perjantai 20. huhtikuuta 2012

Belizen monet kasvot: garinagut

Monta sataa vuotta sitten, 1600-luvulla, afrikkalaisia orjia kuljettanut laiva haaksirikkoutui Karibianmerellä St. Vincent -saaren edustalla. Haaksirikossa vapautuneet orjat asettuivat asumaan St. Vincentin saarelle. Garinaguiksi kutsutaan afrikkalaisten vapautuneiden orjien ja St. Vincentin alkuperäiskansan jälkeläisiä. 

Sisällissodan jälkeen 1700-luvun lopussa St. Vincentin brittivalloittajat lähettivät tuhansia garinaguja Hondurasiin kuuluvalle Roatanin saarelle. Sieltä osa garinaguista kulkeutui edelleen Hondurasin mantereelle. Mantereelta monet pakenivat ennen pitkää Hondurasin levottomuuksia eteläiseen Belizeen. Joka vuosi Belizessä juhlitaan 19. marraskuuta garinagu-kansan saapumista Belizeen vuonna 1832. 

Jos olen oikein ymmärtänyt, garinaguksi kutsutaan kansaa ja garifunaksi garinagujen kulttuuria, mutta Belizessä käytetään molemmista laajasti vain garifuna-nimikettä. En ole ollenkaan varma siitä kuinka "garinagu" ja "garifuna" virallisesti kääntyvät suomeksi, jos yleensä kääntyvät. En ole niitä siis sen kummemmin lähtenyt kääntämään.

Tätä nykyä garinagut muodostavat noin 6 prosenttia Belizen kansasta. (Mennoniitta-kirjoituksesta taisi vertailun vuoksi unohtua, että mennoniittojen osuus on Belizessä noin 4 prosenttia.) Garinaguilla on oma kielensä, jossa on elementtejä ainakin Karibiansaarten alkuasukkaiden puhumasta arawak-kielestä ja afrikkalaisista kielistä. Garifuna-kieli on Belizessä tosin häviämässä taistelun englantia ja kriolia vastaan. 

Garifuna-kulttuuriin kuuluu muun muassa taitava rummutus ja tanssi. Garinagujen perinneruuat ovat minun lempiruokiani Belizessä. Pääsen niitä tosin turhan harvoin maistelemaan, sillä Belmopanissa ei ole garifuna-ravintoloita. Hopkinsin kylä, jossa silloin tällöin käymme viettämässä viikonloppua, on sen sijaan hyvä paikka tutustua garifuna-kulttuuriin ja -ruokaan. Punta Gorda Belizen eteläkärjessä on myös keskeinen garifuna-kaupunki.

Uskon, että Belizen ilmapiiriin vaikuttaa omalta osaltaan se, että toisin kuin alueen monissa muissa maissa, Belizessä ei juurikaan elä orjien jälkeläisiä. Belizellä ei siis ole orjuuden muistoa ja taakkaa kannettavanaan. Orjuus ei tule täällä samalla tavalla esille ja puheeksi kuin esimerkiksi Jamaikalla, missä se on edelleen monille paikallisille hyvin vaikea asia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!