lauantai 17. maaliskuuta 2012

Syntymäpäivälahjat

Vielä pari päivää sitten tuntui siltä, etten ehkä enää koskaan jaksaisi kulkea autotalliin asti, saati lähteä ajelemaan kylälle. Nyt olen jo päri päivää ollut kuumeeton ja melkein kivutonkin, ja on ollut lohduttavaa huomata, että alkuviikon erakkotunnelmat liittyivätkin vain sairastamiseen. Sunnuntai-iltapäivästä lauantai-aamuun olin kotona. Pari iltaa sitten kävin kyllä pienestä kuumeesta huolimatta pikaisesti täyttämässä lapiolla Pongon etupihalle kaivamaa kuoppaa, ja muutamana iltana tällä viikolla olen seissyt hetken ulkona Matildan kanssa puhaltamassa saippuakuplia tytön ja pennun iloksi ja urheiluksi. Muun ajan lähinnä vain makoilin olohuoneen sohvalla, yläkerran sängyssä tai mistä vain makuusijan löysin. 

Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa kylän keskustassa, Brodies-kaupassa. Tänään iltapäivällä juhlitaan nimittäin Mikon leikkikoulukaverin syntymäpäiviä ja minun täytyi käydä ostamassa kaverille ja hänen vanhemmalle sisarelleen lahjat. Sisarusten yhdistetyt syntymäpäiväjuhlat pidetään maatilalla, jossa syntymäpäivävieraat saavat muun muassa ratsastaa tilan hevosilla. Olimme aikeissa mennä juhliin koko porukka, mutta vaikka olisi jännittävää nähdä minkälaisilta maatilasynttärit käytännössä näyttävät, luulen, että jään suosiolla vielä kotiin toipumaan ja Miko saa mennä juhliin Cosimon kanssa kaksin. Matilda jää seurakseni kotiin, mutta juhlat ovat kätevästi hänen päiväuniaikaansa, eli saan varmaankin ihan oikeasti levättyä vielä vähän.

Brodies on minun tietoni mukaan Belmopanin ainut kauppa josta voi ostaa muitakin kuin kiinalaisia leluja. Tai no, Kiinassa Brodiesin amerikkalaisetkin lelut on varmaan suurimmaksi osaksi tehty, mutta vähän paremmista osista ja vähän kalliimpaan hintaan kuin kylän muu kiinalaisperäinen lelutarjonta. Ja Brodies myy sitten niitä vähän kestävämpiä leluja ihan järkyttävän kovaan hintaan. Mutta vaihtoehdot olivat tosiaan vähissä kun juhlat ovat jo tänään. Ei ollut aikaa mennä Chetumaliin lahjaostoksille. Eikä edes Belize Cityyn missä muutamassa kaupassa on tarjolla vähän parempia leluja ja lastentarvikkeita.

Brodies-lahjojen ikävä puoli on se, että elleivät muut synttärivieraat ole olleet kaukaa viisaita ja ostaneet tai tilanneet lahjoja muilta mailta, päivänsankari saa samat lahjat useampaan kertaan. Brodiesissa on nimittäin vain yksi leluhylly eikä loputtoman paljon valinnanvaraa. Toivotaan, ettei Mikon ystävällä vielä ole juuri samanlaista Hämähäkkimies-lelua eikä isosiskollaan ainakaan ihan samaa korunvalmistussettiä.

Mikon oma syntymäpäivä lähestyy myös hyvää vauhtia. Tällä kertaa meillä ei ole valmiiksi jemmassa pojalle mitään lahjaa eli täytyy pärjätä paikallisten kauppojen valikoimalla. Tosin Mikon synttäreitä ennen meillä on kuitenkin aikaa käydä sentään vielä tarkistamassa mitä Belize Citystä löytyy emmekä siis ole vain Belmopanin Brodies-kaupan valikoiman armoilla.

Mutta mitä tehdä syntymäpäivävieraiden lahjojen suhteen? Viime vuonna me varta vasten pyysimme vieraita tulemaan tyhjin käsin. Miko ei vielä kolmevuotiaana lahjojen päälle kovin ymmärtänyt eikä tiennyt niitä odottaa. Meistä tuntui, että tavaraa pursui jo muutenkin lelukaappien ovista, ja olimme huolissamme siitä, ettei poika oppisi ollenkaan arvostamaan lelujaan jos niitä olisi liian paljon. Kaikilla Mikon viime syntymäpäiville kutsumistamme ystävistä ei myöskään ole rahaa liiaksi asti; emme halunneet, että he joutuisivat kuluttamaan rahojaan lahjaan.

Miko osaa tätä nykyä mielestäni arvostaa lelujaan, ja tänä vuonna olenkin ennen kaikkea huolissani joidenkin ystäviemme kukkaroista. Haluaisin jälleen pyytää vieraita tuomaan vain itsensä. Mutta toisaalta tiedän, että Miko on nyt tietoisempi siitä, että muut lapset saavat syntymäpäivinään lahjoja juhlavierailtaan. Hän on vienyt kiltisti ystäviensä syntymäpäiville lahjoja ja on hänen vuoronsa saada lahjailosta osansa. Taidamme tehdä kompromissin ja pyytää vieraita tuomaan halutessaan vain jotain ihan pientä. 

Hirvittääkö ketään muuta lahjavuori syntymäpäivinä tai jouluna, syystä tai toisesta?

4 kommenttia:

  1. Jouluna varsinkin tuo lahjakasa on ihan mahdoton!! Itse olemme antaneet lapsille jouluna yhden lahjan ihan sen vuoksi että sitä pakettia tulee muilta ihan hirveät määrät. Ja täytyy nolona tunnustaa että joka vuosi emme ole antaneet edes lahjoja lapsille kun ei olla keksitty enää mitään järkevää annettavaa kaikkien "mitä lahjaksi?"- kyselyjen jälkeen..

    Meillä ei ole vielä ollut varsinaisia kaverisynttäreitä, joten lahjoja on tullut ihan kohtuudella sukulaisilta. Tyttöjen kanssa on ollut vähän tuo pakettien kanssa sumpliminen, itse kun olen ehdottomasti sitä mieltä että molempien pitää saada OMIAKIN paketteja (niin jouluna kuin synttäreinäkin), eikä vain yhteisiä. Joidenki mielestä kun tytöille riittä yksi yhteinen lahja, kaksoset kun ovat. Ihan jokaista lahjaa ei mielestäni kuitenkaan tarvitse jakaa. Mutta sitä pientä tilpehööriä kertyy sitten kaksin kappalein... vaikeaa!
    Meillä Peetulle pidetään ekat kaverisynttärit tänä vuonna ja pari yhteistä kaveria antavat kimppalahjan. Mielestäni tämä on loistava idea!! Ei tämä sitten onnistuisi teidän kaverikutsuilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen kimppalahja voisi noille Mikon synttäreille olla hyvä idea. Täytyy pistää mietintään. Tosin en tiedä voinko sitä kutsujana oikein ehdottaa...? Täytyisi yrittää onnistua syöttämään vieraille ajatus ikäänkuin omanaan :)

      Samanlaiselta kuulostaa teidän lahjapolitiikka kuin meidänkin. Me ollaan viime joulusta lähtien pyritty antamaan lapsille myös omalta osaltamme vain yksi lahja per lapsi. Lahjoja kertyy tosiaan joka tapauksessa ja meidän täytyy Euroopan-lomilta vielä jotenkin onnistua tuomaan ne tänne kotiin asti, mielellään ilman lentoyhtiöiden lisäpainomaksuja! Synttärilahjojakin saavat lapset meiltä vanhemmilta tätä nykyä vain yhden, jonkun vähän isomman jutun.

      Kurjaa tosiaan tuo, jos kaksosille annetaan yhteisiä lahjoja järjestään... Ihan samaa mieltä olen sun kanssa, että kaksihan tyttöjä on ja molempien olisi tärkeä saada avata omia paketteja ja toisaalta myös omistaa ihan omia juttuja!

      Poista
  2. Meillä tuo kimppalahja lähti alunperin kaverin pojan synttäreiltä. Minä ehdotin yhteiselle ystävällemme kimppalahjaa, kysyimme synttärisankarin äidin mielipidettä ja ideaa lahjaan ja siitä se sitten lähti :) Kivempaa antaakin kun voi antaa jotain vähän isompaa ja kaikki ovat tyytyväisi :)Hankalaa se on kyllä mennä ehdottelemaan vieraille että ostakaa kimppalahja, itse en myöskään kehtaisi sanoa sitä suoraan mutta miten sen kierrellen kaarrellen saisi vihjaistua...

    Hyvä että emme ole ainoita yhden lahjan politiikalla :D Teillä on kyllä aikamoinen rumba jouluna lahjojen kuskaamisessa :) Niitä taatusti kertyy huomaamatta aika kasa kun mummot ja kummit ja sukulaiset haluavat muistaa lapsia. Ja kivahan se tietysti on! Miten olette onnistuneet saamaan kaiken mukaanne? Kun vaatetta sun muuta pitää tietysti olla myös pakattuna, ei pelkästään leluja ja lahjoja :)

    Tämä kaksosuus on haaste kyllä monella tavalla. Monelle Emilia ja Veera tuntuvat jossain tilanteessa olevan yksi ja sama lapsi. Tytöt ovat saaneet usein esim. vaatteet pakattuna samaan synttäripakettiin ja esim. viime vuonna Peetu sai sukulaiseltamme suklaamunan pääsiäisenä ja tytöt yhteisen suklaamunan, hm.... Pieniä juttuja, mutta mua ottaa päähän tuollainen. Paras ehkä oli joulu, jolloin tuli yhteinen lahja jossa oli yhdet lapaset, yhdet tossut ja kahdet sukkahousut. Siinä sitten pohdiskelin että kummalle puen vasemman käden tumpun ja tossun ja kummalle oikean...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua noita kaksosten lahjoja... Mua ottaisi päähän myös ja kovasti!

      Me joudutaan aina jo lähtiessä miettimään minkälaisia laukkuja tarvitaan kotimatkalle. Ja silloin tällöin tulee kuitenkin sitten sieltä Euroopan päästä ostettua tai lainattua omilta tai Cosimon vanhemmilta matkalaukkua... Viimeksi yritettiin kai mahduttaa tavarat turhan vähiin matkalaukkuihin, ne nimittäin painoivat kaikki kolme sitten laukkukohtaisesti liikaa. Olisi pitänyt olla fiksu ja ottaa vielä yksi laukku matkaan, mutta sekin on tietysti aikamoista menoa: liikkua tuolla maailman kentillä kahden lapsen ja neljän laukun kanssa. Mua suoraan sanottuna naurattaa kun ajattelen miltä meidän täytyy välillä näyttää matkan päällä.

      Viime jouluna jouduttiin maksamaan niistä laukuista sitten extraa. Tosin Cosimon osalta kävi niin onnekkaasti, että se lisämaksu saatiin hoidettua upgrade-maksun kautta: eli Cosimo matkusti Miamista Belizeen bisnes-luokassa ja sai tuoda "ilmaiseksi" ne meidän ylipainoiset laukut mukana. Jostain syystä oli halvempaa maksaa se upgrade-maksu kuin maksaa niitä ylipainokuluja. Mulla oli vähän huonompi diili koska olin sitten sen pätkän kahden väsyneen lapsen kanssa yksin siellä tavallisten ihmisten puolella... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!