maanantai 14. toukokuuta 2012

Mediapaaston toinen päivä

Aamuisin lapset eivät meillä muutenkaan katso televisiota kuin erikoistapauksissa, eli tämä aamu ei sinänsä eronnut tavallisista sunnuntaiaamuista siltä osin. Minulla oli silti jotenkin enemmän intoa ja voimaa tänä aamuna, vaikka olin taas nukkunut Matildan kanssa hyvin katkonaisen yön. Tiesin, etten voinut missään vaiheessa kadota hetkeksikään tietokoneen ääreen omiin ajatuksiini, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin herätä heti aamuun. 

Lapset leikkivät aikaisin aamulla etupihalla. He poukkoilivat ympäri pihaa ja piirtelivät liiduilla pihakivetykseen. Siirryimme sisälle kun alkoi olla liian kuumaa ja aurinkoista ulkoleikkeihin. Sisällä lapset improvisoivat leikin toisensa jälkeen. Minä lyhensin ja ompelin käsin Mikon rikkinäisistä housuista Matildalle shortsit. Luin lapsille heidän leikkiensä ja minun puuhailujeni välissä. Leppoisa aamu.

Lounaalle lähdimme sunnuntaipäivien olohuoneeseemme: katettuun ulkoilmaravintolaan, joka on ratsastuskoulun yhteydessä. Ravintolassa on rento tunnelma, hyvää ruokaa, koiria pitkin poikin lattioita, ja kolibreja ja iguanoja heti ravintolan ulkopuolella omissa hommissaan. Jos hyvin käy, pääsee syödessä seuraamaan ratsastustuntia ravintolan edessä olevalla kentällä. Ravintolan omistajan kihlattu on Mikon tuleva esikouluopettaja, ja molemmat - omistaja ja hänen kihlattunsa - suhtautuvat ravintolan asiakkaisiin niin lämpimästi, että todella tuntuu vähän siltä niin kuin olisimme ravintolassa kotonamme tai hyvien ystävien luona kylässä. Mikon ja minun oli tarkoitus ratsastaa lounaan jälkeen, mutta tänään on satanut kaatamalla useampaan otteeseen, ja lopulta tunti peruuntui sateen vuoksi. Pari ystäväperhettämme oli ehtinyt ratsastaa aamulla ennen sadetta ja oli jäänyt ravintolaan lounastamaan ja oleilemaan. Vietimme heidän kanssaan aikaa ja nautimme hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta. En ole äitienpäiväihmisiä, tai yleensäkään kovin innostunut juhlapäivistä, mutta nautin kaikin puolin erinomaisen äitienpäivälounaan joka tapauksessa.

Lapset nukahtivat autoon kotiintulomatkalla. Kannoimme molemmat sänkyihinsä ja minä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja käydä myös päiväunille. Miko ei ole nukkunut päiväunia enää melkein vuoteen, mutta on ollut tavallista väsyneemmän oloinen siitä lähtien kun tervehtyi korvatulehduksesta. Viimeisenä kuumepäivänä hän nukahti lastenhuoneen matolle kesken leikkien, ja tänään siis autoon. Molempina kertoina olen suosiolla antanut pojan nukkua, ja hämmästyksekseni Miko on silti käynyt illalla nukkumaan ihan tavalliseen aikaan. Liekö tämä vielä sairauden loppumaininkeja, vai onko nyt meneillään vaikkapa joku väsyttävä kasvupyrähdys, en tiedä. Nukuimme parisen tuntia kaikki kolme.

Herättyämme laitoin Mikolle ja Matildalle vihreää kynsilakkaa varpaankynsiin. Miko oli ihaillut minun kirsikanpunaisia varpaankynsiäni ja pyytänyt saada vihreät kynnet. Ruokakaupasta löytyi vihertävää kynsilakkaa ja sillä on nyt siis maalattu molempien lasten kynnet. Maalasinko Cosimonkin varpaankynnet, sitä en kerro. Loppuiltapäivä kului rauhallisesti kirjojen ja leikin merkeissä. Taustamusiikkina soi Diana Krall ja Maija Vilkkumaa.

Mediapaasto on toistaiseksi sujunut erinomaisesti. Lapset ovat tapelleet paljon vähemmän kuin tavallista ja olleet muutenkin rauhallisia ja rentoja. Paljon on varmasti kiinni siitä, että olen ollut niin paljon aktiivisemmin heidän puuhissaan mukana sen sijaan, että olisin katsonut toisella silmällä tietokonetta tai miettinyt jotain internetin kesken kaiken herättämää ajatusta. Molemmat lapset ovat myös rauhoittuneet nukkumaan hyvin helposti ja uskon sen johtuvan siitä, ettei televisio ole heitä illalla keinotekoisesti virkistänyt. Televisiota en minä ole lasten viihdyttämiseen lainkaan kaivannut, eivätkä lapsetkaan ole sen perään kyselleet. Miko kyllä vähän haikeana katseli ravintolan televisiota hetken verran. 

Tekisi mieli jatkaa paastoa pitempään kuin viikko. Meillä näkyy melkein kymmenen lastenkanavaa, joista tulee lastenohjelmia 24 tuntia vuorokaudessa. Noista useampi on suunnattu Mikon ikäisille tai nuoremmille, ja meidän lapsemme saavatkin lähinnä katsoa vain niitä ihan pienten lasten kanavia, tai sitten lasten DVD:itä. Mutta tarjontaa on joka tapauksessa liikaa, vuorokauden jokaiselle tunnille useammalla eri kanavalla. Tuntuisi helpommalta pitää laite kiinni kokonaan, mutta haluaisin kuitenkin päästä lasten televisionkatsomisessa jonkinlaiseen kohtuuteen. Minulle sopisi, että he katsoisivat televisiota vaikkapa puoli tuntia tai enimmillään tunnin päivässä. Silloin tällöin voitaisi television sijaan katsoa joku lasten elokuva. Mutta miten tämä käytännössä onnistuu sitä en vielä tiedä. Olen huomannut, että meidän lapsemme jaksavat ja ymmärtävät parhaiten sellaista arkea, jossa on paljon rutiineja. Samat asiat tehdään aika lailla samoihin aikoihin joka päivä, ja lapsetkin tietävät odottaa mitä milloinkin on päivän mittaan tapahtumassa. Haluaisin siis kehittää televisionkatsomiseen jonkun asiallisen rutiinin, joka ei liian helposti joustaisi suuntaan tai toiseen. Näitten kahden päivän jälkeen puoli tuntiakin tuntuu itse asiassa kuitenkin aika pitkältä ajalta televisiota päivittäin. Se aika on poissa kivoista leikeistä ja kirjojen lukemisesta, rauhallisesta oleilusta. 

Omalta osaltani aion yrittää jatkaa paaston viitoittamalla tiellä myös paaston jälkeen. On ihanaa, kun ei ole koko päivänä lupaa ottaa tietokonetta esiin! Hiljaisina hetkinä mietin omia ajatuksiani ja kaikessa rauhassa tarkkailen lapsia heidän puuhissaan. Minulla on ollut nämä viime päivät tasaisen hyvä olo ja mieli, kun uutiset, Facebook ja muut virikkeet eivät ole useamman kerran päivässä pirstoneet ajatuksiani palasiksi. 

Näissä mietteissä päättyy mediapaaston toinen päivä. 

4 kommenttia:

  1. Aika helposi telkkarista ja netistä eroon pääsee. Olin 2 vuotta ilman telkkaria kun sieltä ei mitään ilman SKY satelliitia näkynyt. Päätin koittaa ilman ja pärjäsin. Kun jouduin pitkälle sairaslomalle niin tarvitsin telkkarin viihteeksi. Samoin kotoa puuttui pitkään nettiyhteys enkä sitäkään laittanut kun töissä menee päivät koneella. Nyt kotona on hotellin kautta yhteydet ja peräti 6 kanavaa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää olevan aika helppoa tosiaan, en ainakaan vielä kärsi itse mistään vieroistusoireista - päinvastoin!

      Tuollainen kuusi kanavaa olis itse asiassa tosi hyvä. Minun lapsuudessani meillä oli vain kaksi, vähän kerrallaan vähän enemmän. Mistään ei tullut ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa paitsi sitten kai Music Televisionilta kun se aloitti. Meillä on täällä valitettavasti amerikkalainen kaapelipaketti ja sen lisäksi joitain meksikolaisia ja kiinalaisia ja kai pari intialaistakin kanavaa. Liikaa liikaa joka tapauksessa!

      Poista
  2. Hienostihan siella sujuu!
    Meilla jokin ylempi taho paatti vauhdittaa mediapaastoa: saman tien kun saimme Formulat ja jaakiekot ja jalkapallot seurattua, hajosi digiboxin kaukosaadin! Ja kanavia ei voi vaihdella mitaan muuta kautta, joten telkkariin jai yksi kanava kayttöön (jolta ei tule mitaan katsomista koko paivana!). Eli tv on meilla jo poissa laskuista :D

    Eilen itsekin vain blogin paivitin ja muutamaan siihen liittyvaan sahköpostiin vastasin, muutoin pidattaydyin netistakin. Hyvinhan tama sujuu siis taallakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teilläkin paastotaan. Ja ennen kaikkea hienoa, että sujuu hyvin!

      On muuten hienoa nykyteknologia, kun on päästy siihen pisteeseen, ettei kanavia voi vaihtaa ilman kaukosäädintä... Meillä taitaa pystyä jotenkin siirtymään kanavalta toiselle myös televisiolaitteesta itsestään, mutta ihan yksinkertaista se ei ole. Toisaalta helpottaa tosiaan paastoamista!

      Poista

Kiitos kommentistasi!