tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pääsiäistraditioita

Pääsiäisviikonloppu sujui mainiosti kotosalla. Perjantain lounaan ja sunnuntain Ka'ana-brunssin lisäksi minä vein lauantai-iltapäivällä Mikon ja Matildan muutamaksi tunniksi polskimaan lasten leikkialtaaseen Mikon kavereitten luo. Muuten olimme vaan kotona ja nautimme rauhallisesta ajasta yhdessä. 

Pääsiäinen on yksi lempilomistani ja minulla on pääsiäisistä vuosien varrelta paljon muistoja. Monta pääsiäistä lapsuudestani ja nuoruudestani vietin ystäväperheen luona Oulun lähellä, mutta muistan myös varhaisemman lapsuuden pääsiäiset kotona. Muistan maalanneeni isän ja siskon kanssa kananmunankuoria. Tiedän mitkä muistot lapsuudesta ovat todellisia muistoja - eivätkä vain muiden kertomia tarinoita - siitä, että joidenkin muistojen kautta pääsen takaisin lapsuuden kotiini. Koti, josta muutimme pois kun olin noin kahdeksanvuotias, ja jota en yleensä ottaen muista juuri ollenkaan, palaa yksittäisten muistojen myötä kirkkaana mieleeni. Muisto pääsiäismunien maalaamisesta vie minut Helsingin Itä-Pasilaan keittiönpöydän ääreen. Muistan, että isä keitti kananmunat sipulinkuorien kanssa, koska kuorista muniin tuli kaunis väri.

Toinen pääsiäismuisto joka lapsuudesta on jäänyt mieleeni olivat suklaamunat, jotka äiti oli piilottanut pitkin kotia. Vielä suklaamunia syömistäkin hauskempaa oli etsiä äidin piirtämän kartan avulla läpi kodin piilotettuja pääsiäismunia. 

En kovin innostuneesti seuraa perinteitä noin yleensä, mutta lapsuuteni pääsiäisistä on mieleeni jäänyt traditioita, jotka erityisesti haluan siirtää eteenpäin myös omille lapsilleni. Maalasimmekin Mikon kanssa vähän pääsiäismunia Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueella ennen suurlähetystön pääsiäismunanmetsästystä, mutta kotona en vielä tohtinut hommaan ruveta. Vaikka sormivärikokeilu olikin menestys, luulen, että kananmunanmaalaus olisi voinut päätyä kyyneliin. Toivottavasti ensi vuonna Mikon sorminäppäryys ja hänen äitinsä kärsivällisyys jo riittävät munien maalaamiseen.

Sen sijaan pääsiäismunia olemme piilottaneet Mikolle kotiin jo viime vuodesta lähtien. Tosin viime vuonna vietimme pääsiäisen Playa del Carmenissa Meksikossa ja järjestimme Mikolle pääsiäismunien etsinnät kotona vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Tänäkin vuonna olin itse asiassa vähän myöhässä. Vasta maanantai-aamuna sain vihdoin piirrettyä lapsille aarrekartan, jonka perusteella he saivat etsiä pääsiäismunia, jotka olin piilottanut kodin molempiin kerroksiin. Kuljimme koko porukka kartan kanssa läpi talon. Joka piilopaikassa oli kaksi identtistä pääsiäismunaa riitojen välttämiseksi. 

Yhdysvalloissa näyttää olevan laajalti käytössä muovikuorisia avattavia munia, joita voi periaatteessa käyttää kerran toisensa jälkeen. Samat munat ovat löytäneet tiensä myös Belizeen. Leikkikoulun ja Yhdysvaltain suurlähetystön pääsiäismunanmetsästyksistä saadut munat otin talteen ja käytin uudestaan: laitoin niitten sisälle vaahtokarkkeja ja pehmeitä hedelmäkarkkeja. Suklaa ei valitettavasti täällä kuumassa ole hyvä vaihtoehto, eli suklaamunia eivät lapset saaneet ollenkaan. Suklaan sijaan ja vaahtokarkkien ja hedelmäkarkkien lisäksi löysin Brodies-kaupasta pääsiäismunia, joitten sisällä oli tarroja. 

Kun lapset olivat aarrekartan ja vanhempien avulla etsineet pääsiäismunat ja avanneet niistä jokaisen, keräsin kuoret taas talteen. Värikkäät munat saavat vielä hetken olla talon ainoana pääsiäiskoristeena esillä lasipurkissa. Sitten aion laittaa ne varastoon seuraavaa pääsiäistä varten. Munia voi käyttää vuodesta toiseen ja on mukavaa, että voin itse päättää mitä niihin laitan sisälle, lasten iästä ja esimerkiksi ilmanalasta riippuen.

2 kommenttia:

  1. Mina olen enemman jouluihminen. Lapsuudesta muistan sukulaisten vierailut ja yllatysmunat...Kaytin lapset kahdessa munanmetsastyksessa, kun toinenkin sattui matkan varrelle. Suomikoulussa tytar teki virpomisoksan ja sielta sain myos pajunkissoja mukaani. Munia lapset maalasivat vasta paasiaisaamuna. Syotiin paljon kanaa ja jalkkariksi persikkarahkaa. Ja tehtiin hirmuisesti pihahommia, kun oli kerrankin aurinkoista ja viela lamminta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole oikein joulusta innostunut, ja oikeastaan vähän omaksi yllätyksekseni nuo pääsiäistraditiot maistuvat minulle niin hyvältä - luulin, että en ole ollenkaan perinneihminen. Kaikkea sitä itsestään oppii!

      Yhdysvalloissa taitaa tosiaan noita munanmetsästyksiä tulla vastaan useampiakin, kun täälläkin meillä olisi lopulta ollut mahdollisuus etsiä munia kolmeen kertaan (kotiaarteenetsimisen lisäksi). Yksi jätettiin lopulta välistä.

      Kiva, että teillä on siellä Suomikoulutoimintaa. Mä olin aikoinaan Brysselissä jonkun aikaa Suomikoulussa apuopettajana, se oli ihan mukavaa hommaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!