keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Edustusrouva yksin edustamassa

Edustin tänään ensimmäistä kertaa itseksekseni, ilman Cosimoa. Kolmatta kertaa valittiin Belizen vuoden nainen ja voittajaa juhlittiin tänä aamuna Yhdysvaltain suurlähettilään kotona. Jostain syystä kutsu tilaisuuteen tuli vain minun nimissäni ja paikalla oli itsekseen muitakin diplomaatinrouvia. Ehkä meidän puolisoiden ajateltiin olevan ilman miehiämme sopiva yleisö naistenpäivän kunniaksi järjestetylle tilaisuudelle? Belizen vuoden naista juhlistetaan tavallisesti kansainvälisenä naistenpäivänä, mutta koska se tänä vuonna osui Belizen vaaleja seuraavalle päivälle, järjestäjät siirsivät juhlaa tuonnemmaksi. 

Vuoden nainen oli tänä vuonna naisihminen, joka on toiminut opettajana ja rehtorina, ja muun muassa perustanut yhteisöönsä järjestön, joka tukee paikallisia yksinhuoltajaäitejä. Voittaja kiitti puheessaan kauniisti myös miestään, joka on tukenut häntä vuosien varrella kaikessa mitä hän on milloinkin yrittänyt saavuttaa. Jokaisen suuren naisen takana seisoo häntä tukenut mies, sanoi Yhdysvaltain suurlähettiläs kuuluisaa sanontaa mukaillen, ja tämä näytti tosiaankin olevan totta vuoden nainen -palkinnon voittajan kohdalla. 

Tunnelma oli leppoisa, puheet lyhyitä ja ytimekkäitä, ja tarjoilu hyvää. Mutta vaikka olenkin jo aika tottunut olemaan diplomaatti, melkein kaikkien edustustilaisuuksien aluksi tunnen silti olevani osa näytelmää, roolissa joka ei tunnu oikein omalta. Tänäänkin istuin takarivissä, katselin tuttujen ja vähän tuntemattomampien selkiä, ja ihmettelin miksi oikeastaan olimme kaikki kokoontuneet paikalle. Oli mukavaa juhlistaa arvonimen varmasti ansainnutta naista, joka on tehnyt yhteisössään paljon hyvää. Mutta usein tilaisuuden varsinainen merkitys tuntuu jotenkin katoavan muun hulinan alle. Edustustilaisuuksiin tullaan tilaisuuden varsinaisen syyn lisäksi näyttäytymään ja verkoistoitumaan ja kai vähän myös nauttimaan pöydän antimista. 

Tilaisuus oli hyvin järjestetty ja Yhdysvaltain suurlähettiläs oli ystävällinen isäntä ja sai kuten aina kaikki vieraat tuntemaan olonsa erinomaisen tervetulleiksi. Uskon, että hänen ja muitten tilaisuuden järjestäjien motiivit olivat hyvät ja aivan kohdallaan. Ihmettelinkin lähinnä meitä vieraita, jotka olimme kokoontuneet yhteen kuumana tiistai-aamuna. Minä itse menin tilaisuuteen ennen kaikkea siksi, että halusin kunnioittaa minua kutsunutta suurlähettilästä ja hänen rouvaansa läsnäolollani. Ja menin myös uteliaisuudesta; halusin nähdä kuka tänä vuonna vuoden naiseksi valitaan. Muitten paikallaolijoiden ajatukset ja odotukset tilaisuudesta olivat varmaan samansuuntaiset, ja ehkä se riittää. Ehkei kaiken tekemisen takana tarvitse olla mitään sen suurempaa syytä.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Edellisessä duunissa oli joskus pieniä, vähemmän houkuttelevia edustustehtäviä ja silloin mietin usein, että ajatteleekohan kaikki osapuolet samalla tavalla: järjestäjät, että on pakko järjestää jotain, ja osallistujat, että on pakko mennä. Mutta onneksi joskus nekin tilaisuudet osoittautuivatkin kiinnostaviksi ja mukaviksi, niin kuin tuo sinun tilaisuutesikin kuulostaisi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä kun juuri mietiskelin, että olenkohan ainoa joka ei oikein näissä edustustilaisuuksissa aina tiedä, että missä mennään ja miksi... Mukava tietää, että muillekin tulee näitä kysymyksiä mieleen!

      Melkein aina tilaisuuksista jää käteen jotain hyvää tai mielenkiintoista mikä tekee niistä menemisen arvoisia. Joskus se on ollut joku ihan täysin epäoleellinen mutta hauska tapahtuma, toisinaan taas joku mukava tai mielenkiintoinen kohtaaminen. Tänään kävin pitkähkön keskustelun pojan tulevasta koulusta kahden muun vanhemman kanssa ja sain kuulla koulusta lisää hyvää. Ja palkinnon voittajan puhe kosketti, etenkin siinä kohdassa kun hän kiitti miestään. Että kyllä tässä kai voiton puolelle jäätiin vaikka aamulla olinkin vähän pyörällä päästäni :)

      Poista
  2. Mun mielestä (vaikka koskaan moisissa tilaisuuksissa ollutkaan..) se verkostoituminen on aika tärkeä pointti. Ja tietenkin mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. Toki herkutkin kelpais, ainakin itselleni :D

    Aika jännä, että monien kohdalla ei oltu kutsuttu miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aika epätavallista, että miehiä ei oltu kutsuttu, mutta sinänsä tilaisuuden huomioonottaen ihan hyvä veto. Mutta oudoltahan se tuntui. Mullahan ei täällä ole minkäänlaista virallista roolia, ja jo siksikin oli erikoista olla edustustilaisuudessa ilman Cosimoa!

      Kuviot on täällä niin pienet, että varsinainen verkostoituminen on ohi parin ekan tilaisuuden jälkeen: kaikki on jo siinä vaiheessa tavattu ;) Mutta kyllähän noissa tilaisuuksissa pääsee tietysti syventämään tuttavuutta ja ystävyyttä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!