maanantai 23. huhtikuuta 2012

Siivouspäivä

Lauantai-aamuna vääntäydyimme Miko ja minä siivoamaan Mikon leikkikouluporukan kanssa roskia maantien varrelta. Tempaus järjestetään Belizessä joka vuosi kansainvälisen Maan päivän (Earth Day) aikoihin: erilaiset toimistot ja yhteisöt ottavat hoitoonsa maantiestä pätkän ja siivoavat sen varrelta roskat pois. 

Vähän vastentahtoisena lupauduin Mikon kanssa mukaan. Olen sitä mieltä, että kolme-nelivuotiaat ovat liian pieniä keräämään useamman tunnin ajan roskia suurehkon tien varresta yli kolmenkymmenen asteen helteessä. Miko nukkui lauantai-aamuna lopulta niin pitkään, että tulimme vähän myöhässä paikalle, ja lähdimme sitten ensimmäisten mukana taas takaisin kotiinpäin. Noukimme kyllä ihan kiitettävän kasan pullonkorkkeja ja muovin ja pahvin palasia tien varresta sen tunnin aikana mitä joukon mukana kuljimme. 

Roskien kerääminen on sinänsä ihan hyvä Maan päivän idea, vaikka vielä parempi olisi tietysti, jos roskia ei ollenkaan alunperinkään tienvarteen päätyisi. Osallistuminen tällaisiin tempauksiin saattaa kuitenkin hyvinkin avata joittenkin lasten ja aikuistenkin silmät ja toivon mukaan roskia kerran tien varresta kerännyt ei niitä auton ikkunasta enää toiste heitä. 

Minä en ollut tempauksesta niin innostunut siksi, että Miko on tosiaan minusta vielä vähän turhan pieni keräämään muitten heittämiä roskia ison tien varrelta kovassa helteessä. Hän ei myöskään tarvinnut tällaista tapakasvatusta; Mikon silmät olivat jo auki. Muutama kuukausi sitten, kun kävelimme Miko ja minä leikkikoulusta takaisin kotiinpäin, poika kysyi minulta miksi jotkut aikuiset heittivät roskia tien varteen. Hän oli huomannut maassa makaavat roskat ja ymmärsi ihan itse, ettei niitten paikka ollut tien varressa. Puhuimme silloin siitä kuinka ajattelemattomia aikuiset saattavat olla, vaikka heidän pitäisikin tietää paremmin. Juttelemme usein kotona siitä kuinka meidän täytyy säästää luonnonresursseja, jotta niistä riittäisi eläimillekin. Vaikeaselkoisempien selitysten aika on myöhemmin: kolmevuotias ymmärtää, että eläimet tarvitsevat oman tilansa ja ruokaa ja vettä elääkseen. Hän haluaa auttaa eläimiä.

Roskienkeräämisen jälkeen meidät oli kutsuttu Mikon leikkikoulukaverin luo Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueelle uimaan ja lounaalle. Velloimme altaassa koko perhe puolisentoista tuntia ja sitten nautimme kevyestä lounaasta ja hyvästä seurasta Mikon leikkikaverin luona. Saimme järjestettyä Mikon uimatunnitkin samalla kertaa, koska Mikon tuttu uimaopettaja oli sattumalta suurlähetystön altaassa opettamassa muutamaa suurlähetystön lapsista. 

Iltapäiväksi Cosimo ja minä olimme puolestaan lupautuneet siivoamaan ja järjestämään eläinsuojeluyhdistyksen tiloja ennen yhdistyksen ensi kuun vuosikokousta. Lastenhoitaja hoiti lapsia kotona sillä aikaa kun me ahkeroimme eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa. Pari tuntia minä lakaisin ja luuttusin lattioilta hiiren- ja rotanjätöksiä ja kaiken peittävää pölykerrosta, ja Cosimo siirsi huonekaluja paikoilleen ja lakkasi puukirjahyllyn. Meitä oli paikalla yhteensä kymmenen, joten siivous- ja järjestysprojekti hoitui lopulta aika sukkelaan.

Oli sitä paitsi rentouttavaa viettää aikaa muitten vähän vastaavanlaisesti omituisten ihmisten seurassa. Me eläinihmiset olemme outoa porukkaa näissä oloissa. Mutta myös muualla maailmassa eläinten oikeuksia suojelevaa ihmistä todella ymmärtää ja jaksaa kuunnella usein vain toinen eläintensuojelija. Siinä siivotessamme muun muassa vertailimme vahinkoja, joita koiramme olivat tehneet kodeissamme ja pihoillamme. Päivittelimme sitä kuinka loputtomasti jaksoimmekaan ymmärtää ja rakastaa lemmikkejämme, jotka tuhoavat huonekaluja ja kukkapenkkejä kerta toisensa jälkeen. 

Siivouspäivän päätteeksi hain meille kiinalaisesta palatsista iltaruokaa. 

Chon Saan Palace, paikallinen kiinalainen ravintola.
Palatsi mikä palatsi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!