perjantai 18. toukokuuta 2012

Tarantellavahti ja muita mietteitä

Rikoin tänään mediapaaston hetkeksi ja kävin koneella vaikka lapset olivatkin hereillä. Pongo alkoi nimittäin haukkumaan takapihalla lounasaikaan. Kävin katsomassa mikä oli hätänä ja löysin Pongon jalkojen juuresta kuolleeksi tallatun tarantellan. Raato näytti niin tuoreelta eikä kukaan muu ollut pihalla pyörinyt kuin koirat, että arvaan Pongon lytänneen hämähäkin kuoliaaksi, tahallaan tai vahingossa. Pongo haukkui tarantellaa senkin jälkeen kun olin peittänyt sen hiekalla, ja lakkasi vasta kun heitin hämähäkinraadon takapihan taakse tyhjälle tontille. Yksi karvainen jalka jäi vielä pihalle muistoksi. 

Halusin tarkistaa internetin ihmeellisistä tiedostoista mitkä ovat tarantellanpureman ensi oireet siltä varalta, että hämähäkki ehti purra Pongoa ennen kuin kohtasi loppunsa. Katsoin, että kyseessä oli pätevä hätätapaus paaston rikkomiseen. Sen jo tiesinkin ennen kuin tänään taas kerran lueskelin tarantellatietoutta, että vastoin yleistä luuloa tarantellanpuremat eivät yleensä tapa ihmistä. Pienen koiran ne kyllä saattavat kuitenkin kuulemma tainnuttaa kuoliaaksi. Pongo on onneksi kaikkea muuta kuin pieni, ja on ollut hämähäkkikohtaamisen jälkeen kaikin puolin hyvävointinen. Luulen, että se säästyi puremalta. Ihan hienoa sinänsä, että se jää raivokkaasti haukkumaan pihalla tarantelloja, eläviä ja kuolleita. Lintukoiramme on siis myös hyvä hämähäkkivahti. 

*****

Mediapaasto etenee kohti loppuaan. Vieläkään en ole ihan varma minkälainen arki paaston jälkeen on edessä. Omalta osaltani aion pyrkiä siihen, että avaan tietokoneen vain silloin kun lapset nukkuvat tai ovat jonkun muun hyvässä hoidossa, ja mahdollisissa hätätapauksissa. Lasten ja televisionkatselun suhteen olen suunnitellut, että alkaisimme viettää jokaviikkoista elokuvailtaa lasten kanssa: lasten DVD-elokuva, popcornia ja yleistä oleilua yhdessä kerran viikossa. Vielä harkitsen sitä voisiko Miko tuon lisäksi katsoa yhden lempiohjelmistaan päivittäin, puoli tuntia kestävän luontoaiheisen lasten piirretyn, josta hän on viime aikoina ollut erityisen innostunut. Meitä vanhempia huolettaa molempia kuitenkin vähän se, että Miko ei maltakaan katsoa vain yhtä vaan tahtoo aina enemmän, ja että yhden puolentunnin ohjelman katsominen johtaakin vain riitoihin. Tällä paastoviikolla kun ei ole televisiosta ollenkaan tarvinnut vääntää kättä ja se on ollut mukavaa.

Tajusin eilen, että enemmän kuin tämä mediapaasto, Mikoa oli tainnut rauhoittaa sairausviikko ja rauhallinen aika yhdessä kotona. Muutama päivä leikkikoulussa tällä viikolla on ehtinyt taas tehdä pojan vähän levottomammaksi, ja Mikon ja Matildan välillä on tullut taas vähän enemmän riitaa viime päivinä kun mediapaaston alussa. Olen nyt huomannut jo useamman kerran, että kun Miko on lomalla leikkikoulusta tai muuten vaan viettää aikaa ihan oman porukan kesken muutaman päivän, hän on paljon rauhallisempi kuin silloin kun leikkikoulussa on käyty useampi päivä tai viikko yhteenmenoon. Onkohan se näin kaikkien päiväkotien ja koulujen kanssa, vai olisiko levottomuuden syynä tämän kyseisen leikkikoulun dynamiikka? 

*****

Edustusrouvan ominaisuudessa kävin tänään Cosimon kanssa juhlimassa Yhdysvaltain itsenäisyyttä rennoissa picnic-henkisissä juhlissa suurlähetystön pihalla. Itsenäisyysjuhlat pidettiin nyt toukokuussa varsinaisen itsenäisyyspäivän 4. heinäkuuta sijaan siksi, että suurlähetystö halusi välttää pian alkavan sadekauden arvaamattoman sään. Totta kai tänään satoi kaatamalla. 

Juhlissa oli silti rento, iloinen tunnelma, ja suurten telttojen alla pysyimme sateesta huolimatta pääosin kuivina. Paikalla oli mukavien tuttujen ja Cosimon erilaisten työkontaktien lisäksi myös muutama läheinen ystävämme, joten taas kerran edustaminen kävi helposti. Työasioiden lomassa Cosimo ja minä saatoimme viettää aikaa keskenämme ja toisaalta myös hyvien kavereiden kanssa. Kotona oli lapsilla ja lastenhoitajalla aika kulunut myös mukavasti televisiottomuudesta huolimatta, ja koiratkin olivat onnistuneet pysymään pihalla kuivina. Ilta oli siis kaikin puolin onnistunut.

Tällä viikolla on kuitenkin ollut vähän liikaa menoja ja pientä puuhaa. Minua väsyttää mutten saa nukahdettua; ajatukset laukkaavat eri suuntiin, enkä minä saa niistä otetta. Edessä on vielä ainakin muutama täysi päivä ja ihmettelen missä välissä ehdin taltuttaa kiireisen pääni ja rauhoittua kunnolla. 

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos vielä tätäkin kautta :) Vastaan haasteeseen mitä pikimmin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!