perjantai 9. maaliskuuta 2012

Lätäköitä

Yritimme ottaa kolmesta sadepäivästä kaiken irti. Keskiviikkona käytimme sadetta hyvänä syynä köllötellä kotona; tiistai-iltapäivänä kävimme lasten kanssa ulkona hyppimässä lätäköissä. Sade lakkasi hetkeksi tiistai-iltapäivällä ja oli viileää muttei liian kylmää. Ilmassa oli haalean suomalaisen kesäpäivän tuntu. Tuntui itse asiassa niin paljon Suomelta, että olin näkevinäni äitini kylänraitilla kunnes silmänräpäyksessä muistin missä olen, ja että äitihän on kaukana Espoossa ja me täällä toisessa maailman ääressä Belizessä. 

Kävelimme korttelin ympäri, pitkin teitä joilla vanhastaan muistin olevan paljon hyviä lätäkönpaikkoja. Viimeisellä tienpätkällä alkoi taas sataa. Belmopanin luonnetta kuvaa se, että sekä ainoan ohi ajaneen auton kuljettaja että miehet jotka seisoivat tien varressa talonsa edessä kysyivät minulta tarvitsemmeko sateessa kyytiä kotiin. Täällä otetaan toiset ihmiset huomioon ja mietitään kuinka tuntemattomalle voisi olla avuksi. Ihana Belmopan.

En kuitenkaan ottanut kyytiä vastaan. Olimme joka tapauksessa matkalla kotiinpäin, vain muutaman sadan metrin päässä kotoa, ja lapset olivat lätäköissä läträämisestä jo muutenkin märkiä; sateesta ei ollut niin väliä. Kotona laitoin sisarukset lämpimään kylpyyn pesulle ja lämmittelemään. Tiistai oli nimittäin vielä maanantaitakin kylmempi, pahimmillaan päivällä lämpötila oli vain 20 celsius-astetta. Mikokin laittoi suosiolla pitkähihaisen paidan leikkikouluun, ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Vielä keskiviikkonakin oli kylmää ja pääosin sateista. 

Tänään torstaina aletaan vihdoin olla maaliskuulle tavallisissa lämpöasteissa, lähellä 30 astetta, vaikka tänäänkin ilma on ollut epävakainen ja välillä on satanut oikein olan takaa.

Sadepäivissä on lätäköiden lisäksi se hyvä puoli, että niitten jälkeen arvostaa paahtavaa aurinkoa taas ainakin muutaman viikon.

Puhelimen kameralla sain tiistain sateisesta leikistä vähän tärähtäneitä mutta yllättävän tunnelmallisia kuvia
Sadepilven kultainen reuna: lätäköissä pomppiminen
Pikkusisko sai lätäköistä ja sateesta tarpeekseen

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tästä on tullut meidän sadepäivien traditio: lätäköissä hyppiminen on helppoa ja halpaa huvia mammallekin :)

      Poista
  2. Ihanaa tuollainen toisista välittäminen :) Suomessa ei taatusti uskaltaisi edes mennä kenenkään vieraan kyytiin! :D Kuulostaa kivalta muutenkin teidän sadepäivän vietot :) Tulisi jo kesä tännekin kun noita shortsi-lätäkkö kuvia katselee :) Täällä vedetään edelleen villapukua toppahaalarin alle, ainakin aamulla ja illalla kun aurinko ei enää lämmitä (eilen meidän mittari näytti aamusta -14, plääh!). Kivaa viikonloppua sinne!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on liftaaminen aika tavallista puuhaa edelleen ja vaikka en itse sitä uskaltaisi tehdä (yhtään missäänpäin maailmaa) se on näissä oloissa kai verrattain turvallista, koska melkein kaikki tuntevat joka tapauksessa toisensa eli ihan tuntematon kyyti osuu paikalliselle liftaajalle kai aika harvoin kohdalle. Minullekin tarjosivat kyytiä puolitutut, mutta en tosissani harkinnut kyydin ottamista - oli ihan mukava kävellä, sateessakin, enkä halua opettaa lapsille, että vieraan kyydin ottaminen on välttämättä aina hyvä idea. Siispä kastuimme vähän lisää... Mutta oli tosi kiva, että kyytiä tarjottiin ja yleensäkin on ihanaa se, että ihmiset täällä niin reippaasti ottavat toisiinsa kontaktia ja tarjoavat apua.

      Hyvää viikonloppua sinne! Nauttikaa talvileikeistä ja toppahaalareista kun nyt vielä hetken on niiden aika. Täällä lapset kadehtii lumileikkejä ja vaihtaisi varmaan mieluusti lätäköt hankiin! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!