tiistai 21. helmikuuta 2012

Tee se itse -tukiverkko

Kun tukiverkostoa ei ole, se on itse kehitettävä. Joka maassa aina uudestaan. Täällä Belmopanissa meillä on tätä nykyä aika toimiva tukiverkko, joka on muotoutunut vähän sattumalta ja omia aikojaan. 

Lastenhoitaja hoitaa Matildaa aamuisin muutaman tunnin, samaan aikaan kun Miko on leikkikoulussaan. En oikeastaan ajatellut tarvitsevani Matildalle hoitajaa, mutta halusin tarjota mukavalle tutulle nuorelle naiselle töitä kun hän joutui yllättäen työttömäksi. Kun lastenhoitaja oli ruvennut Matildaa aamuisin hoitamaan, ensin muutaman aamun viikossa ja nykyään parin tunnin verran joka arkiaamu, huomasin kuinka paljon olin häntä tietämättäni avuksi kaivannut! Aamuista on Mikon leikkikoulun ja Matildan hoitajan avulla tullut minun omaa aikaani, jolloin ehdin käydä rauhassa suihkussa, ajatuksella ruokaostoksilla, kahvilla ystävän luona, ulkoiluttamassa koiria tai muuten urheilemassa. Tai istua vain hetken ja olla tekemättä mitään; luonnostella mielessä blogikirjoitusta. Aamujen voimin jaksan läpi lopun päivän vaikka olisin väsynyt tai muuten poissa pelistä.

Lastenhoitajan sisko on puolestaan meidän kotiapulaisemme. Kotiapulainen tekee meillä käytännössä lähes kaikki kotityöt, ruuanlaittoa lukuunottamatta. Hän tulee töihin puolenpäivän maissa joka arkipäivä ja tekee töitä muutaman tunnin ajan. Ensimmäisinä Jamaikan-vuosina en olisi ikinä uskonut, että pystyisin antamaan näin paljon kodin hommista jonkun muun tehtäväksi. Kingstonissa asuinalueellamme kaikilla muilla oli kokopäiväinen kotiapulainen, joka asui heidän taloudessaan pienessä apulaisenhuoneessa. Ihmettelin miten naapurini tiesivät olevansa olemassa kun eivät ikinä tehneet mitään kotitöitä. (Ja toisaalta mietin silloin ja mietin usein edelleen myös kuinka raskasta täytyy olla kotiapulaisen elämä kun työ ja koti ovat saman katon alla. On oltava koko ajan saatavilla ja toisaalta pyrkiä olemaan koko ajan poissa tieltä.) 

Tätä nykyä tiedän, että voi tuntea itsensä ihan täydeksi ihmiseksi ilman lattioiden ja vessojen pesuakin. Siivoaminen on parhaimmillaan terapeuttista, mutta niin on myös lepäily tai rauhallinen aika lasten kanssa. Tiedän myös hyvin, että pääsen vielä elämässäni kuuraamaan monta kylpyammetta ja pesemään tuhansia koneellisia pyykkiä. Nautin nyt kuluneiden ja tulevien vuosien edestä siitä, että minulla on joka arki-iltapäivä kotitöitä hoitamassa kotiapulainen. Semminkin kun auttaja on niin äärimmäisen fiksu ja mukava, kuten sisarensakin. 

Lastenhoitaja ja kotiapulainen auttavat meitä vuorotellen lastenhoidossa kun meillä on iltamenoja. Molemmat ovat lapsille tuttuja ja mieluisia seuralaisia ja minä jätän hyvällä mielellä lapset heidän hoitoonsa. Maailmassa on hyvin vähän ihmisiä joiden hoitoon rohkenen ja haluan lapsiani jättää; onneksi nämä nuoret naiset löysivät tiensä meidän elämäämme.

Cosimon toimiston autonkuljettaja auttaa meitä monissa käytännön asioissa, joskus työnsä puolesta mutta usein myös ihan hyvää hyvyyttään. Mikokin tietää jo, että kun jotain menee talossa rikki, autonkuljettaja tulee ja korjaa. Kun koirat saavat pihalla kiinni linnun, tai tappajamehiläiset uhkaavat ottaa talon valtaansa, autonkuljettaja tietää mitä tehdä. Hän tuntuu osaavan melkein mitä tahansa ja on mitä mukavin ihminen. 

Ystävämme, joka hoitaa kotonaan koiriamme meidän poissaollessamme, on myös osa paikallista tukiverkkoamme. Ilman häntä emme voisi niin huoletta pitää lomaa Belizestä silloin tällöin. Ystävästämme tuli koiriemme lomahoitaja vähän sattumalta. Cosimon eurooppalaisen kollegan oli ollut tarkoitus ottaa Poppy hoitoonsa lomamme ajaksi, mutta juuri lomaa edeltävänä päivänä kollegan aita meni rikki ja hänen omat koiransa karkasivat. Yritimme hätäisesti etsiä jotain muuta paikkaa minne Poppyn jättää ja ihana ystävämme tarjoutui ottamaan Poppyn kotiinsa lomamme ajaksi. Hän on sittemmin joustanut hoitamaan myös Pongoa, silloinkin kun Pongo oli vielä vähän sairas. 

Minun vanhempani ovat olleet täällä molemmat vuorollaan meitä auttamassa Cosimon pitempien työmatkojen aikana. Käytännön avun lisäksi he ovat myös osa henkistä turvaverkkoani Skypen välityksellä. Kiitos Skypen, sähköpostin ja Facebookin, perhe ja muilla mailla asuvat ystävät eivät koskaan onneksi ole kovin kaukana. Paikalliset ystäväni ovat hekin osa henkistä turvaverkkoani ja heistä on toki apua myös käytännön tasolla. 

Apujoukkoja meillä siis onneksi tätä nykyä riittää. Arjen sujuminen riippuu paljon näistä monista auttajistamme. Varsinkin lastenhoitaja ja kotiapulainen ovat arjessa tärkeä tuki. Tietoisuus siitä, että tukiverkon lenkit ottavat vastaan ja joustavat jos jotain tapahtuu, auttaa itsessään minua viemään arkea eteenpäin päivästä toiseen. 

Tuntuu kyllä vähän oudolta olla riippuvainen näin monista ihmisistä joista suuri osa oli vielä muutama vuosi sitten meille vieraita. Minun on erityisen vaikea myöntää, että vaikka olen kotiäiti en hoida lapsiani yksin kahtakymmentäneljää tuntia vuorokaudessa. Mutta toisaalta on helpottavaa sanoa ihan ääneen, että yksin emme pärjää. Sitähän sanotaan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. 

4 kommenttia:

  1. Siivousapu on ihanaa! Meillä käy siivoojat vain joka toinen viikko, siinä välissä siivoilen itse aika usein - en tykkää elää sotkussa :)

    Nyt löytyi myös lastenhoitaja-apua. Yhden kerran kokemuksella se meni hyvin. Näin sanoi ainakin hoitaja itse ja tytöt olivat hyväntuulisia, kun tulimme kotiin. Kiva, että joskus voi soittaa tämän tytön hoitamaan, jos haluamme lähteä jonnekin miehen kanssa yhdessä. Muutamaa tuntia pidempään en viitsi noita pieniä vielä jättää hoitoon mutta onhan se jo jotain, sekin.

    Ja miehen veli on sähkömies, kätevää :) Oma insinöörimieheni kun on kaikkea muuta kuin kätevä käsistään. Jos tietokoneita ei lasketa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että lastenhoitaja oli niin hyvä kuin miltä kuulosti! Muutama tunti on jo iso juttu. Mä en itse asiassa vieläkään osaa jättää lapsiani muutamaa tuntia pitemmäksi aikaa kerrallaan vaikka ne ovat jo vähän isompia. Mutta jos lapset ovat terveitä ja hyvällä mielellä, osaan tätä nykyä molemmat jättää leikkikoulun ja lastenhoitajan hoitoon niiksi pariksi tunniksi tosiaan ihan päivittäin. Opettelen ottamaan omaa aikaa pienin askelin :)

      Poista
  2. Oma aamupäivä kuulostaa luksukselta. Nauti siitä täysin rinnoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luksusta ovat vapaat aamut ja nautin niistä kyllä kovasti. Olen ihan kyyneliin asti kiitollinen luotettaville auttajilleni täällä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!