keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä

Ennen Belizeen muuttoa kokemukseni ulkomailla asumisesta oli ollut, että paikalliset eivät aina jaksa panostaa ystävyyssuhteeseen, jos oletusarvona on, että on maassa vain muutaman vuoden. Tämä on ollut tilanne, enemmän tai vähemmän, kaikissa niissä maissa missä olen tähän asti asunut. Poikkeuksiakin toki sääntöön on vuosien varrella onneksi löytynyt, mutta pääasiassa ystäväni ulkomailla ovat olleet muita ulkomaalaisia, joitten kanssa yhteistä on heti ollut ainakin se, että hekin ovat poissa omasta kotimaastaan.

Belize on kuitenkin erikoislaatuinen paikka. Belmopanin pääkaupunkikylä on niin pieni, että uudet tulijat otetaan innolla vastaan. Täällä minulla onkin kaikenlaisia ystäviä: paikallisia belizeläisiä, diplomaatteja jotka ovat maassa väliaikaisesti niin kuin mekin, ja sellaisia ulkomaalaisia jotka ovat tulleet Belizeen jäädäkseen. 

Kesti hetken luoda ystäväpiiri, mutta hyvää kannattaa odottaa. Minulla on nyt täällä useampi läheinen ystävä jonka kanssa kahvikupillinen kuluu liian nopeasti - juttua riittäisi koko päiväksi kahvihetken sijaan. Ympärilläni on tätä nykyä monta ystävää johon voin luottaa ja jonka kanssa olen samalla aaltopituudella; ei mikään itsestäänselvyys kun muutosta on kuitenkin vain kaksi vuotta. Koska kyläyhteisö on niin pieni, melkein kaikki tuntevat täällä toisensa. Kätevästi yksittäiset ystäväni yhdistyvätkin myös melko helposti yhtenäiseksi ystäväpiiriksi tarvittaessa. 

Ihmiset auttavat Belizessä toisiaan. Täällä yhteisöllisyys elää ja voi hyvin ihmisten välisessa kanssakäymisessä. Koskaan ei tunnu siltä, että ihmiset auttaisivat täällä toisiaan vastapalveluksen toivossa. Toisten huomioonottaminen tuntuu ennemminkin olevan yleinen elämäntapa. Me autamme myös itse läheisiämme, ja tuntemattomiakin, aina kun siihen tulee tilaisuus. Itsekästähän pyytetönkin auttaminen kyllä tavallaan on: siitä tulee auttajalle hyvä mieli! 

Yhteisöllisyys juontaa ainakin osin varmaan juurensa siitä, että pienessä maassa kaikki ovat lopulta jotain kautta vähintäänkin tutun tuttuja tai sukulaisia. Kun auttaa tienvarressa seisovaa tuntematonta, saattaakin paljastua, että on auttanut jotain kaukaisempaa sukulaistaan tai jonkun hyvän ystävän läheistä. 

Yhteisöllisyydestä kertoo sekin, että Belizessä elää sovussa monta erilaista kansanryhmää. Mestitset, kreolit, mayat, garifunat, mennoniitit, taiwanilaiset, kiinalaiset, intialaiset ja muut kykenevät jakamaan tämän luonnonkauniin maan ilman suurempia ongelmia. Moninaisen kansan lisäksi Belizessä on myös käytössä monta kieltä. Virallinen kieli on englanti, mutta espanjaa puhutaan vielä sitäkin laajemmin. Lisäksi täällä puhutaan ainakin kolmea eri maya-kieltä, kreol- ja garifuna-kieliä, ja mennoniittien keskuudessa vanhaa saksaa. 

Belizessä voi oppia paljon monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta käytännössä. Belmopanissa toripäivänä mennoniittien hevoset ja kärryt on parkkeerattu nurmelle ministeriörakennusten taakse. Ministeriöissä työskentelevät ja torilla kauppaa käyvät rinta rinnan eri kansanryhmien edustajat ja jos ryhmien välillä jotain jännitteitä on, se ei ainakaan ulospäin näy eikä tunnu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!