sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kategoriafobia

Kun olen viime kuukausien ja vuosien aikana vähitellen tutustunut lähemmin blogien maailmaan, ja etenkin suomalaisiin blogeihin, minulle on tullut kulutukseen keskittyneiden blogien yleisyyden lisäksi yllätyksenä se kuinka monta blogikategoriaa onkaan olemassa. Näitten kuuluisien elämäntapablogien lisäksi on esimerkiksi matkablogeja, urheilublogeja, runoblogeja, chilinkasvatusblogeja ja rintaliiviblogeja. Melkein jokaiseen kategoriaan tuntuu riittävän useampia blogeja ja uusia tulee koko ajan lisää. 

Sekin tuli minulle yllätyksenä, kun blogien maailmaan vähitellen lähemmin tutustuin, kuinka monilla bloggaajilla on useampi blogi, joissa kaikissa he käsittelevät erilaisia asioita. Yhdessä blogissa kerrotaan perhe-elämästä, toisessa vaikkapa puutarhanhoidosta ja kolmas käsitteleekin sitten esimerkiksi urheiluharrastusta tai vauva-haaveita.

Minua ovat aina vähän ärsyttäneet kategoriat ja erilaiset laatikot joihin ihmisiä ja asioita pakotetaan. Tämä ärsyyntyminen on elänyt minussa jo kauan. Nuorena minua harmitti lukea maailmankirjallisuuden klassikoita. Halusin itse päättää mitkä olivat minun mielestäni hyviä kirjoja, enkä nöyrästi ottaa vastaan toisten kirjoista tekemiä arvioita. Olen onneksi päässyt tämän ärsytyksen yli jo ajat sitten, ja ilokseni huomannut, että monet kirjallisuuden klassikot eivät ole turhaan klassikoita. Mikä onni, että minulla on nyt vielä luettavanani kirjoja, joita viimeiseen asti nuorena välttelin! 

Kun maisterintutkinnon jälkeen mietin väitöskirjan tekemistä tajusin pian, etten voisi kirjoittaa sellaista väitöskirjaa kuin haluaisin. Akateemiset tutkimukset ja teokset täytyy totta kai sovittaa olemassaoleviin kategorioihin. Vähintäänkin rakenteen puolesta väitöskirjassa on seurattava akateemisia tapoja ja tottumuksia. Olen kyllä yhteiskunnallisella tasolla hyvin lainkuuliainen, mutta omissa ajatuksissani ja luovassa työssä en halua enkä kai oikein osaakaan totella muitten asettamia odotuksia tai sääntöjä. Ja luovaa työtä väitöskirjankin kirjoittaminen on. En siis lopulta harkinnut väitöskirjan tekemistä kovin vakavasti. Vapaamuotoisemman kirjan kirjoittamista suunnittelen kyllä sen sijaan edelleen.

Tämä minun blogini on sekoitus kaikkea mitä päässäni liikkuu. En halua pakottaa itseäni tai blogia johonkin tiettyyn kategoriaan tai tyylilajiin. Vaikka kirjoitankin blogia verrattain paljon ja usein, en osaa kuvitella miten minulta riittäisi asiaa useampaan blogiin! Ja toisaalta en edes halua eritellä elämäni osa-alueita erillisiksi palasiksi. Tämä blogi on minun kotini internetissä ja tänne mahtuu kaikenlaista. 

3 kommenttia:

  1. Rintaliiviblogit :D
    En ymmarra, milla innolla ihmiset yllapitavat useampaa blogia! valilla tuntuu etta taytyy etsimalla etsia aika paivittaa edes tata yhta ja ainoaa. Enka kylla usko, etta minulla olisi niin paljon edes sanottavaa vain yhdesta tietysta aiheesta: tallaiset sekablogit kuten meilla ovat niin helppoja, kirjoittaa voi ihan mista vain. Minunkin mielesta blogini on kotini netissa, itseni naköinen oma pikku pesa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran huomasin "tuoreet blogikirjoitukset" -listalla tuon rintsikkablogin, se oli aika hauska yllätys! Blogissa on hyvää asiaa esim siitä miten pieleen ihmiset valitsevat kuppikokonsa ja vartalonympäryspituuden, ja ohjeita rintsikoiden valintaan. En ole sitä käynyt sen kummemmin lukemassa, mutta uskon kyllä rintaliiviblogille olevan ihan oikeaa tilausta, ja saatan käydä kurkkaamassa neuvoja vielä tarpeen tullen. En varmaan itse kuitenkaan innostu rintaliiveistä kirjoittamaan, vaikka muuten tuntuukin menevän tuuliviirimeiningillä vähän aihe kuin aihe!

      Poista
    2. Ihan hyvä joo, jos en lähde rintsikoista kirjoittamaan, kun en selvästi ole oikein selvillä noista alan termeistä. Vartalonympäryspituus ei taida olla sana...

      Poista

Kiitos kommentistasi!