tiistai 1. toukokuuta 2012

Satumaa

Muuttomme Belizestä on varmistunut. Meillä ei vielä ole muutolle mitään aikataulua tai päivämäärää, emmekä tiedä minne olemme seuraavaksi menossa, mutta lähtö on nyt kuitenkin ennen pitkää edessä.

Yritän siis vähitellen alkaa päästä irti maasta, josta on ehtinyt parissa vuodessa tulla minulle ihan oikea kotimaa. Olen onnellinen, että elämä kuljetti minut tähän pieneen maahan, jonka pääkaupunki onkin kylä, ja jossa ihmiset auttavat toisiaan ja ovat ottaneet meidät niin lämpimästi vastaan. Belmopan on ainoa koti, jonka lapsemme ja koiramme tuntevat, ja meillä kaikilla on edessä valtava muutos.

Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että osaan enää koskaan asettua minnekään niin kuin olen asettunut tänne. Luulen, että tulen vähän ikävöimään Belizeen ja Belmopaniin koko loppuikäni. Muuton vähitellen varmistuessa olen huomannut iltaisin laulavani unilauluksi lapsille Satumaa-tangoa, jonka sanat tuntuvat suoraan viittavan tähän minulle rakkaaseen maahan.

Toistaiseksi olemme vielä täällä, mutta jonkun ajan päästä olemme jossain kaukana muualla, aavan meren tuolla puolen.

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
vaan siivetönnä en voi lentää
vanki olen maan
vain aatoksin mi kauas entää
sinne käydä saan"

6 kommenttia:

  1. No varmaan se sitten taas helpottaa, kun tietaa minne pain seuraavaksi ja osaa asettaa ajatukset tulevaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin luulen ja toivon, että kunhan saadaan vähän kuvaa aikataulusta ja uudesta kotimaasta, niin vähän ehkä helpottaa! Siinä saattaa vaan kestää vielä aika lailla :/

      Poista
  2. Voih, varmaan haikea olo, mutta samalla ihanan jannittavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vaan saisinkin jännityksen tunteesta kiinni. Mä olin jotenkin niin asennoitunut elämään vaan tavallista arkea, etten ole toistaiseksi oikein osannut innostua uudesta seikkailusta. Yritän kyllä kovasti innostua... Toivotaan, että yritys ennen pitkää palkitaan!

      Poista
  3. Belmopan on kyllä ihana! Mullakin on onneksi se blogi vielä tallella jota kirjoittelin siellä ollessa, muuten uskoisin ajan vain värittäneen muistoista juuri niin ihania kuin ne ovat.

    Ehkäpä te voitte Cosimon kanssa sitten joskus eläkepäivillä palata sinne! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon tosiaan, että päästään täällä vielä kyläilemään. En tiedä onko tämä eläkepäiville paras kohde, kun tuo sairaanhoitopuoli tökkii niin pahasti... Vaikka onhan näillä tässä vielä muutama kymmenen vuotta aikaa parantaa sairaanhoidon tasoa :)

      Cosimo uskoo, että muualtakin maailmasta saattaa löytyä kolkkia, jotka voittaa meidät näin täysin puolelleen, mutta mä olen vähän skeptinen... Toivotaan, että Cosimo tällä kertaa on oikeassa ja minä väärässä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!