maanantai 2. huhtikuuta 2012

Menoja aamusta iltaan

Eräs Yhdysvaltain suurlähestystössä työskentelevä ystävämme kutsui meidät metsästämään pääsiäismunia amerikkalaiseen tyyliin lauantai-aamuna. Kyseessä oli perinteinen Easter egg hunt Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueella. Miko nukkui lauantaina harvinaisen pitkään ja lähdimme vähän hitaasti liikkeelle päivään. Kunnes kävi niin kuin niin usein käy: yhtäkkiä tulikin kiire. Huomasin, ettei meillä ollut tarpeeksi kananmunia ja lähdin niitä viime hetkellä ostamaan. Meidän piti nimittäin tuoda mukanamme muutama keitetty tai tyhjennetty kananmuna koristelua varten. Keitin munia vielä muutamaa minuuttia ennen kuin meidän oli aika lähteä ajelemaan muutaman korttelin päähän suurlähetystön asuinalueelle. Lapset koristelivat ensin munia ja sitten heidät päästettiin etsimään pihalle piilotettuja pääsiäismunia.

Kukaan ei tuntunut pitävän erityisen outona, että olimme mukana asuinalueen pääsiäismunien metsästyksessä vaikka meitä lukuunottamatta kaikki muut pääsiäismunien etsijät olivat suurlähetystöperheitä. Olemme kai niin paljon tekemisissä Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa, että alamme kohta melkein kuulua kalustoon. Lasten ja Cosimon töitten kautta olemmekin tutustuneet melkein kaikkiin amerikkalaisiin diplomaatteihin Belmopanissa.

Pääsiäismunienmetsästys sujui kaikin puolin kivoissa ja iloisissa merkeissä. Vaikka lapsilla oli kiire löytää mahdollisimman paljon pihapiiriin piilotettuja pääsiäismunia, munista ei tapeltu vaan niitä ja hyvää mieltä tuntui riittävän kaikille. 

Pääsiäismunien metsästyksestä kiirehdimme kotiin muutamaksi tunniksi lepäämään. Halusin, että Matilda nukkuu päiväunet ennen kuin lähdimme koko perhe Mikon ja minun ensimmäiselle ratsastustunnille. Ratsastustunti pidettiin noin puolentunnin ajomatkan päässä Belmopanista. Tunti alkoi hevosten harjaamisesta ja päättyi samaan hommaan. Välissä opimme satuloimaan ja suitsimaan hevoset, ja harjoittelimme noin tunnin verran käyntiä, ratsastusasentoa ja muita ratsastuksen perusteita. Ihan lopuksi tarjosimme ratsuillemme banaanit kiitokseksi. 

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan kohtuuhintaan yksityisesti ratsastuksenopetusta Mikolle ja itselleni. En olisi osannut sellaisesta edes unelmoida lapsena. Lapsena ja nuorena Suomessa mielikuvani ratsastustunneista oli iso rinki, jota kiertää monta hevosta lapset selässään. Keskellä kehää ärjyy äkäinen ja työhönsä kyllästyneen oloinen opettaja. Säikähtäneennäköiset lapset yrittävät kuunnella opettajan käskyjä ja itku kurkussa pysyä vauhdissa mukana. Tämän mielikuvan vuoksi minua ei lapsena suuremmin ratsastus kiehtonut; valitettavasti mielikuvani perustuu useampaan kertaan näkemääni todellisuuteen. Uskon kyllä, että tämä ei ole Suomessa ratsastustuntien ainoa todellisuus.

Mutta oli miten oli, on joka tapauksessa huimaa saada istua pienen poikani vieressä hevosen selässä ja saada mukavan opettajan täysi huomio tunnin tai puolentoista ajan. Taas yksi lisäsyy olla kiitollinen siitä, että elämme tätä elämänvaihetta juuri näissä olosuhteissa. Joskus minua vähän surettaa, että lapsemme elävät niin erinäköistä ja -tuntuista elämää kuin mitä me itse lapsena elimme, Cosimo ja minä. Mutta on oikein mukavaa, että lapsillemme kehittyy esimerkiksi ratsastuksesta vähän erilainen kuva kuin mitä minulla lapsena oli. Miko oli tunnista melkein yhtä innostunut kuin minäkin. Poika näyttää pieneltä ison hevosen selässä, mutta hyvin rennosti hän siellä korkealla istui ja tuntui olevan ihan kotonaan. 

Pian alkavat kai taas myös Mikon viikottaiset uimatunnit. Uimatunnit pidetään erään ystäväperheemme vanhempien uima-altaalla ja Mikon tunneilla on tavallisesti kahdesta kuuteen lasta. Tässä vaiheessa altaassa täytyy pienemmillä vielä olla seurana uimakykyinen kaveri. Cosimo vie Mikoa uimatunneille ja on hänen tukenaan altaassa. Minä puolestani alan siis tästä eteenpäin käydä Mikon kanssa viikottain ratsastamassa.

Täällä paljon valitetaan siitä, ettei näille pienemmille lapsille löydy mitään järjestettyä tekemistä. Olen itsekin syyllistynyt tästä napisemaan, mutta enpä napise enää. Ratsastus- ja uimatunneissa on pienelle pojalle ja hänen vanhemmilleen ihan tarpeeksi harrastuksia. 

Pääsiäismunien ja ratsastustunnin jälkeen lastenhoitaja tuli illaksi vahtimaan Mikon ja Matildan unta. Cosimo ja minä lähdimme hyväntekeväisyysillallisille, joista enemmän toisella kertaa. Tulimme kotiin puolenyön aikaan, enkä minä osannut mennä nukkumaan ennen yhtä. Lauantai oli siis harvinaisen pitkä päivä. Mutta hyvä päivä.

4 kommenttia:

  1. Kylläpä teillä onkin riittänyt puuhaa! Aika hassua, että pääsiäismunien metsästys järjestettiin jo nyt, eikö niitä yleensä etsitä pääsiäislauantain aamuna? Ajatellin muuten järkätä sellaisen omalle pihallemme tytölle, kun satuimme lukemaan Astrid Linddgrenin kirjaa, jossa lapset etsivät suklaamunia pihamaalta ja tyttö tietenkin innostui :D

    Ja minun ratsastukseni pienenä oli juuri sellaista kuin kuvailit, mutta eipä se kyllä menoa haitannut, eikä opetkaan tainnut sentään karjua. Olen miettinyt, pitäisikö viedä lasta ratsastamaan myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ovat kai monet lähdössä pääsiäislomalle jonnekin pois, siksi kai tuo metsästystilaisuus oli jo nyt. Meillä vanhemmat piilottivat kotiin pääsiäisenä munia, joita sitten kartan kanssa etsittiin. Sellaisen aarteenetsinnän ajattelin tehdä meidän lapsille vielä lauantaina. Täällä ei suklaamunia oikein voi piilotella, kun ne hetkessä sulavat. Lähinnä näyttäisikin olevan käytössä sellaisia muovisia munia, jonka sisälle voi pakata kaikenlaista pientä sälää. Ajattelin itsekin käyttää niitä ja pakata sisälle ehkä muutaman pienen lelun ja vaikkapa vaahtokarkkeja.

      Hyvä, ettei ratsastuksenopettajat sentään kaikkialla karjuneet! Tosi kivaa hommaa oli tuo ratsastus ja olen iloinen, että Mikolle ja mulle löytyi yhteinen harrastus mistä olemme molemmat innostuneita. Suosittelen kyllä tuon ensimmäisen tunnin perusteella kaikille.

      Poista
  2. Ja nyt tarvitsemme sitten videoidun naytteen edustusrouvan kavelytyylista, ratsastuksen jalkeisena aamuna...loytyiko unohduksisssa olleita lihaksia kenties?
    Jaksoiko Miko hyvin noin pitkan tunnin? Meillahan tytto ratsastaa vaan puoli tuntia kerrallaan ja on aika sippi sen jalkeen. Meilla on myoskin yksityistuntina tuo ratsastus. Joskus saattaa olla joku ratsastamassa maneesissa, varsinkin nyt kun kisakausi on alkanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa ei tunnu pahasti lihaksissa - sen verran kevyttä oli kuitenkin tuo istuminen ja käynti. Selkää ja jalkoja vähän särkee mutta kävely sujuu vielä ;) Uskon, että seuraavan tunnin jälkeen alkaa jo särkeä eri tavalla kun päästään ehkä vähän noita ihan alkeita pitemmälle.

      Miko jaksoi juuri sen tunnin verran ja sitten sanoi, että on jano ja nälkä ja haluaa pois hevosen selästä. Puolitoista tuntia oli varattu aikaa ja kyllä sitä sitten lopulta ehkä sen verran kuluikin kun lasketaan mukaan nuo harjaukset ja satuloinnit ja banaanien syöttämiset. Miko jaksaa aika hyvin keskittyä jos on mieleistä hommaa. Mutta kyllä uni tuli pojalle aika helposti illalla, että väsytti tuo tunti varmasti!

      Poista

Kiitos kommentistasi!