torstai 8. maaliskuuta 2012

Vaalipäivä, 7. maaliskuuta

Keskiviikko oli vihdoin Belizessä vaalipäivä. Samalla kertaa pidettiin sekä kunnallis- että parlamenttivaalit. Päivä sujui maassa rauhallisesti, kuten vaaleja edeltävät viikotkin. Belmopanissa on sattunut viime viikkoina muutama yllättävä ja surullinen väkivaltainen kuolemantapaus ja ainakin yksi suurempi murtovarkaus, mutta vaalikuvioihin viime viikkojen tapaukset eivät näytä liittyvän. 

Vaalipäivän suuri uutinen oli alhainen äänestysinto ja se kuinka tasan äänet menivät maan kahden pääpuoleen välillä. Viime kauden vallassa ollut puolue voitti opposition niukasti. United Democratic Party (UDP) sai parlamentin 31 paikasta 17, ja People's United Party (PUP) -oppositiopuoluelle jäi äänistä 14. 

Työttömyys on Belizessä tällä hetkellä reilusti yli 20 prosenttia. Kasvava köyhyys, kohoavat hinnat, ja varsinkin bensan hinnan nousu ovat huolenaiheita Belizessä. Kansa ei näytä uskovan, että hallitus sen enempää kuin oppositiokaan voi heitä auttaa. Vaalituloksen voikin siis nähdä ennen kaikkea epäluottamuslauseena hallinnolle, puolin ja toisin.  

Me emme saa Belizen vaaleissa tietenkään äänestää, mutta koska vaalipäivä oli koko maassa virallinen vapaapäivä saimme nauttia päivästä omalla tavallamme. Leikkikoulu oli keskiviikon suljettu, ja lastenhoitaja ja kotiapulainen olivat vapaalla voidakseen äänestää jos halusivat. Cosimo oli kotosalla. Miko ja minä panimme aamulla pääsiäiskoristeluaskartelut alulle hyvissä ajoin ja uskaltauduin vihdoin ottamaan sormiväritkin esiin. Lapset tekivät hienoa sormiväritaidetta eivätkä melkein ollenkaan sotkua vaikka sateen vuoksi jouduimmekin sormivärittämään sisätiloissa, keittiön pöydän ääressä. 

Keskiviikkona lounasaikaan aurinko näyttäytyi hetken, ensimmäistä kertaa sitten sunnuntai-illan. Läpi iltapäivän ja illan sateli taas. Pidimme sadetta kotona, katselimme lastenelokuvia; minä nukuin Matildan kanssa parin tunnin päiväunet. Illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen seurasimme paikallisilta televisiokanavilta vaalien ääntenlaskua. Ylimääräinen vapaapäivä sujui juuri niin hitaasti ja hyvin kuin vain voi toivoa. 

Yöllä heräsin puolenyön jälkeen ilotulitusten ääneen ja siihen kun Pongo kiipesi yläkertaan turvaan. Äänistä oli kai siinä vaiheessa laskettu riittävästi, että osa Belmopanin asukkaista oli saanut aihetta juhlaan. Ohjasin Pongon portaita alas ja istuin juhlahulinan läpi koirien kanssa alakerrassa. Ulkona lensivät ilotulitteet, joku ampui ilmaan, ja muutama poliisiauto tai paloauto ajoi pillit huutaen läpi kylän. Meno kuulosti minusta rauhallisen riemukkaalta, mutta Pongo tärisi kauhusta. Poppyakin pelotti, se tunkeutui televisiopöydän ja DVD-hyllyn väliin pieneen koloon pää seinään päin suojaan erikoisilta ääniltä.

Onneksi olin nukkunut päivällä: oli oikeastaan ihan mukavaa istua keskellä yötä hereillä hiljaisessa talossa, katsella televisiota ääni pois päältä ja kuunnella ulkoa kuuluvia iloisia elämän ääniä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!