sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Mediapaasto, 1. päivä

Meillä on tällä viikolla sairastettu. Koko viikon olen ollut neljän seinän sisällä yskäisenä hoitamassa Mikoa, jolla oli elämänsä ensimmäinen korvatulehdus ja sen myötä kova kuume. Mikon korvatulehdus tuli pari viikkoa sitten sairastetun flunssan jälkitautina, eli olemme ehtineet olla kipeinä pitemmän kaavan kautta. Jo useamman viikon ajan on joku ollut meidän taloudessamme flunssassa tai kuumeessa. Tänään oli ensimmäinen ihan terve päivä. Cosimo oli tänään koko päivän työmatkalla, ja Matilda oli nukkunut todella huonosti viime yönä, ja minä siis myös. Olin tänä aamuna niin poissa pelistä, että vaikka olin sinänsä terve, tunsin itseni aika voimattomaksi enkä saanut kotona oikein mistään hommasta kiinni. Sairauspäivistä tutulla rutiinilla katselimmekin heti aamusta Disney-kanavaa. 

Meidän lapsemme katsovat liikaa televisiota. Eivät suinkaan koko päivää, mutta minun mielestäni liian paljon kuitenkin. Olen jo monta viikkoa miettinyt, että asialle olisi tehtävä jotakin, mutta sitten olimme itse kukin sairaana ja televisiolle oli ihan oikeaa tilausta. Televisiolle on mielestäni aikansa ja paikkansa, enkä ole sinänsä lasten televisionkatsomista vastaan. Mutta kohtuus kaikessa. Tekisi joskus mieli viedä televisio vintille, paitsi että meillä ei ole vinttiä, eikä oikein mitään muutakaan varastotilaa. Onneksi televisioon on kaukosäädin, jolla television saa sekä auki että kiinni. Tänään päätin, että aloitamme mediapaaston. 

Paaston ensimmäinen päivä, joka alkoi noin kello kymmeneltä, sujui erinomaisen hyvin. Tavallisesti lapset eivät meillä saa katsoa televisiota aamuisin lainkaan, mutta tänä aamuna olin kuten sanottu huonosti nukutun yön jälkeen niin väsynyt, että päätin avata lapsille aamiaisen jälkeen hetkeksi television. En jaksanut oikein mitään muutakaan ja Cosimo oli jo ehtinyt lähteä töihin. Lasten katsoessa televisiota, minä pyörin levottomana internetissä ja yritin herätä. En tiedä mikä oli se viimeinen pisara, joka sai minut panemaan television kiinni ja tietokoneen pois, ja päättämään, että miettimäni mediapaaston aika on juuri nyt. Kerroin lapsille, että olemme nyt sairausaikana katsoneet niin paljon televisiota, että tarvitsemme siitä vähän lomaa. Mediapaaston pikaisesti keksimäni säännöt ovat seuraavanlaiset: lapset eivät viikkoon saa katsoa lainkaan televisiota tai DVD:itä, ja minä saan käyttää tietokonettani vain arkiaamuisin (kun Miko on leikkikoulussa ja Matildaa hoitaa lastenhoitaja) ja iltaisin (sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan), sekä mahdollisissa hätätapauksissa. 

Kumpikaan lapsista ei vielä ymmärrä mitä viikko tarkoittaa, mutta se vaikutti kai molemmille aika pitkältä ajalta, niin vakavaksi tieto heidät veti. He lampsivat kuitenkin suosiolla kanssani lastenhuoneeseen. Miko ja Matilda leikkivät niin hienosti keskenään tätä nykyä, että usein vahdin heitä toisella silmällä ja toisella silmällä hyörin Facebookissa, lueskelen uutisia tai blogeja, tai vastailen sähköposteihin. Tunnen aina pientä syyllisyyttä koneesta sylissäni, vaikka huomioni vilpittömästi onkin kyllä aina ennen kaikkea lapsissa ja heidän touhuissaan; jätän hommat koneella kesken, jos lapset minua tarvitsevat. Mutta silti tuntui oikein hyvältä viettää päivä ilman konetta ja ilman siitä tuntemaani syyllisyyttä. Oli myös mukavaa, että sain vaihteeksi kotona paljon aikaan. Lasten leikkiessä kävin vähän kerrallaan läpi molempien lasten vaatteet ja katsoin mitkä niistä ovat auttamatta jääneet liian pieniksi. Järjestin lapsille sopivat vaatteet takaisin lipastonlaatikkoihin, pakkasin pieneksi jääneistä osan talteen ja osan pois annettavaksi. Samalla tarmolla järjestin myös Mikon lelukaapin. Heitin pois paperisilpun ja tarrat, jotka eivät enää tarraudu. Kuljetin osan leluista alakerran leikkihuoneeseen (joka toimittaa myös vierashuoneen virkaa silloin harvoin kun meillä on täällä vieraita). Järjestin lasten kanssa myös alakerran lelut; kävimme niistä läpi suurimman osan ja sain vihdoin Mikon suostumuksella myös laitettua osan sivuun annettavaksi eteenpäin. 

Eikä päivä vain siivoiluun kulunut. Lueskelimme yhdessä kirjoja ja oleskelimme hiljakseen. Iltapäivällä kävimme kiertämässä kahdeksikon kahden lähikorttelin ympäri, Matilda rattaissa, ja Miko ja minä kävellen. Minusta tuntuu, että olemme koko porukka olleet pitkästä aikaa oikein todella olemassa tänään. Voi olla, että ainut ero on siinä, että minä en aamun jälkeen tuntenut syyllisyyttä television tai tietokoneen käytöstä. Mutta oli miten oli, mediapaaston ensimmäisen päivän iltana tuntuu oikein hyvältä.

Toivon, että mediapaasto johtaa siihen, että lasten televisionkatselu vähenee ja että minä löydän tietokoneenkäytölleni sopivat hetket ja ajankohdat. Lapset eivät tänään oikeastaan kertaakaan pyytäneet saada katsoa televisiota, ja keksivät tapansa mukaan monia leikkejä ja kaikenlaista puuhaa itselleen koko päiväksi. Välillä ohjasin Mikoa suuntaan tai toiseen; esimerkiksi leikkimään muovailuvahalla siksi aikaa kun laitoin Matildan päiväunille. Mutta suurimmaksi osaksi aika kului hyvin rennosti eteenpäin omalla painollaan. Luulen, että muutamassa päivässä televisio ei enää tule juurikaan lasten mieleen, ja että viikossa he ovat niin tottuneet puuhailemaan ihan muuta, ettei televisiolle ole enää virkaa. Saa nähdä! Yritän raportoida mediapaaston etenemisestä sen minkä ehdin paaston sääntöjen puitteissa.

8 kommenttia:

  1. Ei hassumpi idea! Ma olen jo itseni laittanut "iltapaivalehtipaastolle", silla aina kun olen lukenut jompaista kumpaista (IS tai IL) seuraa siita vain levottomuutta ja surua, aina löytyy niin kurjia uutisia sielta. Hesarin sivulta aamulla katson uutiset lapi, ja sitten annan iltaisin telkkarista tulla jonkun maan(Suomi, Turkki, UK) uutiset. Ne riittaa, hittoako sita joka tunti kay kyttaamassa mita maailmalla mahdollisesti on tapahtunut.

    Toinen minka haluaisin laittaa kiinni on FB. Mutta siina on kaantöpuolensa, silla se on kanava jota kautta olen yhteydessa muissa maissa asuviin sukulaisiin ja ystaviin.

    Mukavaa paastoviikonloppua teille ja ihanaa aitienpaivaa sulle seka kaikille taman lukeville <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoissa ajatuksissa täällä, tosin Facebook on minulle niin tärkeä yhteys ulkomaailmaan ja kaukana asuviin ystäviin ja perheenjäseniin, etten haluaisi siitä pois lähteä. Iltalehteä en ole seurannut enää netin kautta tai Suomessa ollessani lainkaan. Iltasanomat ei ole paljon parempi, mutta jotenkin kestän sen kuitenkin paremmin. Mutta niin se on, että kyllä maailma pysyy pystyssä vaikkei uutisia koko ajan kyttääkään :)

      Toivottavasti äitienpäivä sujui hyvissä merkeissä koti-Suomessa!

      Poista
  2. Onpa hyva idea, taidan laittaa meidätkin samanlaiselle paastolle, ihan liikaa tulee roikuttua netissa vaikka olen sita jo vahentanytkin. Telkkarista meilla on auki valilla lastenkanava silla vaikka neiti on pieni niin valilla on auki joku lauluohjelma, tiedän etta moni ei anna lasten katsoa nain pienena tv:ta ollenkaan mutta aina sita ei jaksa olla niin taydellinen :) Internetista meilla on usein auki suomalainen lastenradio mika on tosi kiva ulkosuomalaisille ja musiikki on niin kivaa etta mielellaan kuuntelen sita itsekin. Facebookissa en enaa ole ja viime aikoina olen aikonut liittya takaisin, juurikin sen takia etta siella tulisi taas vietettya aikaa olen pysynyt edelleen poissa. Luulen etta ne ihmiset joihin haluan pitaa yhteytta pysyvat ilman sitakin vaylaa, tavallaan tuntuu etta sielta pois pysyminen saastaa myös turhilta kontakteilta. Aiemmin katsoin netin kautta suomitv:ta mutta jatin sen pois silla siihenkin meni ihan liikaa aikaa. Lehdet luen netista enaa aamuisin kerran ja se riittaa, yritan olla surfaamatta myös lapsen paivauniaikaan niin tosiaan sita saa paljon enemmin aikaiseksi. Tasta sain lisapotkua ja meilla alkaa nyt myös omalainen mediapaasto; tietty aika netissa aamuisin ja ehka joskus iltaisin seka lapsen telkkarin katselu minimiin. Hyvaa aitienpaivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Televisiolle on kyllä ihan oma tarpeensa pienten lasten vanhemmilla, ja niin täydellinen ei tarvitse mielestäni olla, etteikö sitä koskaan avaisi. Yritän antaa itsellenikin armoa ja nähdä sen, ettei se televisio mikään piru ole. Kunhan katsominen ei lähde käsistä. Haluan myös tämän paaston myötä lapsille muistuttaa kuinka paljon kivaa tekemistä kotonakin on. Innoissaan ovat leikkineet lelusiivouksen myötä löytyneillä vanhoilla mutta hukassa olleilla leluilla! :)

      Kiva jos sait omaan arkeesi tästä lisäpotkua! Hyvää äitienpäivää myös sinulle Petra, vähän myöhässä mutta kuitenkin!

      Poista
  3. Hieno idea! Taidetaan kokeilla meilläkin, varsinkin nyt kun ilmat suosivat ulkoilua. Aivan OT, mutta sinua saattaisi kiinnostaa Kivan Mikrolainat, nyt siellä saa kokeilla lainaamista ilmaiseksi 25 dollarilla (eli yhden lainan saa tehdä ilmaiseksi), tässä linkki: http://www.kiva.org/invitedby/suvi3108
    Meillä on jo koko suku hommassa mukana, lainataan lähinnä vain naisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Mä olen tohon Kivaan joskus tutustunutkin ja kovasti olimme aikeissa lähteä hommaan mukaan, mutta sitten se jotenkin jäi. Täytyy yrittää uudestaan, koska tuo Kiva kyllä vaikuttaa hyältä idealta.

      Poista
  4. Kata hei,

    olen Silja, suomalainen vapaa toimittaja Tallinnasta. En löytänyt sähköpostiosoitettasi täältä blogista. Haluaisin ottaa sinuun yhteyttä erääseen lehtijuttuun liittyvässä asiassa. Voisitko laittaa minulle viestin osoitteeseen silja.hurskainen(at)gmail.com, niin kerron sitten enemmän, mistä on kyse. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Silja,
      Pistin sulle postia tulemaan. Jään uteliaana odottamaan yhteydenottoasi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!