maanantai 30. huhtikuuta 2012

Syntymäpäiväviikonloppu

Olin vähän sumussa koko viime viikon. Molemmat lapset ovat flunssaisia, ja kaipaavat tavallista enemmän huolenpitoa ja huomiota. Matildan nenä valuu taukoamatta ja hän on kuumeinen. Miko saa yskänpuuskia, jotka varsinkin öisin kestävät minuuttikaupalla. Miko on nukkunut viime aikoina epätavallisen huonosti. Hän heräilee osin yskänpuuskien ja osin painajaisten vuoksi, eikä osaa enää käydä uudestaan nukkumaan. Matilda onneksi saanut nukkuttua läpi Mikon heräilyjen, mutta Cosimo ja minä olemme viikon verran olleet keskellä yötä yöstä toiseen hereillä tunnin tai ylikin Mikon kanssa. Olin yöheräilyjen vuoksi viime viikolla useamman päivän niin väsynyt, että olisin milloin tahansa voinut nukahtaa seisaalleni.

Pidimme Mikolle nelivuotissyntymäpäiväjuhlat kotona lauantai-aamupäivällä. Yritin tehdä syntymäpäivävalmisteluja vähän kerrallaan, mutta viime hetken valmistelut veivät silti minulta lastenhoidon lomassa melkein koko perjantain. Tein pikkukakkuja (cupcakes) ja muuta tarjottavaa, ja valmistelin piñataa ja Mikon vieraille pieniä lahjapusseja. 

Halusin Mikon syntymäpäiväjuhliin jotain elementtejä hänen suomalaisesta ja italialaisesta taustastaan. Tarjosimmekin vieraille muun muassa Cosimon tekemää foccacciaa. Paikallisen syntymäpäivä-piñatan lisäksi suunnittelin järjestäväni juhliin lapsille perisuomalaisen onginnan, josta he olisivat kaikki vuorollaan voineet onkia yllätyspussinsa. Voimani ja aika loppuivat kuitenkin kesken. Täytyy ehkä yrittää jaksaa suunnitella ongintaa Matilda kesäkuisille syntymäpäiville.

Juhlat sujuivat onneksi hyvin ilman ongintaakin. Meillä oli kylässä viisi Mikon hyvää ystävää perheineen. Söimme syntymäpäiväkakkua, pikkukakkuja, hedelmäsalaattia ja foccacciaa. Lapset leikkivät, ja läimivät pihalla lentokone-piñatan palasiksi. Miko sai lahjoja, ja lähtiessään vieraat saivat mukaansa pienet lahjapussukkansa. Kaikilla taisi olla mukavaa ilman sen kummempaa ohjelmaakin. 

Sunnuntaina rentouduimme aamun kotona. Lapset leikkivät Mikon uusilla syntymäpäivälahjoilla. Iltapäivällä kävimme ratsastustunnilla. Vaikka Miko oli alunperin innostunut lähtemään syntymäpäivänään ratsastamaan, hän ei lopulta halunnutkaan nousta ollenkaan hevosen selkään. Cosimo jäikin lasten kanssa tallin yhteydessä olevaan ravintolaan syömään ja minä pääsin yksin opettajan kanssa pitkälle maastoratsastustunnille. Rauhallisen kävelyn ja juttelun lomassa opin muun muassa ratsastamaan ylös ja alas mäkiä. Katseeni lepäsi ympäröivässä luonnossa. Nautin yhteistyöstä hevosen kanssa, ihailin valtavia puita ja näin puussa roikkuvan suuren kuolleen käärmeen. Maastoretki oli pitkälle ja raskaalle viikolle hyvä lopetus. 

Olimme kaikki pitkän viikon jälkeen niin lopussa, ettemme lopulta jaksaneet lähteä maatalousnäyttelyyn melun ja ihmisten keskelle. Minua harmittaa, että väsymyksen vuoksi näyttely jäi tänä vuonna kokematta. Ajoimme näyttelyalueen ohi matkalla ratsastustunnille ja takaisin. Alueen ympärille keskittyneen liikenteen vuoksi matkanteko oli näyttelyn kohdalla hidasta. Minä tarkkailin näyttelyaluetta ja yritin imeä tunnelmaa autosta käsin. Koitan olla ajattelematta, että tämä saattoi olla viimeinen tilaisuus käydä Belizen maatalousnäyttelyssä; mahdollisesti viimeinen keväämme Belizessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!