maanantai 13. helmikuuta 2012

Rommi vastaan lautapelit

Muutimme Jamaikalle Belgiasta syksyllä 2006. Olimme olleet maassa muutaman viikon kun jamaikalainen tutuntuttu kutsui meidät retkelle Kingstonin edustan saareen Lime Cay'hin purjeveneellään. Purjevene oli suuri ja meitä oli sinä päivänä matkassa purjeveneen omistajan lisäksi yhteensä neljä: kaksi Iso-Britannian edustuston työntekijää, Cosimo ja minä. Kun olimme päässeet perille Lime Cayn edustalle ja kaikki olivat saaneet uimisesta ja snorklaamisesta tarpeekseen istuimme veneessä, söimme voileipiä ja joimme Red Stripe -oluita, ja juttelimme niitä näitä. 

Toinen brittinaisista kertoi silmiään pyöritellen heidän edustustonsa uudesta työntekijästä. Uusi naiskollega oli kuulemma kutsunut ison porukan kotiinsa pelaamaan lautapelejä. Kollegalla taisi olla vielä kissojakin.

Brittinaisen puheista ymmärsin, että hän itse vietti mieluummin ilta illan jälkeen samanhenkisten kollegoittensa kanssa, viinilasillinen tai jamaikalainen rum 'n ting -juoma kädessään kuin istui jonkun kotona pelaamassa monopolia. Se hänelle suotakoon. Toivon kuitenkin, että olisin rohjennut pyytää brittinaiselta hänen lautapelejä pelaavan kollegansa yhteystiedot.

Mitähän brittinainen olisi sanonut jos olisi kuullut kuinka Cosimo ja minä muutamaa kuukautta myöhemmin aloimme kerätä Kingstonin kotiimme erilaisia lautapelejä ja pelata niitä kaksin, ja välillä vieläpä parin mielikuvituskaverin kanssa? Monia lautapelejä on huomattavasti mukavampi pelata useamman pelaajan kesken joten muutaman kaksinpelin jälkeen aloimme pelata monia pelejä niin, että meistä kummallakin oli käytössä kaksi pelinappulaa joista toinen olimme me itse ja toinen oli kuviteltu kaveri. Emme harmikseni koskaan tutustuneet Iso-Britannian edustuston lautapelinaiseen. Viihdyimme paljon kotona kaksin. Oli kyllä tylsää hävitä kaksinkertaisesti Cosimon molemmille pelinappuloille. Mutta vielä tylsempää olisi ollut istua illasta toiseen baarissa tai jonkun puolitutun kotona juomassa ja puhumassa samaa vanhaa joutavaa asiaa. 

Ennen pitkää löysimme Kingstonissa ystäviä joiden kanssa meillä oli muutakin yhteistä kuin asuinkaupunki, ja joiden kanssa oli mukavaa viettää iltaa pienellä porukalla. Lautapelejä emme koskaan pöydälle nostaneet mutta pelaamme niitä kaksin joskus edelleen.

Alkoholille on paikkansa ja aikansa eikä meistä kumpikaan sylje lasiin, mutta expat-piirien loputtomaan lipitykseen me tietoisesti emme ole halunneet lähteä mukaan. Alkoholismi on ihan oikea ja olemassaoleva vaara diplomaattikuvioissa. Edustusillallisilla ja -cocktailkutsuilla tarjoillaan alkoholia, ja viini, olut ja viina virtaavat myös työajan ulkopuolella. Expat-piirit ovat monesti pienet ja joka kutsuilla ja juomingeissa törmää samoihin ihmisiin. Oma kokemukseni on, että jotta jaksaisi katsoa samoja naamoja ja käydä samat keskustelut joka ilta aina uudestaan ja uudestaan, täytyy pää mielellään turruttaa vähintään parilla gin and tonicilla. Jos kuvioissa pyörii joka iltaa näyttää kaikesta päätellen tarvitsevan aina vain suurempia määriä alkoholia.

Tai sitten voi suosiolla jäädä kotiin pelaamaan lautapelejä oikeiden tai mielikuvituskavereiden kanssa.


Ps. Pienistä hyvistä teoista lisää kunhan päivä pääsee alkuun ja George Price Centre antaa minulle päivän tehtävänannon.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa, lautapelejä! Meillä oli ennen tapana viettää uuden vuoden aatto muiden mielestä aika tylsästi, eli häviämällä trivial pursuitissa siskon miehelle. täytyneekin ostaa meillekin muutama lautapeli, niin loppuu tämä jatkuva koneella nyhjäys iltaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa kivalta tavalta vastaanottaa uusi vuosi! Maistuis varmaan meillekin.

      Poista
  2. Meillä on Trivial Pursuitista vain pieni matkaversio. Siita olisi kiva saada ihan oikea lauta ja kokonainen setti kysymyksiä, mutta meillä on ollut vaikeuksia päättää minkä maan kysymykset otetaan. Mulla ei ole mitään tietoa vaikkapa Italian urheiluasioista eikä miehellä sitten puolestaan esimerkiksi Suomen populaarikulttuurista. Miten muut monikulttuuriset ja -kieliset pelaa Trivial Pursuitia? Vinkkejä tulemaan kiitos! :)

    VastaaPoista
  3. Sattumaa tai ei, lukuiloa blogeista ammentelevana - tuttavan tuttavan kautta sivuillesi osuneena. Taas uudenlaisia lukukokemuksia, niistä iloiten...

    Peleistä... Hanafuda on ollut meidän perheen suosikki silloin kun lapset olivat pieniä. Mieheni kuvasi ja valmisti silloiset kortit itse, ohjeet löytyivät isosta pelikirjasta.

    Peli unohtui elämän hektisinä vuosina, mutta viime jouluksi palasi taas mukaan perheen yhteisiin hetkiin. Tilasin Japanista ensimmäiset oikeat kortit, joulu kului rattoisasti.

    Hanafudaa voi pelata kaksinkin, mutta useamman pelaajan kera se on tosi viihdyttävä.

    Terveisiä täältä huikaisevan auringon ja hehkuvien aamuhankien Suomesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä ja peli-vinkistä! En ole Hanafudasta koskaan kuullutkaan, täytyy tehdä vähän pelitutkimustyötä ehtiessä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!