torstai 31. toukokuuta 2012

Kirja ja täkki


Joku ilta sitten huomasin, että luin illan hämärissä amisheista kertovaa kirjaa mennoniittatäkillä makoillen. Sukulaisuskonnot jälleen yhdessä Belmopanin yössä. Huomio huvitti minua, joten otin kaikessa hiljaisuudessa kännykkäkameralla kuvan kirjasta täkillä. 

Kuvan kirja ei ole mielestäni kovin kummoinen. Olen sen jo ainakin kertaalleen lukenut ja nappasin sen yläkerran kirjahyllystä, kun kaipasin jotain tuttua ja turvallista iltalukemista. Luin vuosia sitten Jodi Picoultin kirjan The Pact, joka teki minuun vaikutuksen. Sittemmin olen lukenut kai kaikki hänen kirjoittamansa kirjat ja hakenut niistä samanlaista kokemusta, mutta mikään sittemmin lukemistani Picoultin kirjoista ei kuitenkaan ole minua erityisesti säväyttänyt. Picoultin kirjat ovat kyllä kaiketi teknisesti ihan päteviä lajiryhmänsä edustajia ja ihan kaunista kieltäkin, ja siis sinänsä viihdyttävää luettavaa. Mutta ne eivät kuitenkaan mitenkään ota minua valtaansa tai tee erityistä vaikutusta. Äskettäin tulin ajatelleeksi, että sen sijaan, että haen ja odotan elämyksiä Picoultin uudemmista kirjoista, minun pitäisi ehkä lukea The Pact uudestaan. Voipa olla, että se ensimmäinen lukukokemus sattui johonkin herkkään hetkeen tai elämänvaiheeseen, ja ettei sekään kirja enää saisi minusta sellaista otetta kuin ensimmäisellä lukukerralla. 

Kuvan kirja on siis vanha, mutta täkki sen sijaan uusi, ostin sen muutama viikko taaksepäin. Täkkiin olen aina ja jatkuvasti yhtä ihastunut. Olen suunnitellut mennoniittatäkin ostoa jo kauan, mutta ne ovat aika kalliita. Rohkenin lopulta ostamaan kerralla yhden ison täkin, yhden lastentäkin ja pari tyynyliinaa. Ja nyt kun vihdoin sain ensimmäiset täkit ostettua, mieleni tekee käydä pian vielä uudemmankin kerran täkkiostoksilla. Käsintehdyt täkit näyttävät ja tuntuvat hyvältä.

On jotain rauhoittavaa ja pysähdyttävää siinä, että täkit on ommel ompeleelta ommeltu käsin. Elämä tuntuu pitkältä ja täydeltä, kun antaa sormenpään matkata pitkin täkin käsintikattuja saumoja; on aikaa mihin tahansa.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen lukenut muutaman Jodi Picoultin kirjan, ihan hyvää luettavaa, mutta mielestäni eivät ole mitenkään hirveän mieltäylentäviä. Viimeisin oli Sing me Home muutama kuukausi sitten.

    Tilkkutäkit ovat kyllä hienoja, varsinkin nuo käsin tikatut. Ja ottaen huomioon kaiken sen työn mitä yhteen täkkiin menee mielestäni hintakaan ei ole paha. Meidän täkit ovat minun tekemiäni, enkä myisi niitä pois mistään hinnasta, sen verran paljon niihin on mennyt työtunteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, työtunneista ja tarkasta käsintehdystä työstä sopii jo maksaakin! Nyt kun olen ymmärtänyt kuinka ihania nuo täkit on, niitä tekee mieli hinnasta huolimatta ostaa lisää. Joskus suunnittelin itsekin tekeväni täkkejä, mutta toistaiseksi se(kin) suunnitelma on jäänyt suunnitelman asteelle. Mahtavaa, että teillä on sinun itse tekemiäsi tilkkutäkkejä! Meillä on näitten mennoniittatäkkien lisäksi myös ihania guatemalalaisia tilkkutäkkejä. Tilkkutäkeissä on tunnelmaa.

      Eivät ole tosiaan Picoultin kirjat mieltäylentäviä, mutta parhaimmillaan käsittelevät aiheita, joita on ihan mielenkiintoista pohtia. Jotenkin vaan se pohdinta jää lopulta kuitenkin vähän kevyenlaiseksi ja se ehkä mua ärsyttääkin. Olisi tilaisuus oikeasti miettiä eettisiä ja esimerkiksi lakitieteellisiä kysymyksiä syvällisesti, mutta viihteen tasolle kuitenkin kirjat lopulta jää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!