lauantai 10. maaliskuuta 2012

Pieniä turhia esineitä

Lapsena en ollut koriste-esineistä niin innostunut, ja yritin niitä oikeastaan vielä nuorenakin vältellä. Ne tuntuivat turhalta roinalta, varsinkin siinä vaiheessa kun asuin ensimmäistä kertaa ulkomailla ja yritin pitää tavaran määrän hallinnassa tulevaisuuden muuttoja ajatellen.

Mutta sitten huomasin, että maailmassa on paljon kaunista jota on mukava pitää kädessä ja katsella silloin tällöin ihan oman kodin rauhassa. Cosimo oli italialaisena tämän ymmärtänyt jo aikaa sitten. Monet kauniit pienet ja isommatkin esineet ovatkin löytäneet meidän kodistamme suojapaikan. 

Osa kauniista esineistä etsii vielä Belmopanin kodissa paikkaansa. Kingstonin talomme oli isompi ja siellä oli käteviä seinäänrakennettuja hyllyjä ja muutenkin hyviä paikkoja kauniille pienille esineille. Belmopanissa meillä on hyllytilaa vähemmän kuin Kingstonissa ja pieniä uteliaita käsiäkin on kaksi enemmän; joka paikkaan ei kaikkia särkyviä esineitä voi laittaakaan. Osa kauniista pienistä tavaroistamme odottaakin siis kärsivällisesti kaapissa tai hyllyn varjossa pääsevänsä esille. Silloin tällöin kaivan esiin yhden tai toisen esineistä, katselen ja ihastelen yksityiskohtia, silitän kaunista kangas- tai puupintaa, kiillotan metallin kiiltäväksi. 

Pöllökukkaro tanskalaisesta Tiger-kaupasta Torinosta
Kambodzasta löytynyt opiumpiippu, joka on yksi kauneimpia esineitä minkä
tiedän, alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan huolimatta
Belizeläinen kilpikonnakorurasia, joka on samalla kertaa myös
yksinkertainen palapeli
Maailman kauneimmat sormustimet, kaksi lempiesineistäni
Meillä on paljon turhaa tavaraa ja voisi kuvitella, että yksinkertaistaakseni elämää antaisin ihan ensiksi pois näitä turhuuksia: korurasian jossa emme pidä koruja, sormustimet joita emme käytä ompelutöihin, opiumpiipun jossa emme todellakaan polta opiumia, kukkaron jossa emme säilytä kolikoita.

Mutta kaikki nämä turhat tavarat ovat minulle tärkeitä. Pöllösormustimet auttoivat aikoinaan minua ymmärtämään, että pienet, sinänsä turhat esineet voivat tehdä omistajansa iloiseksi ihan vain olemassaolollaan. Sain ne kymmenisen vuotta sitten lahjaksi ystävältä, joka tiesi, etten pitänyt koriste-esineistä mutta toisaalta ymmärsi, että arvostaisin pöllöjen kauneutta ja yksityiskohtia. Pienet pöllösormustimet ovat mielestäni hämmästyttävän kauniita esineitä, ja ne muistuttavat minua kaukana asuvasta ystävästä samaan aikaan kun ilahduttavat kauneudellaan. 

Pöllökukkaron ostimme Cosimon siskon ja siskontyttären, meidän lastemme serkun, kanssa Torinosta viime joulun jälkeen. Jokin siinä veti minua puoleensa, ja samalla tapaa kuin sormustimet sekin muistuttaa minua hyvästä päivästä rakkaitten ihmisten seurassa. En ostanut sitä mitään tarkoitusta tai tarvetta varten, vaan ainoastaan siksi, että se oli mielestäni viehättävä.

Opiumpiipun Cosimo ja minä ostimme vuosia sitten Kambodzasta, SIem Reapin torilta, josta löytyi paljon muutakin pientä ja kaunista kotiin ja tuliaisiksi. Muistan miten näin piipun ja ajattelin kuinka kaunis se on, ja kuinka erikoista olisi omistaa noin kovin kaunis esine. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä esineestä oli kyse, mutta piipun värit ja muoto vetosivat minuun. Piippu vie edelleen minut mielessäni takaisin torille ja erilaiseen aikaan ja paikkaan nopeammin ja vahvemmin kuin mitkään lomakuvat.

Belizeläisen kilpikonnakorurasian tarina on samanlainen. Näin sen noin vuosi sitten Art Box -kaupassa Belmopanin laitamilla ja se viehätti heti minun silmääni. Tuntui hassulta ja jollain tavalla mahdottomalta ostaa rasiaa, eihän minulla ollut sille edes mitään käyttöä. Onneksi tätä nykyä tiedän, että sinänsä turhat esineetkin voivat olla tärkeitä ja niille löytyy kyllä ennen pitkää oma paikka ja tarkoitus.

Kun mietin mistä aloittaa ylimääräisen tavaramäärän karsiminen ennen kaukana tulevaisuudessa häämöttävää muuttoa en siis ajattele näitä kauniita ja rakkaita turhia esineitä. Itse asiassa minulla on mielessä ylimääräiset kattilat ja kannettomat muovirasiat keittiön kaapissa. Ja myös esimerkiksi loputtomasti ja mystisesti kasvava lyijykynä- ja kuulakärkikynäkokoelma keittiön sivupöydällä. Nämä ovat kaikki hyödyllisiä mutta runsaudessaan hyödyttömiä esineitä ja tavaroita joita ilman pärjäisimme ihan hyvin. Kun taas on vaikea sanoa selviäisinkö ihan varmasti ilman sormustimiani.  

2 kommenttia:

  1. Nuo pöllöt ovat aivan ihania! Rakastan pöllöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään pöllöistä! Tai en ehkä niinkään aktiivisesti oikeista pöllöistä kuin pöllön kuvista ja pöllöesineistä, jostain syystä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!