perjantai 24. helmikuuta 2012

Sähkötön päivä

Melkein koko kylä oli eilen ilman sähköä; Belize Electric teki sähkötöitä ja varoitti jo etukäteen, että aamu-seitsemästä iltapäivään asti sähköt olisivat torstaina poikki suuressa osaa Belmopania ja lähikylissä. Jonkun onnenkantamoisen vuoksi meillä kotona sähköt kuitenkin toimivat. Televisio- ja internet-firmassa ei kummassakaan kuitenkaan näytä olevan aggregaattia, joten vaikka meillä oli sähköä, pitkälle iltapäivään internet oli poissa päältä samoin kuin kaikki televisiokanavatkin. Aika lailla sähköttä mentiin siis meilläkin.

Näitä suunniteltuja sähkökatkoja on Belizessä silloin tällöin, ja joskus sähköt menevät muuten vain pois päältä. Tavallisesti sähkökatkot kestävät onneksi vain lyhyen aikaa mutta useamman kerran olemme olleet ilman sähköä useamman tunninkin. Kingstonissa ison hurrikaanin jälkeen meillä ei kerran ollut sähköä eikä puhdasta juoksevaa vettä melkein viikkoon, ja siellä sähköt menivät muutenkin verrattain usein varoittamatta pitemmäksi aikaa pois päältä. 

Ei ole kuitenkaan kamalan vaikeaa elää ilman sähköä, ainakaan näissä lämpimissä oloissa. On kätevä voida laittaa valot päälle kun ilta ulkona pimenee, ja tuuletin pyörimään kun on oikein kuuma. Jääkaapin, pakastimen, internetin ja televisionkin on hyvä toimia yleisen viihtyvyyden vuoksi. Mutta ei lopulta ole niin kovin dramaattista jos sähkö on silloin tällöin poikki. 

Näitten sähkökatkoisten vuosien jälkeen en oikein tiedä miten suhtautua Eiffel-tornin, erilaisten muitten rakennuksien ja rakennelmien ja lukemattomien kotitalouksien pimenemiseen tunniksi kerran vuodessa Earth Hour -tapahtuman merkeissä. Kun on elänyt ilman sähköä ja vettäkin, ja joka kauppareissulla on yllätys mitä kaupasta sillä kertaa löytyykään, tuntuu ihan selvältä, että pärjäämme kaikki vähemmälläkin. 

Oli miten oli, lempikahvilani Formosa oli kiinni eilen aamulla, sekin kai sähkökatkon vuoksi. Se kyllä vähän harmitti. Halusin nimittäin tutustuttaa uuden ystäväni Formosan ihaniin jääkahveihin. Päädyimmekin sitten perinteisemmälle kahville meille kotiin. Ystäväni on saapunut Belizeen perheineen vasta muutama viikko sitten. He odottavat edelleen autoaan ja huonekalujaan jotka ovat hitaasti matkaamassa kontissa tänne toiselta puolelta maailmaa. 

Tiedän millaista on asua puolityhjässä talossa vieraassa maassa ilman ajopeliä, ja olen iloinen voidessani auttaa edes vähän: hakea uuden ystäväni hiljaisesta ja tyhjästä talostaan ulos kahville tai vaikkapa kauppaan. On vaikea saada kuvaa uudesta kotimaasta jos sitä ei pääse lähestymään kuin jalan. Etenkin kun jalan ei tähän aikaan vuodesta Belizessä pääse kauas. Kuuma kausi on nyt alkanut toden teolla, eikä ulkona kävele ilokseen pitempiä matkoja. Istuimme eilen aamulla keittiössä tuulettimen alla ystäväni kanssa, joimme kahvia ja juttelimme elämästä ja Belizestä.

Koiratkin käyttävät kuumalla säällä paljon aikaa vain makoilemalla varjossa takapihalla, nekään eivät jaksa leikkiä ja juosta pahimman helteen aikaan. Iltaisin varsinkin Pongo-pentu on levoton eikä osaa rauhoittua nukkumaan. Muutama ilta sitten lasten käytyä jo nukkumaan seisoin pyjamassa pimeällä etupihalla puhaltamassa saippuakuplia jotta Pongo saisi väsytettyä vähän itseään poukkoilemalla kuplien perässä. Muistan seisoneeni pihalla viime keväänä samoissa hommissa useamman kerran. Tänä vuonna koiran hypyt ovat vielä hienompia ja korkeampia ja se on oppinut haukkaamaan samalla kertaa monta kuplaa suuhunsa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!