perjantai 17. helmikuuta 2012

Pientä hyvää välttelyä

George Price Centren suositus tämän päivän pieneksi hyväksi teoksi oli kyläily naapurin luona. Naapurille kehotettiin viemään jotain herkkuja; jos mahdollista niin paljon, että herkuista riittäisi myös eteenpäin annettavaksi. Jotta hyvä mieli jatkaisi matkaa naapurustossa pitemmälle. 

Olen tänään ihan voimaton. Eilen illalla vietimme Cosimo ja minä muutaman tunnin hauskoissa viininmaistajaisissa Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueella - jo toinen ilta kaksin ulkona kahden viikon sisällä! - enkä osannut käydä nukkumaan heti kotiin tultuamme vaan heiluin hereillä melkein puoleenyöhön. Matilda heräsi kuten tavallista viittätoista yli kuuden joten yöunet jäivät minun osaltani lyhyiksi.

Vein Mikon aamulla leikkikouluun ja ajelin sitten ystäväni luo muutaman tienpätkän päähän. Matkalla näin kulkukoiraparin joitten kohtalo ei ole vielä selvinnyt ja jotka ovat usein mielessäni. Ne juoksivat tiellä lähellä Cosimon toimistoa. Hiljensin vauhtia, avasin auton ikkunaa ja sanoin toiselle koirista "hei". Se haukahti pelästyneenä. Onkohan koirapariskunta jo liian villi, että sille voisi edes kuvitella parempaa elämää? 

On ihan tavallista, että koiria kulkee täällä pitkin kylänraittia. Viiden minuutin ajomatkalla tien varressa juoksi useita muitakin koiria kulkukoiraparin lisäksi. Osalla vapaina kuljeksivista koirista oli kaulapannat ja siis edes jonkinlainen omistaja. Kaulapannattomistakin koirista osa kuuluu jollekulle kyläläiselle. Osan kaulapannattomista koirista on omistaja hylännyt, ja toisilla ei ole omistajaa koskaan ollutkaan; ne ovat syntyneet talon taakse tai tien varteen ja jotenkin selvinneet aikuisuuteen ihan omillaan. 

Parkkeerasin ystäväni talon eteen ja ihastelin hänen koiraansa, yhtä eläinsuojeluyhdistyksen kasvateista. Ja sitten paljastui, että ystävälläni on myös uusi koiranpentu jonka hän oli saanut eräältä tutultani. Ihana, pörröinen, pieni pentukoira josta on isommalle koiralle seuraa ja josta kasvaa ennen pitkää hyvä vahtikoira siitäkin. Haluaisin aidosti iloita kaikkien ystävieni uusista karvaisista perheenjäsenistä mutten voi olla ajattelematta, että tähänkin talouteen olisi voinut päätyä joku todella kotia tarvitseva löytökoira, tarkoituksella kasvatetun pennun sijaan. Vaikka tokihan soma pentukin kodin tarvitsee ja on nyt onneksi hyvässä hoivassa ystäväni luona. 

Kävimme kävelyllä ystäväni naapurustossa. Joka talon pihalla oli koira tai kaksi. Kodittoman oloisia koiria näkyi niitäkin ja törmäsimme myös yhteen nuoreen koiraan jolla on paha syyhy. Tiedän, että kaikkialla Belmopanissa on samanlaista: koiria joka pihassa ja ainakin pari kulkukoiraa niitten lisäksi. 

Arvaan, että jos asuisimme Belizessä pysyvästi, meillä olisi kohta kymmenittäin koiria. Mutta sehän ei sinänsä muuttaisi mitään. Niin kauan kuin koiria ei steriloida ja pentuja syntyy vahingossa ja teetetään tarkoituksella, kulkukoiria tulee aina vain lisää. Ja tämä ei ole ongelma vain niin sanotuissa kehitysmaissa, tai pieni- tai keskituloisissa maissa joista jälkimmäisiin Belizekin kai lasketaan. Kaikkialla maailmassa kodittomia eläimiä on liikaa. Ja silti kaikkialla maailmassa teetetään varta vasten pentue pentueen jälkeen aina vain uusia pentuja.

Jos ihmetyttää miksen sure ihmiskohtaloita ja murehdi kaikkien maailman köyhien ja kodittomien ihmisten oloja niin kyllä minä niitäkin suren ja murehdin. Yritämme eläinten lisäksi auttaa kyllä ihmisiäkin. Mutta ainakin täällä Belizessä ihmisillä on meidän lisäksemme aika paljon muitakin auttajia: kansainvälisten organisaatioiden ja muitten järjestöjen lisäksi täällä on myös paljon lähetystyöntekijöitä. Ihmistenauttajiin verrattuna eläintenauttajia on aika vähän. 

Eläinten asia on sydäntäni lähellä myös siksi, että eläimet eivät voi ihmisten tavoin auttaa itse itseään. Syyhyinen koira ei voi mitenkään kerätä omia aikojaan kokoon rahaa, että pääsisi lääkärille ja kykenisi ostamaan lääkkeet joilla syyhyään hoitaa. Ihminen voi sentään vedota toiseen ihmiseen.

Näissä mietteissäni katson paremmaksi, etten tänään lähde naapuriin. Sen sijaan, että veisin naapureille jotain herkkuja, säästänkin heitä koira-aiheisilta murheiltani, jotka ovat taas niin vahvasti mielessäni, etten usko osaavani tänään paljon muusta puhua. 

Mutta huomenna aion olla hyvä naapuri. Olemme kutsuneet luoksemme muutaman naapuruston ystäväpariskunnan rennolle illalliselle, joka on ollut jo liian kauan suunnitteilla. Lupaan siis tarjota herkkuja ja yrittää levittää hyvää mieltä viimeistään huomenillalla.

4 kommenttia:

  1. Voi Kata, sinähän olet jo itsessäsi Belizen hyväntahdonlähettiläs ja varmaan monien silmissä (ja koirien myös) enkeli maan päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haudon kyllä hyväntahdonlähettilääksi varmasti liikaa pahoja ajatuksia, enkä oikeasti ole kovin enkelimäinen ollenkaan! Mutta kiitos Sofia kauniista sanoista. Lämmittävät mieltä.

      Poista
  2. Meille on tulossa tänään lastenhoitaja ENSIMMÂISTÂ KERTAA! Siis joku muu kuin isovanhemmat. Lähdetään miehen kanssa naapurikahvilaan lounaalle ja toivotaan, että tytöt käyttäytyy hyvin, jotta tämä voidaan ottaa uusiksi joskus mahdollisimman pian.

    Lastenhoitaja on kaikenlisäksi koulutukseltaan ala-asteen opettaja, tehnyt töitä päiväkodissa ja suomalainen! Kuullostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta :)

    Hauskaa iltaa teille! Viininmaistelukaan ei kuullostanut yhtään huonolle. Minä join eilen kaksi olutta ja ravasin koko yön miehen kanssa vuorotellen rauhoittelemassa Aurinkoista, joka sitten kuudelta päättikin herätä jo kokonaan. Hooh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hienoa, toivottavasti lounaalla oli kivaa ja lapset jaksoivat olla nätisti! Teidän lastenhoitaja kuulostaa tosiaan oikein hyvältä, eli eiköhän kaikki mennyt hyvin.

      Tänä iltana meille on tulossa kavereita perheineen, eli illasta tulee varmaan vähän kaoottinen. Joka perheessä kaksi lasta, eli yhteensä kahdeksan aikuista ja kahdeksan lasta... Meillähän ei edes ole tarpeeksi tuoleja :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!