sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Viiniä ja illallisvieraita

Kylläpä meistä on tullut sosiaalisia. Edustuspuolella on alkuvuoden ollut hiljaista mutta olemme pitkästä aikaa täyttäneet iltoja ihan omilla menoilla. Torstaina kävimme Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueella viininmaistajaisissa. Tilaisuudessa oli rento tunnelma eikä kukaan kummemmin pohtinut viinien syvempää olemusta, tai pyöritellyt suussaan viinejä tai niitten makua kuvaavia sanoja. Kunhan maistelimme viinejä ja juttelimme niitä näitä. Paikalla oli muutamakin ystävä joten ilta kului oikein mukavasti. Ja vähän liiankin nopeasti. 

Lauantai-illaksi olimme kutsuneet muutaman ystäväperheen luoksemme illalliselle. Cosimo yritti varoittaa minua etukäteen siitä, ettei meillä ole tarpeeksi tuoleja kahdeksalle aikuiselle ja kahdeksalle lapselle, mutta asia kirkastui minulle todella vasta kun aloin kattaa pöytää vieraiden jo ollessa paikalla. Pakkauduimme jotenkin parin pöytämme ääreen, pienimmät lapset sylissä ja isommat omassa pöydässään, ja saimme kaikki syödäksemme. 
Inhosin itse lapsena lastenpöytiä, mutta eilen se tuntui parhaalta ratkaisulta lapsiseurueelle, joka söi ja juoksi sitten jatkamaan leikkiä, kun me vanhemmat olimme vasta ehtineet istuutua 
Olin jo pitemmän aikaa halunnut kutsua näitä ja muitakin ystäviä meille kyläilemään ja syömään, mutta omat odotukseni ovat olleet niin korkealla, etten ollut uskaltanut ryhtyä edes suunnittelemaan illalliskutsuja. Vihdoin viime viikolla päätin, että on parempi järjestää vähän puutteelliset kutsut kuin olla ikinä kutsumatta kavereita kylään. Illan teema oli rentous ja aika hyvin pystyimme teemaa noudattamaan. 

Ystävämme tekivät teeman mukaisesti alkupalat ja jälkiruuan rennosti ja ilman stressiä, ja toivat ne meille tullessaan. Cosimo teki suurimman osan pääruuasta. Hänkin otti niin rennosti, että unohti muun muassa laittaa tulen pastaveden alle. Melkein puoli tuntia odottelimme pastaveden lämpiävän ilman, että levy oli edes vielä päällä. 

Tarjosimme ystävän tuomien alkupalojen jälkeen italialaisittain pastaruokalajin ja liharuokalajin. Pasta oli kesäkurpitsa-makkarapastaa ja liha italialaisia lihapullia valkoviinissä. Cosimo teki pastan ja lihapullat, ja minä lihapullille pari helppoa ja rentoa lisuketta: rosmariiniperunoita ja paistettua kesäkurpitsaa. 

Lapset ovat kaikki tuttuja toisilleen niin kuin me vanhemmatkin. Lapset laukkasivat ympäri alakertaa koko illan. Me aikuiset juttelimme melun yli minkä kykenimme. Söimme ja joimme hyvin ja ilta päättyi inhimillisen aikaisin koska kaikkien oli pakko vetäytyä ennen pitkää lastennukutushommiin.

Eilisistä kutsuista rohkaistuneena suunnittelemme jo seuraavia. Toivotaan, että rikkinäinen tiskikoneemme saadaan pian korjattua. Tänä aamuna pesin eilisen illan tiskejä puolisentoista tuntia; Cosimo hoiti lapsia ja Cat Stevens piti minulle CD-soittimesta seuraa. 
Pestävänä melkein kaikki meidän talouden astiat; tässä vain pieni näyte aamun tiskeistä. 
Suomalaisista olutlaseista (kuvassa vasemmalla) juomme tavallisesti vettä; pienempi lasillinen ei täällä kuumassa riitä viemään janoa pois

2 kommenttia:

  1. Ihanan rentoa! Niin sen olla pitää! Ai, nuo lihapullat olisivat maistuneet minullekin! Ihan hyvä juttu, että lapsia on joukossa, muuten jotkut olisivat jäänet yömyöhään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä rento-teemalla taidetaan mennä jatkossakin! Meillä ei joka tapauksessakaan ole tarpeeksi samanlaisia lautasia yms, että voisimme tehdä virheettömiä kattauksia. Rentous sopii siis kaiken puolin hyvin :)

      Lihapullat olivat ihania ja niitä jäi onneksi muutama vielä pakastettavaksikin. Kiva lounas lapsille ja minulle ensi viikolle.

      Hyvää viikonlopun loppua Sofia!

      Poista

Kiitos kommentistasi!