tiistai 13. maaliskuuta 2012

Belizeläisia unelmia

En oikeastaan pidä ollenkaan hiekkarannoista. Kuten olen tainnut jo tulla maininneeksi, pelkään aurinkoa koska olemme niin vaaleahipiäisiä koko perhe. Ja toisaalta inhoan aurinkovoidetta jonka levittäminen on aina yhtä tuskastuttavaa ja joka poikkeuksetta saa silmäni vuotamaan niin, että tuskin näen eteeni. On mukavaa ujuttaa jalat rantahiekkaan ja katsella merelle päin, mutta en pidä hiekasta vaatteitten alla tai hiuksissani. Enkä ole kovin innostunut uima-altaistakaan, joissa ainakin Belizen paremmilla rannoilla lapsiperheet käytännössä suorittavat lähes kaikki rantalomien uintiosuudet. Meressä käydään ehkä pomppimassa aalloissa mutta uintia ja yleistä vedessä oleilua varten isompien hotellien rannassa on aina myös uima-allas. Snorklaus ja sukeltaminen ovat isommille ihmisille.

Vaikka olenkin rantalomailun suhteen vastarannan kiiski, vietämme viikonlopun silloin tällöin rannalla. Tekee hyvää välillä vaihtaa maisemaa, ja varsinkin Miko on innostunut uimari. Cosimo jaksaa onneksi pojan kanssa polskia ja harjoitella altaassa vaikka hänkään ei varsinaisesti itse ole mikään ranta- tai uima-allasihminen. Matildakin haluaa mennä altaaseen mutta haluaa sieltä toisaalta hyvin nopeasti poiskin. Vesi elementtinä näyttää kiehtovan tyttöä enemmän etäältä kuin käytännössä. Onkohan raukka tullut äitiinsä? Yritämme kyllä Matildaakin innostaa uimaan ja leikkimään vedessä ja eiköhän hänkin vielä ehdi uima-altaista ja merestäkin innostua. 

Mutta vaikka en auringosta ja uimisesta olekaan niin innostunut, nautin meren äärellä suuresti kauniista näkymistä ja meren äänestä. Ja Hopkinsin kylä Belizessä on merenrantalomailuun siitä ihanteellinen paikka, että sieltä löytyy tekemistä ja näkemistä myös kaltaisilleni rantaelämää karsastaville lomailijoille. Hopkins on elävä garifuna-kalastajakylä jossa kuulee garifuna-rumpurytmejä ja näkee elämää kylän ainoan tien molemmin puolin: nuoria äitejä monine lapsineen, vanhoja miehiä pyörän selässä, parhaat päivänsä kokeneita autonrämiä. Jonkun verran turistejakin Hopkinsissa toki pyörii. Mutta vaikka kylässä on sen pieneen kokoon nähden monta makuusijaa turisteille, ulkomaalaiset vieraat eivät kuitenkaan ole onneksi ottaneet kylää täysin haltuunsa niin kuin esimerkiksi Belizen mantereen toisessa rantalomakaupungissa Placenciassa. 

Hopkinsissa voi vierailija nukkua riippumatossa kylän keskellä pienessä majoituskeskuksessa, tai sitten katossängyssä hienossa huvilassa vähän kylän keskuksen ulkopuolella. Me emme ole koskaan riippumattoon vielä päätyneet, mutta olemme asuneet muutamassa eri hotellissa Hopkinsissa. Kerran myös vuokrasimme viikonlopuksi Hopkinsista meren ääreltä pienen talon jonne Poppy-koirakin pääsi mukaan viikonloppulomalle. Kahden koiran kanssa emme ole enää uskaltautuneet viikonloppulomille lähtemään. Lähinnä sen vuoksi, ettemme kotonakaan voi olla aivan varmoja saavatko sohvatyynymme ison Pongo-pennun hampaisiin turhan läheistä kosketusta kun silmä meiltä välttää. Pennun täytyy vielä vähän kasvaa ja viisastua ja saada meiltä tehokkaampaa tapakasvatusta ennen kuin uskallamme viedä sitä vuokrahuvilan sohvatyynyjen ulottuville. 

Tällä kertaa kaikki varaukset ja järjestelyt oli viikonlopun varalle hoidettu meidän puolestamme. Ystäväperheemme järjesti koko viikonlopun ja meidän täytyi vain tulla paikalle ruokavaroja mukanamme. Meitä oli neljä perhettä - kahdeksan aikuista ja kahdeksan lasta - ja asuimme kahdessa isossa huvilassa vieretysten. Huviloissa oli täysin varustetut keittiöt ja meillä oli aterioita varten mukana ainekset, ja lisäksi jos jonkinmoisia herkkuja aterioiden välille. Kokkasimme ja söimme yhdessä, lapset leikkivät ja pitivät toisilleen seuraa. Yksi perheistä, amerikkalainen lähestyssaarnaajaperhe, on meille vähän vähemmän tuttu ja oli mukavaa ja mielenkiintoista oppia tuntemaan heitä paremmin. Toiset kaksi perheistä ovat lähempiä ystäviämme täällä joten tiesimme odottaa, että viikonloppu sujuisi mukavasti. Tutummista ystäväperheistä toinen on puoliksi belizeläinen ja puoliksi salvadorilainen, ja toinen perhe paikallista mennoniittisukua. Meitä oli siis koossa monimuotoinen ja monikulttuurinen seurue niin kuin Belizessä niin usein.

Tällä kertaa en saanut Hopkinsin kylästä otettua valokuvia koska vietimme melkein koko viikonlopun hotellilla. Mutta alla vähän kuvaa siitä miltä näyttävät belizeläiset unelmat, Belizean Dreams.

Belizeläisten unelmien portilla
Yksi hotellialueen huviloista
Meidän uikkaripyykkimme kuivumassa huvilan terassilla
Hotellialueen hyvin hoidettua pihamaata, takana meri
Hotellialueen läpi kulki pieniä kivettyjä polkuja
Kyltti uima-altaalla
Kaunista merenrantaa
Tuolit kutsuvat istumaan ja kuuntelemaan aaltojen kohinaa
Matilda meren äärellä
Hotellialueen hieno kasvi- ja palmuistutus
Suuri palmu iltapäiväauringossa
Lapset hiekkaleikeissä varjossa
Näköala meidän huvilaltamme toiselle huvilalle päin
Cosimo ja lapset meidän huvilamme edustalla

2 kommenttia:

  1. Ihania, ihania kuvia jälleen kerran :) Näitä on aina ilo katsella! ...vaikka samalla kyllä iskee kaipuu jonnekin lämpimään ja tuollaisiin maisemiin :) Ihania juttuja saatte kokea ja nähdä! Ei varmasti tarvitse sanoa että nauti niistä täysillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kuvat ilahduttavat! Nautin kyllä kaikin voimin vaikka napisenkin välillä auringosta ja hiekkarannan hiekasta yms :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!