torstai 29. maaliskuuta 2012

Sushia ja yöheräilyjä

Vietin eilisen illan japanilaisen ystäväni luona naistenkutsuilla. Ystäväni päätti viime hetkellä järjestää pienet kutsut sillä aikaa kun hänen miehensä oli työillallisilla. Japanilaisen ystäväni mies on amerikkalainen diplomaatti ja kutsupaikkana oli siis perheen koti Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueella. Kun odottelin illalla portilla, että asuinalueen vartijat tarkastavat autoni pommien varalta, sain napattua kännykällä kuvan auringonlaskun viime hetkistä. Kuu paistoi eilen itse asiassa vain sirppinä mutta kännykkäkamera ei jaksanut siihen tarkentaa ja kuu näyttääkin kuvassa melkein täydeltä.


Istuin autossa ikkunat auki ja odotin sisällepääsyä ja katselin tummentuvaa taivasta ja kuuntelin illan ääniä. Suurlähetystön asuinalueen sisäpuolella pyörivä sadettaja kasteli nurmikkoa. Joka neljänneskierroksella sadettajasta kuului pieni sähähdys. Sadettajan ääni sointui hyvin yössä sirittävien heinäsirkkojen sirinään. Kaunis ilta.

Kutsuilla puolestaan soi englanti monenlaisilla eri aksenteilla. Meitä oli koossa parhaimmillaan kai ainakin parisenkymmentä naista. Söimme emännän itsetekemää erinomaisen hyvää sushia ja muita japanilaisia herkkuja ja joimme viiniä ja olutta. Jutut liikkuivat sujuvasti raskauskiloista maailmanpolitiikkaan. Monien muiden ystävien ja tuttujen lisäksi paikalla oli sattumalta myös muun muassa eläinsuojeluyhdistyksen Lilly. Tapasin myös vihdoin kasvokkain Mikon ja minun tulevan ratsastuksenopettajan. Viikonloppuna meillä on edessä ensimmäinen yhteinen ratsastustunti, jota tuskin maltan odottaa. 

Cosimo laittoi menestyksekkäästi lapset minun poissaollessani nukkumaan. Pääsin siis heti kutsuilta kotiintullessani nukkumaan. Neljältä yöllä heräsin siihen, että Pongo yritti avata ulko-ovea. Kävin päästämässä koiran pihalle hetkeksi siltä varalta, että sillä oli joku oikea hätä. Pentu alkoi heti pihalle päästyään syödä ruohoa hyvällä ruokahalulla, niin kuin mikäkin nautaeläin. Poppy on joskus syönyt samaan tyyliin ruohoa pahoinvointiin, ja annoinkin Pongon pyöriä pihalla hetken siltä varalta, että sillä oli huono olo. 

Sain vihdoin koirat asettumaan taas sisälle, mutta joka kerta kun yritin palata yläkertaan nukkumaan, Pongo alkoi poukkoilla ovelle. En halunnut jättää levotonta koiraa siltä varalta, että se on sairas. Tai alkaa yleisessä villityksessään syödä sohvatyynyjä niin kuin sillä joskus on yön pimeinä tunteina ollut tapana. Joten kävin sohvalle nukkumaan yön viimeiseksi tunniksi. Vähän kuuden jälkeen Matilda heräsi ja päivä alkoi. 

Iltahuvien jälkeen yöheräilyt ovat vielä tavallistakin vaikeampia, herättivät minua sitten lapset tai koirat. Tänään väsyttää. Lintukoira-jaguaari-nautaeläin on onneksi ollut aamusta asti oma iloinen itsensä. Se oli kuulemma eilen illalla viime töikseen raastanut vähän pihasohvamme upouusia päällisiä. Olisiko sille tullut niitten jäystämisestä huono olo? Päällinen oli kyllä mennyt aika nätisti rikki eikä Pongo näyttänyt syöneen siitä mitään osaa. Ehkä koira heräsikin yöllä vain syyllisyydentuntoon, henkiseen pahoinvointiin mihin vain ruohonsyöminen auttaa? Onneksi sohvatyynykrapula näyttää joka tapauksessa olevan nyt ohi. Tänä iltana mennään toivottavasti koko porukka ajoissa nukkumaan ja nukutaan ilman heräilyjä aamuun asti.

2 kommenttia:

  1. Kyllä on antoisaa kun saa olla kutsuilla jossa eri kansallisuuksien naiset rupattelevat keskenään. Varmaan ihana tunnelma! Minullakin on ystäviä jokaiselta mantereelta ja siinä on kyllä oma viehätyksensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mielenkiintoista ja eksoottista, ja toisaalta samalla mukavan arkipäiväistä jutella monikulttuurisesa porukassa maailmanmenosta ja syödä sushia. Tämä ulkomailla asuminen yhdistää maailman eri ääristä tulleita tosiaan kyllä jännällä tavalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!