perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tunnustus ja haaste

Sain Hennalta Jäämeren rannalta tunnustuksen. Kiitos! 


Tunnustukseen liittyy kolmiosainen haaste:
1) Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2) Kerro seitsemän satunnaista asiaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

Vastaus ensimmäiseen kohtaan löytyy yllä. Käykääpä tutustumassa Hennan elämään Norjassa!

Kohta kaksi vaatii vähän ajatustyötä. Olen hyvä vastaamaan kysymyksiin, mutta huonompi keksimään itsestäni nopeasti kertomisen arvoisia asioita. Tässä nyt kuitenkin epämääräinen kokoelma tietoja minusta:

a) Koska haasteessa oli yllä kohdat yhdestä kolmeen, minun oli listattava nämä satunnaiset itseäni koskevat paljastukset aakkosten seitsemällä ensimmäisellä kirjaimella numeroiden sijaan. Työskentely tekstintoimittajana ja oikolukijana on tehnyt minusta turhankin herkän tällaisille yksityiskohdille. Cosimo ei puolestaan jää yksityiskohtiin kiinni ja täydennämme siis tässä(kin) asiassa toisiamme.

b) Olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, etten tässä blogissa käytä englantia jos saman asian voi sanoa myös suomeksi. Siksi muutin kohdasta kaksi sanan "random" "satunnaiseksi". Enkä samalla voinut välttää muuttamasta myös "fakta"-sanaa "asiaksi". (Alunperin kohdassa kaksi pyydettiin siis kertomaan "random faktoja" itsestään.) Olen juuri näin ärsyttävä. Cosimo pyörittelisi tässä vaiheessa jo silmiään.

c) Ihan pienenä unelma-ammattini oli nakkikioskin myyjä. He tuntuivat kai elävän jännittävää elämää kun saivat olla töissä myöhään iltaisin ja öisin jolloin minä itse harvemmin liikuin kodin ulkopuolella.

d) Olen kirjoittanut lapsesta asti tarinoita. Hain Kallion ilmaisutaidon lukioon koska se oli aikoinaan Helsingissä ainut lukio missä opetettiin luovaa kirjoittamista. Kallion lukion luovan kirjoittamisen tunnit valitettavasti veivät kuitenkin minulta kirjoitusinnon lähes kokonaan. Tämän blogin kautta lämmittelen nyt kirjoitusharrastustani uudestaan, 16 vuotta ylioppilaskirjoituksista. Mutta olen silti tyytyväinen, että kävin juuri Kallion lukion. 

e) Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani on Fedja-setä, kissa ja koira. Nauran edelleen silmät kyynelissä joka kerta sitä lukiessani. 

f) Tunnen muutaman ihan oikean miljonäärin. Ja kaksi Yhdysvaltain tämänhetkisen presidentin läheistä ystävää. Heille Obama on itse asiassa Barry.

g) Cosimo ja minä olemme keränneet vyötiäis-aiheisia koriste-esineitä siitä asti kun olemme asuneet Belizessä. Vyötiäisten kohdalla olisi muuten suuri kiusaus käyttää hauskaa englanninkielistä sanaa "armadillo" ruman suomenkielisen sanan sijaan, mutta pidän periaatteistani kiinni. Täytyy yrittää kerätä vyötiäiskokoelma yhteen kuvaan ja kirjoittaa niistä vähän enemmän toisella kertaa.

Aion seurata Hennan hyvää esimerkkiä ja lahjoittaa tunnustuksen eteenpäin kolmeen kivaan blogiin - viisitoista on vähän liian monta! Kaikki eivät näistä tunnustuksista ole niin innostuneita, joten en ota itseeni, jos tunnustuksen saaneet bloggaajat eivät halua haastetta ottaa vastaan. Tässä kuitenkin nyt tulee blogeja, joita en kai ole vielä täällä maininnut, mutta jotka ovat mielestäni tutustumisen arvoisia: Bahrainin arjesta kirjoittaa Kaksi merta, Siksakkia-blogissa Suomessa asuva kotiäiti miettii fiksusti elämää kahden pienen lapsen kanssa, kun taas Sataa sataa ropisee kuvailee rehellisesti kotiäidin elämää Seattlessa, Yhdysvalloissa.

7 kommenttia:

  1. Onnittelen sinua kielipolitiikastasi! On niin paljon mukavampi lukea kunnon suomea kuin epämääräisiä kielisotkuja. Armadillo taitaa muuten olla pikemminkin espanjaa kuin englantia, jossa sitä tietysti lainasanana kyllä käytetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Suomi on hieno kieli, ja niin on myös englanti, mutta niitten yhdistelmä on aika kamalannäköistä luettavaa. Sorrun sitä kyllä aina välillä puhumaan itsekin ja itse asiassa meillä kotona puhutaan ihan hirveää englannin, suomen ja italian sekoitusta, jossa on siis nähtävästi myös espanjan lainasanoja mukana... Mutta blogin kielestä haluan pitää kiinni.

      Poista
  2. Olipa mukava saada tietää sinusta (taas) jotain uutta! Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa ja löydät aina jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa.
    Meillä tuo kielten sekottelu on niin jokapäiväistä, etten taida enää edes huomata lainasanoja. Mies ei puhu suomea, mutta edelleen silloin tällöin joudun sekoittamaan englantia puheeseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kivasta kommentista, ja vielä kerran kivasta haasteesta!

      Cosimo ei puhu suomea oikeastaan lainkaan, vaikka kyllä hänkin lasten kanssa käyttää jotain suomen kielen sanoja. "Mehu" on meillä melkein aina "mehu" ja niin edelleen. Minä en puhu italiaa, mutta ymmärrän sitä melkein täysin. Puhumme siis keskenämme englantia mutta se on kyllä aikamoista sotkua välillä. Noita suomen kielen "lasten sanoja" ja italiaa sopivasti tiputellen englannin joukossa...

      Poista
    2. Kirjoitan nyt ihan koko ajan mitä sattuu. Piti tietysti kirjoittaa Henna!

      Poista
  3. Kiitos Kata haasteesta! Otan sen vastaan heti kun ehdin muilta töiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Odotan mielenkiinnolla minkälaisia satunnaisia asioita sulle tulee mieleen kertoa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!