perjantai 16. maaliskuuta 2012

Tyhjä pää

Olen ollut liian monta päivää yhteen menoon kotona, pää on ihan tyhjä ja hidas. Pitäisi varmaan vähintään yrittää pestä tiskit tai siivota, että ajatukset lähtisivät taas juoksemaan. Mutta yritän toisaalta edelleen lepäillä, ainakin vielä tämän päivän, että varmasti paranen kunnolla eikä flunssa tästä ainakaan enää pitkity. 

Televisiota on tullut katsottua viime päivinä liiaksi asti. Olen taas aika hyvin selvillä julkkismaailman juoruista, nähnyt muutaman televisiosynnytyksen, ja saanut seurailla rikkaitten kotiäitien elämää eri puolilla Yhdysvaltoja. Sen kummempaan ei keskittymiskyky ole riittänyt, ja ennen kaikkea olen yrittänyt vältellä rikosohjelmia kun olen kanavilla aamulla omalla ajallani surffaillut. Meillä näkyy amerikkalaisia kaapelikanavia koko peruspaketin verran ja niiltä näkyy ihan järjetön määrä väkivaltarikoksiin liittyviä tositelevisio-ohjelmia. Tummasävyinen taustamusiikki kertoo heti siitä, että mitä mukavammissa merkeissä ohjelma alkaa - "he olivat vastarakastunut pari" tai "nuorella äidillä oli koko elämä edessään" - sen traagisemmin se päättyy. Minulle jää näistä ohjelmista vain paha mieli enkä niitä katsokaan. Mutta televisiomme ottaa aika hitaasti kanavanvaihtokäskyn vastaan ja välillä on pakko katsoa hetken kamalia kuvia tai kuunnella johdattelevaa musiikkia. Väsyneenä ja sairaana rikosohjelmien pätkät ovat vielä kamalampaa katsottavaa kuin muuten.

Lasten kanssa televisio on myös ollut hoitoapuna niin kuin arvelinkin. Muutama päivä sitten Arthur-niminen piirretty yllätti; siinä oli musiikkivieraana suomalainen Värttinä. Umizoomista olemme opetelleet laskemista ja Dorasta espanjaa. Lapsetkin ovat kyllä saaneet nyt televisiosta tarpeekseen. Paperilennokit ovat pitäneet Mikon eilisiltapäivästä asti kiireisenä, ja Matilda heitteli eilen mieluummin olohuoneessa palloa kuin katseli televisiota. Ehkä lapset eivät nyt vonkaakaan television perään niin kovin kun ovat saaneet sitä äidin sairastaessa yliannostuksen? 

6 kommenttia:

  1. Moikka

    Vahingossa pongasin Blokisi. On mielenkiintoista huomata, että lapsien kanssa arki on kokonaisvaltaisesti samanlaista joka paikassa. Ihanasti osaat kertoilla teidän arjen touhuista.Koetahan parantua pian...ja lepää kunnolla.

    Terkuin Sari koto Suomesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Sari! Kiva, että löysit perille!

      Arki lasten kanssa ja arki yleensäkin on tosiaan aika samanlaista kaikkialla. Ympäristö vain vaihtelee - ja välillä on sellaista hulinaa, ettei ympäristöä edes ehdi oikein huomata :)

      Poista
  2. Tuo on sinällään hauskakin huomata että lapset eivät jaksa loputtomiin katsoa telkkaria :) Meilläkin tv oli auki kutakuinkin koko ajan kun tytöt olivat vuoronperään ja yhtäaikaa kipeinä, mutta viimeistään iltapäivällä huomasi että on aika kaivaa muovailuvahat sun muuta rauhalliset virikkeet esille :) Hyvä näin, ei ole tullut kasvatettua ihan tv:n orjia :)

    Toivottavasti tauti jo hellittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin minäkin, että on kiva tietää, etteivät lapset ole ihan tv:n orjia. Ja toisaalta kuitenkin hyvä juttu, että jaksavat ja osaavat myös rauhoittua paikalleen televisiota katsomaan. Kohtuus kaikessa! :)

      Poista
  3. Taisin löytää tänne jonkun toisen blogin kautta.Luin hieman takautuvasti postauksiasi:mielenkiintoista sillä Belizestä ei kauheasti tiedetä,yleensä.,Saman meren äärellä olen minäkin asunut eli Venezuelassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit tänne Yealian ja kiva, että blogi kiinnostaa! Belizeä ei todella tunneta kovin laajasti. Aika monesti ihmiset luulee maan nimen perusteella jostain syystä, että me asutaan Afrikassa :)

      Lähden nyt ajatuksella tutustumaan puolestaan sun blogivalikoimaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!