keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Diplomaatin ajopeli

Iltasanomissa ihmeteltiin muutama viikko sitten diplomaattien autoja; toimittaja paheksui muun muassa kaupunkimaastureilla presidentti Niinistön virkaanastujaisiin tulleita muitten maitten diplomaatteja. Presidentin virkaanastujaisiin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin kuljetaan tietysti tavallisesti edustuston virallisella autolla. Kaikki Iltasanomissa esitellyt autot näyttivät minusta viralliseen tilaisuuteen ihan asiallisilta ajoneuvoilta. En löytänyt niistä mitään paheksuttavaa tai ihmeteltävää.

Mutta jos haluaa hämmästellä diplomaattien autovalintoja, minun autoani voi kyllä vapaasti ihmetellä. Autoni on Yhdysvalloista kolarin ja korjauksen kautta Belizeen päätynyt ainakin viitisentoista vuotta vanha autonreppana. En muista mitä autosta maksoimme mutta ottaen huomioon, että se on meitä kuljettanut nyt jo useamman vuoden, hinta taisi olla ihan asiallinen. Autoni on näissä oloissa pieni auto ja kyllähän se maastureiden vierellä aika pieneltä näyttää. Suomen oloissa farmariauto taitaisi kuitenkin olla aika suuri.

Sain ajokortin Kingstonissa mutta varsinaisesti rupesin ajamaan vasta täällä Belmopanissa. En halunnut harjoitella ajamaan maasturillamme. Maasturimme on aika iso ja minua pelotti, että rikon uuden auton. Sain myös ajokorttini automaattivaihteisella autolla ja maasturissamme on perinteiset vaihteet. Niinpä hankimme minun käyttööni automaattivaihteisen "pikkuauton". 

Molemmat autot, sekä maasturin että minun pikkuautoni, olemme hankkineet itse. Toimisto ei meitä auta auton hankinnassa eikä työhön kuulu työsuhdeautoa. Diplomaattistatuksesta on kyllä se etu ja ilo, ettei meidän tarvitse maksaa uudesta autosta ostaessa veroja. 

Viralliset työmatkat Cosimo kulkee autonkuljettajan ajamalla toimiston autolla, mutta omalla ajalla emme toimiston virallista autoa käytä. Päinvastoin käytämme monesti omaa autoa myös Cosimon työmenoihin. Esimerkiksi Belmopanin iltaedustustilaisuuksien vuoksi emme halua vaivata autonkuljettajaa. Aika usein tulemme iltatilaisuuksiin lähteneeksi liikkeelle pikkuautollani maasturimme sijaan, koska pikkuauton saa näppärämmin ja nopeammin autotallista pois. Autonrämälläni on ajeltu ainakin Meksikon suurlähetystön tilaisuuksiin ja Yhdysvaltain suurlähettilään luo. 

Onneksi täällä ei kukaan toimittaja ole lähtenyt arvostelemaan diplomaattikunnan autoja. Kukaan muukaan ei toistaiseksi ole ainakaan ääneen paheksunut autoani. Näissä kuvioissa on selvinnyt kuinka tiukoilla monien edustustojen määrärahat ovat ja kuinka pienillä palkoilla joidenkin maiden diplomaattien täytyy pystyä pärjäämään ja vieläpä edustamaan. Olen kiitollinen, että täällä Belizessä huomio tuntuu olevan oikeissa asioissa autojen ja muitten statussymbolien sijaan.  

Pikkuautoni. Toripäivinä täällä kaikki parkkeeraavat tien varteen "no parking" -paikoille koska varsinaiset parkkipaikat täyttyvät hetkessä. Kuvassa ei siis ole kyse diplomaatinrouvan törkeästä käytöksestä vaan yleisestä tavasta Belmopanin kylällä. 

4 kommenttia:

  1. Tanskassa on varmaan maailman kalleinta tää autoilu. Me maksettiin Skoda Octaviasta noin 40 tuhatta euroa. Lisäksi tietty hirmukalliit vakuutukset yms. Mutta mies oli sitä mieltä, että kaksosten kanssa auto on oltava - siihen saakka pärjättiin pyörillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin pärjättiin Euroopassa ja ennen lapsia ilman autoa. Mullahan ei ollut edes ajokorttia ennen Jamaikalle muuttoa... Näissä oloissa se on kyllä melkein pakko olla. Ja kaksosten kanssa varmaan tosiaan ihan melkein missä vain alkaa autolle olla tarvetta. Mutta kalliilta kuulostaa autoilu Tanskassa tosiaan!

      Poista
  2. Hieno autohan tuo on! :) Mulla ei ole edelleenkään ajokorttia, joten mun autotietämys loppuu hyvinkin lyhyeen :D Kieltämättä toisinaan olisi ihan kätevää olla kortti, varsinkin kun liikkuu kolmen ipanan kanssa. Julkisilla meno on toisinaan yhtä tuskaa :/
    Oletko sä ajanut suomessa olessasi? Miltä tuntui hypätä auton rattiin näin "vanhana"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari :) Mä olen hyvin kiintynyt tuohon autonrämääni.

      Mä en toistaiseksi osaa tai uskalla ajaa muualla kuin täällä Belmopanin kylällä jossa isoksi ruuhkaksi määritellään viisi autoa samalla tienpätkällä. Yritin kyllä aikoinaan hankkia Suomessakin ajokorttia, mutta se prosessi jäi vähän kesken, kun tuli taas eteen muutto muille maille. Eli olen siellä kauan sitten kyllä ajellut, ehkä se sujuisi uudestaankin...

      Jännitti tosi paljon ruveta ajamaan autoa, ihan näissä Belmopaninkin oloissa mulla oli jarrujalka aluksi koko ajan kipeänä kun sitä niin jännittyneenä ajaessa painoin! Mutta nykyään nautin ajamisesta näissä kuvioissa tosi paljon. Kyllä se sujuu siis vanhemmaltakin vaikka kynnys on varmaan korkeammalla lähteä liikenteeseen eikä ole suojana nuoruuden ylikorostettua uskoa omiin kykyihin ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!