perjantai 17. helmikuuta 2012

Pikaruokaa Belmopanissa

Belmopanin kaupoista ei eineksiä kannata hakea. Niitä saattaa kyllä löytyä mutta a) joko hinta on järkyttävän korkea tai sitten b) pakkasessa säilytettävät einestuotteet ovat ehtineet jo kertaalleen sulaa ja sitten jäätyä taas uudelleen. Pahimmillaan totta on sekä a) että b) -vaihtoehto ja tulee ostaneeksi pahentunutta ruokaa kovaan hintaan. 

Hyviä eineksiä tulee joskus ikävä. Belizen näkökulmasta Suomessa on huiman laadukkaita eineksiä joilla tohtii pienet lapsetkin ruokkia ainakin silloin tällöin ilman huonoa omaatuntoa. 

Alkuaikoina Belizessä kaipasin jostain syystä erityisesti kalapuikkoja. Kerran löysinkin Belmopanin Brodies-kaupasta jotain kalapuikkojen tapaista ja vaikka pieni pakastepussillinen leivitettyä kalaa maksoi käsittämättömän paljon en voinut olla sitä ostamatta. Sittemmin olen kyllä onnistunut helposti vastustamaan kiusausta; kalafilepussukka ei missään mielessä ollut hintansa väärti.

Minusta on mukava tehdä ruokaa mutta vain silloin jos saan kaikessa rauhassa miettiä mitä teen ja todella antautua ruuanlaittoon. Se ei tietysti pienten lasten kanssa ole useinkaan mahdollista. Vähintäänkin osan kokkausajasta minulla on tavallisesti Matilda sylissä toisen käden varassa kun toisella hämmennän keitoksiani. Miko huutelee minua kertoakseen läpi ruuanlaiton kuinka hänellä on jo nälkä. 

Monina iltoina en saa ryhdyttyä toimeen riittävän aikaisin tehdäkseni mitään pitemmän kaavan kautta. Niihinkin iltoihin einekset olisivat kätevä ratkaisu. 

Mutta kun eineksiä ei ole tarjolla, on minun täytynyt uudelleen määritellä helposti ja nopeasti valmistuva ateria. Pasta on tietysti pikaruokavaihtoehtomme numero yksi. Mutta joka päivä ei voi syödä pastaakaan, joten minun on ollut pakko kehittää muitakin verrattain pikaisesti valmistuvia aterioita.

Eilisiltana tein yhden klassisista hätävara-aterioistani. Vaikka laskenkin eilisillan aterian näissä oloissa pikaruuaksi se vaatii kyllä ennakkosuunnittelua: edellisenä päivänä on muistettava ottaa porsaankyljykset pakkasesta sulamaan.

Valkosipuli ja sipuli ruskistetaan paistinpannussa
Kyljykset ruskistetaan... 
...molemmin puolin
Mausteet: guatemalalainen olut ja liemikuutiot
Porsaankyljykset hukutetaan liemikuutioilla maustettuun olueeseen
Uunivuoka kyljyksineen 380 Fahrenheit-asteeseen noin puoleksi tunniksi
Sillä aikaa kun porsaankyljykset kypsyvät valmistetaan riisi riisinkeittimessä.

Riisiä ja kuppimitan virkaa hoitava kuppi
Riisinkeitin joka keittää riisin kypsäksi noin 20 minuutissa
Valmis ateria joka ei näytä kovin maistuvalta mutta oli sitä kyllä
Olisi voinut kuvitella, että aikaisemmin päivällä ostetuista vihanneksista muutama olisi löytänyt lautaselle tuomaan vähän väriä vaaleanruskeaan ateriaan. Mutta näin ei käynyt. Lisukkeet vievät usein vielä enemmän aikaa kuin pääruuan valmistus ja eilen illalla aloitin ruuanlaiton liian myöhään, että olisi ollut aikaa miettiä värejä ja vitamiineja ateriaan. Ja pikaruuan koko ajatushan on siinä, että se vie vain vähän aikaa ja vaivaa. Onneksi söimme lasten kanssa eilen lounaalla paljon hedelmiä; toivotaan, että niistä riitti koko päivän varalle.

Tarkkasilmäiset huomaavat, että käytin kanaliemikuutioita mausteena lihaliemikuutioiden sijaan. Toivotaan, ettei possu loukkaantunut; kanaliemikuutioita on meillä kaapissa kokonainen rasia kun taas lihaliemikuutioita ei ollenkaan.

Cosimo toi eilisen päivän työmatkalta tullessaan jälkiruuaksi mennoniitta-leipomon herkkuja. "A taste of home" -banaanikakku hymyilytti minua. Kenenköhän kotiin siinä viitataan? Mutta hyvää oli kakku, niin kuin olivat porsaankyljyksetkin. Ateria meni kokonaisuudessaan hyvin kaupaksi koko perheelle. Taas yksi ilta pelastettu pikaruualla.
Palanen herkullista banaanileipää
Tästä riitti meille vielä aamupalaksikin muutama siivu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!