillä suoja mutta täällä näkee paljon trimmereitä ilman suojaa. Näyttää aika pelottavalta hommalta ja arvaan, että nilkat ovat ruohonleikkuuhommissa vaarassa. 

Yhden hymyn ja hyvät huomenet sai murheellisen näköinen tyttö, joka istui autossa odottamassa Iso-Britannian edustuston asuinalueen edessä. Ja yhden hymyn tervehdyksen kera puolestaan sai Yhdysvaltain suurlähetystön takaovesta kulkenut nainen johon törmäsin kun olin kävelemässä takaisin kotiinpäin vietyäni Mikon leikkikouluun.

Aamun varalle olisi ollut kaikenlaista pientä hommaa mutta päätin siirtää kaiken huomiselle ja vein koirat pitkälle lenkille. Heti ensimmäisessä tienkulmassa tervehdin hymyllä pyörällä liikkeellä ollutta nuorta miestä. En tiedä lasketaanko tervehdystä yhdeksi päivän viidestä hymystä koska mies ei ohi ajaessaan kunnolla nostanut katsettaan koirista. Koirat näyttävätkin isoilta ja hienoilta aamuauringossa, ja varmasti vähän pelottaviltakin sellaisten ihmisten silmissä, jotka eivät ole tottuneet näkemään suuria hyväkuntoisia sekarotuisia koiria kauniinväristen hihnojen päässä. 
Loppulenkin aikana ja Mikoa hakiessa ehdin hymyillä niin monelle tuntemattomalle, että päivän tehtävän voi joka tapauksessa laskea muutamaan kertaan suoritetuksi. 

Mitäköhän George Price Centre ehdottaa huomisen hyväksi teoksi?

2 kommenttia:

  1. Oi, minulla olisi tullut pupu housuun noitten koirien takia.....pelkäääään isoja koiria! Ehkä huomenna jaetaan lentosuukkoja.....Hyvää ystävänpäivää Kata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää Sofia! Ei näitä meidän koiria tarvitse pelätä - paitsi jos yrittää tulla luvatta ja pahoissa aikeissa meille kotiin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!