lauantai 17. maaliskuuta 2012

Lintukoira, jaguaarien sukua

Kuulin äsken takapihalta linnun räksytystä. Ponkaisin lepopaikaltani sohvalta katsomaan mitä pihalla tapahtui. Pongo seisoi pihan reunalla hieman hämmästyneen näköisenä kovasti huutava iso musta lintu suussaan. Mangopuussa huusivat linnun sukulaiset ja ystävät. Poppy juoksi avoimesta ovesta sisälle ja yllätyksekseni Pongo päästi linnusta irti kun käskin ja tuli sisään Poppyn perässä. Lintu lensi vahingoittumattoman näköisenä tiehensä muu parvi mukanaan. Vain yksi parven linnuista jäi vielä hetkeksi aidan reunalle huutelemaan.

Olen tähän asti ollut sillä linjoilla, että koira ei saa tervettä aikuista lintua kiinni, mutta saattaa hyvinkin olla, että olen väärässä. Tämä on nyt nimittäin jo kolmas lintu jonka Pongo on ottanut kiinni, ja onneksi myös päästänyt irti. Ja pihastamme on valitettavasti löytynyt myös muutama kuollut lintu. Kaikki näitä samoja suuria mustia lintuja, jonkinlaisia korppeja ne kai ovat. Kuolleiden lintujen mysteeri oli pitkään täysin selvittämättä - ne tuntuivat yksi toisensa jälkeen vain kuukahtavan pihalle hiljaa ja huomaamatta - mutta alan epäillä, että pennulla on kuin onkin asian kanssa tekemistä. 

Pongon sukuperimässä on ehkä siis jotain lintukoiraa. Vai metsästävätkö mitkään koirat oikeasti lintuja? Muistan lapsuuden koirakirjoista lintukoirien vain noutavan metsästäjän ampuman saaliin maasta tai vedestä; ne eivät itse tainneet poukkoilla elävien lintujen perässä ollenkaan. Kissathan kyllä sen sijaan metsästävät lintuja ihan oma-aloitteisesti. Ehkä Pongossa onkin sittenkin kissaa? Kissateoriaa tukisi sekin, että Pongo on erittäin hyvä hyppimään ja tuntuu uskovan, että palaa aina jaloilleen maahan vaikka loikkaisi kuinka hurjasti lelun tai saippuakuplien perään. Aika isohan tuo koira on, että taitaa olla puumien tai jaguaarien sukua sitten!

American Airlines -lentojen ainut hyvä puoli on mainoslehti, jossa esitellään kaikkea mahdollista urheilukatsomoiden vanhoista penkeistä joulukoristeisiin ja popcornikoneisiin. Lehdessä mainostetaan myös koetta, jonka perusteella on kuulemma mahdollista selvittää monirotuisen koiran monet rodut. Suhtaudun hyvin epäillen kokeen todenperäisyyteen ja toimivuuteen. Luulen, että joka tapauksessa meidän koirissamme on liian montaa rotua, että mikään koe voisi niitä tyhjentävästi selvittää. Mutta olisi aika hauskaa lähettää kokeen tekijöille Pongon näyte ja ohimennen mainita, että koirassa taitaa olla myös vähän jaguaaria.  

5 kommenttia:

  1. Meidän sakemannisekoitus nappailee vihervarpusia lennosta eli kyllä se vaan on niin, että jotkin koirat metsästävät lintuja. Olen epäillyt myös, että tuonkin otuksen perimässä on jotain outoa - se kun vaanii maassa ruokailevia lintuja ja sitten hyökkää kemuihin mukaan ja nappaa jonkin niistä kun lähtevät lentoon. Harmittaa tuollainen pikkulintujen metsästys, joten olen kouluttamalla yrittänyt karsia pahaa tapaa pois. Epäilys on, jotta tuo otus olisi jonkinlainen kenguru-apina-kissa-koira - kun kiipeää myös tarvittaessa puuhun.. =) Täytyykin katsoa, josko löytäisin tuon mainitsemasi testin, voisi otuksen dna:t selvittää ihan mielenkiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että näitä aktiivisesti metsästäviä koiria löytyy enemmänkin! On todellakin ikävä tapa. Millä lailla olet onnistunut koiraa kouluttamaan parempiin harrastuksiin? Pongo on tosi fiksu mutta minun pitäisi sitä silmä kovana vahtia pihalla koko ajan, että pääsisin oikeassa hetkessä sanomaan sille, että linnunmetsästys on kielletty... Uskon, että muutama kerta kieltoja riittäisi kyllä selvittämään Pongolle, ettemme ole innostuneita sen linnustamisesta. Mutta sen verran harvinaisia nämä tapaukset kuitenkin on, että saattaisi mennä aika monta viikkoa ulkona sopivaa kasvatustilannetta odottaessa!

      Teidän koiran alkuperässä olisi sitten enemmänkin selvittämistä, ei riittäisi vain koira- ja kissakokeet vaan vielä pitäisi päälle tutkia nuo kenguru-apina-perimätkin :)

      Poista
    2. Meillä koirat tosiaan viettää suuren osan päivästä pihalla. Siellä on varjossa monesti raikkaampaa kuin täällä sisällä ja leikkeihin enemmän tilaa. Aika hyvin nuo linnut pysyvät kai pihalta poissa kun näitä eläinalan kohtaamisia sattuu kuitenkin onneksi sen verran harvoin!

      Poista
  2. Meillä on tuossa takapihalla muutama lintulauta ja tuo ruokintapaikka on melkoisen suosittu lähistön lintujen keskuudessa. Lintuja on siinä parhaimmillaan näin talvisaikaan satakunta - ja on tosiaan ollut vaikea pitää tuo koiraotus sieltä pois. Olen kieltänyt siltä menon tuonne lintulautojen luo kokonaan, kun muuta vaihtoehtoa en ole keksinyt. Tuolla koiruudella kun riistavietti iskee päälle, se menee eikä meinaa. Sitä pitäisi ehtiä kieltää juuri oikeaan aikaan, just ennen kuin se hyökkää, jotta se ymmärtäisi asiayhteyden ja sehän tarkoittaa sitä, että koiraa pitäisi vahtia koko ajan ennen kuin oppi menisi perille.

    Nyt täällä on tilanne se, että koiruus menee seisoskelemaan tuonne talon nurkalle ja kurkkii siitä lintulaudoille, mutta ei mene pitemmälle, sen verran on sentään oppinut. Riistaviettiä koirilta on kai melko mahdotonta kitkeä kokonaan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno koira teillä kun tottelee eikä mene lintulautojen luokse enää! Meidän Pongo on itse asiassa myös hyvin tottelevainen mutta haaste on tosiaan tuo, että sitä pitäisi olla vahtimassa koko ajan niin kauan, että saisi sen kiinni itse teosta! Nuo linnut kun laskeutuvat pitkiin pihaa syömään maasta jotakin. Jospa lintujen kesken kulkisi viesti, että meidän pihaa kannattaa vältellä? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!