perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hurrikaanisesonki 2012

Eilen illalla olin juuri menossa nukkumaan, kun ukkosmyrsky alkoi. Pongo alkoi tapansa mukaan pyrkiä yläkertaan pakoon ukkosta, kerta toisensa jälkeen. Muutaman kerran kävelytin Pongon alakertaan, ja yritin itse mennä takaisin nukkumaan ja rauhoittelemaan Matildaa, joka hänkin heräili ukkoseen tämän tästä. Mutta koira oli hetkessä taas ylhäällä. Onneksi tajusin lopulta antaa koiran käydä nukkumaan lastenhuoneen ovelle, johon se salamoista ja jylinästä huolimatta kauniisti rauhoittui. Nukuin itse sattuneesta syystä taas kerran patjalla lastenhuoneen lattialla, mutta tavallisesta poiketen minulla ei ollut lasten- ja koiranhoitoapuna Cosimoa - hän on ollut viikonlopusta asti menossa pitkin ja poikin Belizeä työn merkeissä päivin ja öin.

Aion antaa Pongon tästä lähin nukkua yläkerrassa, jos siitä siltä ukkossäällä tuntuu. Antaisimme muutenkin koirien liikkua ja elää vapaasti kanssamme kaikissa huoneissa, mutta olemme yrittäneet rajoittaa punkkien liikkeitä talossa. Vaan nukkukoon koira yläkerrassa, kun nyt ei suorastaan tule makuuhuoneisiin. Oli jotenkin liikuttavaa, että isoa koiraa rauhoitti niin kovin minun läheisyyteni, etenkin kun minua itseänikin myrsky hirvitti aika lailla. Koiran varjo ovensuussa rauhoitti toisaalta omalla tavallaan puolestaan minua. 

Lyhyeksi jäi yö, kun illasta meni ukkosmyrskyyn monta tuntia ja aamulla lapset heräsivät taas jo hyvissä ajoin ennen kuutta. Toivotaan, että tämä yö olisi vähän rauhallisempi. Ukkonen kyllä jylisee nytkin jossain etäällä; liekö tulossa vai menossa? Näihin öisiin myrskyihin on nyt joka tapauksessa taas vain totuttava. Havahduin muutama päivä sitten nimittäin siihen, että hurrikaanisesonki 2012 on ovella. Karibianmeren hurrikaanisesonki alkaa kesäkuun ensimmäisenä päivänä ja kestää marraskuun loppuun. Sesonki tuo tullessaan pääasiassa öihin ajoittuvia sateita ja ukonilmoja, ja pahimmillaan tietysti ajoittain myös hurrikaaneja. Isommat hurrikaanit ajoittuvat tavallisesti syys-lokakuuhun, mutta ovat mahdollisia läpi sesongin. Viime vuosien hurrikaanisesongit eivät ole noudattaneet vanhoja kaavoja ja sesongista onkin tullut Karibialla entistä arvaamattomampaa aikaa; ilmastonmuutos näkyy myös hurrikaanien määrässä ja laadussa.

Hurrikaanisesongin aikaan pitäisi periaatteessa varmistaa, että kotona on aina riittävästi juomavettä ja hyvin säilyviä elintarvikkeita. Käytännössä hurrikaanit tavallisesti lähestyvät maata sen verran hitaasti, että valmistautua ehtii hyvin myös siinä vaiheessa kun hurrikaani on jo ehtinyt muodostua ja hurrikaanivaroitus on annettu. Esimerkiksi juomavettä tuntuu tavallisesti kyllä riittävän vaikkei sitä kotiin hurrikaanien varalta hamstraisikaan ennen kuin vasta sitten kun myrskyn reitti on varmistunut. Pari vuotta sitten kun Belizessä odoteltiin saapuvaksi hurrikaania nimeltään Richard kaupat antoivat juomavettä suorastaan ilmaiseksi. En tiedä oliko ilmainen juomavesi kauppojen oma projekti vai oliko Belizen valtiolla asian kanssa jotain tekemistä. Joka tapauksessa juomavesi ei minun tietoni mukaan ainakaan Belmopanissa loppunut missään vaiheessa kesken ja sitä sai kaupasta vielä aika viime hetkellä ennen hurrikaania.

Viime hetken valmistautuminen on kaiketi täälläpäin maailmaa aika tavallista. Kokemukseni mukaan esimerkiksi Jamaikalla ihmiset valmistautuvat usein hurrikaaneihin vasta siinä vaiheessa kun myrsky on jo melkein kohdalla. Viime hetkeen asti jamaikalaiset hartaasti rukoilevat ja pyytävät Jumalaa lähettämään hurrikaanin toiseen suuntaan. Maassa uskotaan yleisesti, että useampi hurrikaani kautta maan historian on juuri rukousten voimasta muuttanut reittiään ja välttänyt Jamaikan. Jamaikan pääministeri on ainakin kerran antanut televisiossa kansalaisille ohjeen rukoilla sen sijaan, että olisi yksityiskohtaisesti neuvonut heitä valmistautumaan mahdolliseen myrskyyn.

Jos rukouksilla ei ole toivottua tulosta, päivää ennen hurrikaania Kingstonin ja arvatenkin myös muun Jamaikan kaupat yhtäkkiä täyttyvät ihmisistä, tavaraa hamstrataan ostoskärryt pullolleen, ja kassajonot kiemurtelevat kymmenien metrien pituisina. 

Olen aina vähän miettinyt, että jos hurrikaanit eivät muutakaan rukouksista huolimatta reittiään, onko jossain muualla silloin rukoiltu vielä enemmän ja paremmin? Ja toisaalta, onko yleensä oikein rukoilla, että myrsky vaihtaa suuntaa ja tekeekin sitten pahaa tuhoa jossain toisessa maassa? 

*****

Hurrikaanit jaetaan tuulenvoimakkuuden perusteella asteisiin tai kategorioihin yhdestä viiteen, missä viisi kuvaa kaikkein pahimpia hurrikaaneja. Viidennen asteen hurrikaaneissa tuulennopeus yltyy jopa 252 kilometriin tunnissa tai sitäkin nopeammaksi. Vuonna 2007 olimme Kingstonissa kun neljännen asteen hurrikaani Dean puhalsi yli kaupungin. Neljännen asteen hurrikaaneissa tuulennopeus on 209-251 kilometriä tunnissa. Olimme Kingstonissa melko tarkalleen Deanin myrskynsilmässä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että ensin tuuli voimakkaasti pitkän aikaa yhteen suuntaan, ja sitten tuulettoman hetken jälkeen tuuli kääntyi puhaltamaan voimakkaasti vastakkaiseen suuntaan. Myrskynsilmässä, kahden tuulen välissä, oli hämmentävä hiljainen hetki, jolloin ilma seisoi eikä tuullut lainkaan. Kävimme hiljaisen hetken aikana verannalla ja pihalla katsomassa oliko kaikki kunnossa ja sitten sulkeuduimme taas pimeään taloomme. Talon ikkunat oli ennen hurrikaania laudattu kiinni ja koko saaren sähköt ja vesivarat käännettiin hetkeä ennen hurrikaania pois päältä. Meillä ei ollut aggregaattia, joten elelimme myrskyn ja sitä seuraavan ajan kynttilöiden ja taskulamppujen valossa.

Hetket ennen hurrikaanin alkua ovat täynnä adrenaliinia ja jännitystä, mutta itse hurrikaanit eivät lopulta ole kovin ihmeellisiä tapahtumia, jos ne saa ottaa vastaan hyvinrakennetussa talossa. Neljännen asteen hurrikaani Dean oli lopulta aika laimea kokemus. Kingstonin kotimme oli vahvaa tekoa ja kärsimme vain vaatimattomista vesivahingoista. Kamalinta hurrikaanissa oli lopulta se, että sähköt olivat poikki Kingstonissa hurrikaanin jälkeen melkein viikon, ja melkein yhtä kauan meillä oli pesu- ja vessanvetovedeksi vain sadevesitankin verran juoksevaa vettä. Pientä korjaustyötä riittää hurrikaanin jälkeen aina sen verran, että ihan heti ei ketään liikene auttamaan ottamaan puulevyjä pois ikkunoiden edestä. On yllättävän kovaa elää useampi päivä hämärässä talossa ilman sähköä ja kunnollista juoksevaa vettä. Olimme tietysti onnekkaita: monet heikompirakenteiset talot kärsivät suuria vahinkoja, ja kesti useita viikkoja saada sähkölinjat korjattua läpi maan. Onneksi kukaan ei sentään tietoni mukaan kuollut Jamaikalla kyseisessä hurrikaanissa. 

Belmopan on Belizen nykyinen pääkaupunki sijaintinsa vuoksi. Sisämaassa se katsottiin olevan suojassa hurrikaaneilta. Vuonna 2010 hurrikaani Richard yllättäen eteni kuitenkin Belmopaniin asti. Richard oli vain ensimmäisen asteen hurrikaani (tuulennopeus 119-153 kilometriä tunnissa), mutta vaikutti paljon pahemmalta, koska Belmopania ei ole rakennettu hurrikaaneja ajatellen. Ikkunoitamme ei ennen Richardia oltu mitenkään suojattu, koska vuokraisäntä ei uskonut hurrikaanin ikinä tulevan Belmopaniin asti. Kingstonin talomme katto oli kiinnitetty hurrikaaneja varten erityisillä kiinnikkeillä, mutta Belmopanin talomme katto on paljon kevyempää tekoa. Kun vaarallisen hurrikaani-Deanin aikana Kingstonissa minua ei ollut juurikaan pelottanut, kuuntelin Belmopanissa vaatimattomamman hurrikaani-Richardin aikana joka ikistä tuulenpuuskaa ja pelkäsin koko ajan, että ikkunat tulevat sisään tai katto irtoaa. Paljastui, että pelko oli ihan realistinen: lähellä asuvan tuttumme sinänsä hyvinrakennetusta talosta irtosi hurrikaanin aikana tuulen mukana puoli kattoa. 

*****

Tietokoneeni internet-kirjanmerkeissä on oma osionsa hurrikaaneille. Hurrikaanisesongin aikaan en tarkista internetistä vain uutisia, blogeja ja muita päivittäisiä juttuja, vaan käyn monesti useammankin kerran päivässä lukemassa hurrikaanikarttaa. Eilen kävin sivuston jo lämmittelymielessä katsastamassa, ja huomenna siitä tulee taas osa minun arkeani.

Hurrikaanisesonki alkaa; minä olen niin valmis kuin tulen olemaan.

4 kommenttia:

  1. Hei! Hurrikaanit antavat arkeen todellakin jännitystä.. Toivottavasti katot pysyvät ja rukoukset auttavat. :) Asustelen talviaikaan Singaporessa jossa hurrikaaneja ei ole, mutta ukkoset ja kovat trooppiset sateet ovat kyllä arkipäivää.
    Mielenkiintoinen blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan! Ja kiitos!

      Toivotaan, ettei tästä tule kovin jännittävä hurrikaanisesonki... Toistaiseksi kesäkuu on ollut hyvin sateinen, mutta hurrikaaneista ei onneksi ole vielä merkkiäkään.

      Poista
  2. Itse en ole hurrikaaneja kokenut, mutta pitkältä tuo hurrikaaniaika tuntuu.
    Voin hyvin kuvitella, miten koirat pelkäävät tuollaisia ilmoja, kun täällä Suomessakin ukkoset saavat koirat vauhkoiksi:)

    Ihana lukea blogiasi, on kuin itse olisi paikan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne! Tosi kiva, että viihdyt blogia lukemassa.

      Pitkältä tuntuu minustakin aina hurrikaanisesonki. Loppua kohti lasken viikkoja, että koska tästä taas päästään!

      Poista

Kiitos kommentistasi!