perjantai 15. kesäkuuta 2012

Edustusrouvan monta todellisuutta

Kun pesen tukkaani mietin löytyykö mistään ihmisille kirppushampoota, tai voisinko käyttää varalta koirien kirppu- ja punkkipesuaineita. Miksei ihmistenkin niskaan voisi kerran kuussa laittaa kirpun- ja punkinestolääkettä? Ei kai minulla sentään oikeasti kirppuja ole, mutta Skippyssä niitä vielä muutama pomppii, estolääkkeistä huolimatta. Kun katsoo koirassa hyppiviä kirppuja alkaa kutittaa joka puolelta.

Jätän aamulla Matildan lastenhoitajan hyvään huomaan, vien Mikon leikkikouluun, ja Skippyn Cosimon töihin aamupäivähoitoon. Poppy ja Pongo paistattelevat päivää takapihalla. Kunhan Skippy tuosta paranee, sekin saa viettää pihalla aikaa isojen koirien kanssa. Toistaiseksi en uskalla jättää Skippyä pihalle itsekseen Poppyn ja Pongon kanssa, ettei se tule innostuneeksi juoksemaan tai hyppimään, ja ettei koirille tule lauman hierarkiaa selvitellessään mitään isompaa kränää. Skippy ei ole juurikaan nuollut leikkaushaavaansa, mutta haluan pitää sitä myös siltä varalta silmällä. Ruokailuhuoneen pöydällä odottaa varalta kauluri, mutta sitä ei ole toistaiseksi tarvittu estämään nuolemista. 

Aamupäivän vietän Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueella japanilaisen ystävättäreni luo tenugui-kurssilla. Tenugui on japanilainen liina, jota voi käyttää lahjapaperin sijasta, tai keittiörättinä, tai vaikkapa haavan sitomisessa. Kurssin pitävät Japanin valtion lähettämät vapaaehtoistyöntekijät. Japanin valtio lähettää Belizeen vapaaehtoistyöntekijöitä tekemään erilaisia töitä. Tenugui-kurssin opettajista toinen antaa Belizen eteläkärjessä Punta Gordassa paikallisessa koulussa musiikkitunteja ja toinen on täällä Belmopanissa töissä ambulanssilääkärinä. Lisäksi he tekevät Japania ja japanilaista kulttuuria tunnetuksi läpi maan. Japanilainen ystävättäreni, joka on naimisissa amerikkalaisen diplomaatin kanssa, kutsui vapaaehtoistyöntekijät pitämään ystävilleen tenugui-kurssin omassa kodissaan. 

Opettelemme pääasiassa miten tenuguita voi käyttää lahjapaperin sijaan tai kassin asemesta, mutta näemme myös muun muassa miten yhdistämällä paksun naistenlehden ja tenuguin voi tehdä jämäkän väliaikaisen lastan murtuneelle raajalle. Kun tein kauniista liinasta pakettia kirjalle, hymähdin ääneen, että näin sitä kai kuuluu diplomaatinrouvan kuluttaa aikansa! Epäilen, että muutamakin ihminen luulee minun päivieni kuluvan juuri näin: ihanissa, turhissa puuhissa, kauniiden asioiden ääressä...

Kurssin jälkeen haen Mikon leikkikoulusta, laitan Matildan päiväunille. Jätän nukkuvan Matildan ja leikkivän Mikon hetkeksi kotiapulaisen hyvään huomaan ja käyn hakemassa Skippyn päivähoidosta Cosimon toimistosta parin korttelin päästä. 

Illan pimetessä pakkaudumme autoon koko perhe ja Skippy. Ajamme muutaman tienpätkän päähän eläintenhoitajan luo. Skippyllä on nenänsä sisällä iso punkki, joka täytyy saada poistettua. Kestää parisenkymmentä minuuttia saada rimpuilevalta koiralta napattua nenästä punkki, joka pitää tiukasti kiinni. On helpotus, kun punkki vihdoin saadaan irrotettua.

Kotona koiralauma yrittää selvittää kuka kukin on koirien välisessä hierarkiassa; Skippy haastaa Pongon kanssa vähän riitaa, vaikka toisaalta sitten saattaa nuolla hyvällä hetkellä tyytyväisenä Pongon nenää. Poppyn tunnistavat kaikki koiraseurueen johtajaksi, ja minut ja Cosimon ja lapset ylijohtajikseen, eli vain noista lauman alimmista paikoista on vähän kiistaa ja epätietoisuutta. Pongo tuntuu vähät välittävän siitä mihin hierarkiassa asettuu - se ihmettelee vain miksei Skippy tahdo leikkiä sen kanssa! Onneksi koirat jäävät kaikki nukkumaan sulassa sovussa pitkin olohuoneen lattioita eikä Pongokaan herää yöllä edes silloin kun ukkonen jylisee jossain etäällä.

*****

Tänään olen kironnut sitä, etteivät puhelimet Belizessä toimi. Meidän kotipuhelimemme ei ole toiminut kunnolla viikkokausiin. Juuri kun olen aikeissa soittaa puhelinyhtiön miehet paikalle, puhelin alkaakin hetkeksi taas toimimaan. Muutaman päivän päästä se kuitenkin taas on hiljaa. Kännykkäsoitot eivät välttämättä yhdisty ollenkaan. Kännykkäviestit eivät usein mene perille, eikä koskaan voi tietää milloin viesti on vastaanotettu ja milloin vastaanottajalta vain kestää kauan vastata siihen. 

Mutta ennen kaikkea olen kironnut sitä, ettei tässä kylässä ole monena päivänä viikossa paikalla yhtään eläinlääkäriä. Kingstonissa tilanne oli jo mielestäni hermostuttava, koska oli aina odotettava virka-aikaan, että sai eläinlääkärin kiinni. Belmopanissa eläinlääkärit näyttävät todennäköisemmin olevan paikalla virka-ajan ulkopuolella, mutta usein päivästä toiseen ei ole mahdollista viedä eläintä kylällä eläinlääkärille lainkaan. Onneksi on eläinsuojeluyhdistyksen Lilly! Hän tietää kaikkien kylän eläinlääkärien liikkeet ja osaa neuvoa ketä lähestyä milloinkin. 

Skippy ei nimittäin ole toipunut niin hyvin kuin olisin odottanut ja toivonut. Leikkaushaava näyttää sinänsä siistiltä ja hyvältä, mutta koira on yksivuotiaaksi toipilaaksi mielestäni kovin hidas liikkeissään ja väsyneen oloinen. On varmasti kovaa työtä toipua isosta leikkauksesta ihan uudessa paikassa, ja yrittää ymmärtää uuden lauman hierarkiaa. Ehkä se on siis ihan syystä väsynyt ja piristyy kunhan saa vähän uudesta elämästä kiinni (koska tänne meillehän koira näyttää jäävän ainakin toistaiseksi asumaan). Haluan varalta otattaa siltä verikokeen ja varmistaa, ettei sillä ole punkkikuumetta, tai virtsatientulehdusta, tai sydänmatoja (heartworm). Helpommin sanottu kuin tehty. Huomenna koe ehkä onnistuu. Toivotaan niin. 

Tänä iltana en voi asiaa viedä sen enempää eteenpäin. Hetken päästä minun täytyy muuttua huolestuneesta, väsyneestä, hikisestä ja vähän kirppuisesta itsestäni edustusrouvaksi. Tänä iltana juhlistetaan Belmopanissa virallisesti kuningatar Elisabetin virkaanastujaisten kuusikymmenvuotisjuhlaa. Kuningatar itse ei toki ole paikalla, ja prinssin vierailukin on jo kaukana menneisyydessä. Nostamme siis kai lasin ja hiljennymme hetkeksi vain ajattelemaan kuningatarta, nukkumassa kaukana Iso-Britanniassa. 

9 kommenttia:

  1. Olen miettinyt myös etta miksei ihmisille tarkoitettuja punkki- tai kirppunestolaaketta ole tarjolla, vai onko mutten ole törmannyt niihin? Taalla on aina alku kesasta otsikoissa punkkikuolemia Turkin pohjoisosissa, osa niista levittaa Krimin-kongon verenvuotokuumetautia. Eikös joku punkkirokote ole olemassa mutta olisiko se borrelioosia kantavaa vastaan, jaa-a pitanee selvittaa asiaa. Mukavaa viikonloppua Belizeen ja toivotaan etta koira toipuu pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se punkkirokote ei ole borrelioosia vastaan vaan taitaa olla puutiaisaivokuumetta vastaan. Se on jotenkin ihmeellistä, ettei ihmisille löydy punkinestoaineita - tai en tosiaan minäkään ainakaan ole koskaan niihin törmännyt - kun ne kuitenkin eläimillä toimivat verrattain hyvin. Täydellisiähän eivät ole nekään tosin. Punkinestoaineista huolimatta on meidän koirilla aina silloin tällöin punkki tai kaksi (ja jos kovin punkkisella alueella liikkuvat niin hyvin paljon enemmänkin), ja vaikka punkkien pitäisi lääkkeistä kuolla tai vähintäänkin lamaantua ja tulla lisääntymiskyvyttömiksi, aina silloin tällöin tulee koirista vedetyksi ihan reippaanoloisia eläviä punkkeja. Ja ovat täällä tuttujen koirat sairastuneet punkkikuumeeseenkin niistä lääkkeistä huolimatta. Olisi joskus kiva kuulla mikä on punkkien hyvä tehtävä tässä maailmankaikkeudessa, vai onko niitten tarkoitus vain levittää tauteja ja huolta? ;)

      Hyvää viikonloppua Turkkiin!

      Poista
    2. Koirille siis saa pitkäkestoisen punkkisuojan punkinestoaineella? Sitä vaan että hyttysmyrkyn kaltaisia lyhytkestoisia punkkimyrkkyjä kyllä on ihmisille olemassa, mutta tosiaan "suihkuta metsään mennessä ja pese pois metsästä tullessa" -tyylillä. Koirat kuvaannollisesti ja kai kirjaimellisestikin paksunahkaisempina sietänevät myrkkyä iholla paremmin kuin ihmiset, ihmisille voi olla korkea kynnys hyväksyä moisia aineita käyttöön pitkäaikaishaittojen pelossa; paljonko imeytyisi verenkiertoon ja tulisiko jollekin vuosikymmenien päästä sen vuoksi syöpä jne.

      Poista
    3. Niin kai se on, ettei sitä lopulta ehkä tekisi mieli laittaa niskanahkaan koirien punkinestoainetta, jonka vaikutus kestää kuukauden...

      Meillä on koirilla käytössä aine nimeltä Frontline. Sitä laitetaan koiran niskaan kerran kuussa ja se suojaa aika hyvin sekä punkkeja että esimerkiksi kirppuja vastaan, ei täydellisesti mutta paremmin kuin ei mitään. Tuholaistenestoainetta voi myös koirille eläinlääkäri laittaa piikillä kerran kuukaudessa ihon alle, ainakin täällä Belizessä. Nuo estolääkkeet, sekä tuo niskaan laitettava että piikki, on arvatenkin todettu turvallisiksi käyttää eläimillä. Niskaanlaitettava lääke on ihan laajasti ilman reseptiä tarjolla ja käytössä läpi maailman, ja tuo piikitettävä lääke on kai sekin myös ihan maailmanlaajuisesti eläinlääkärien käytössä.

      Voisi jotenkin kuvitella, että ihmisillekin olisi mahdollista keksiä jokin vastaava lääke/myrkky. Vai onkohan minulla liikaa uskoa lääketieteen ihmeisiin? :) Mä kaipaisin juuri tuollaista pitempikestoista estoainetta ettei tarvitsisi paria kertaa päivässä tehdä punkkitarkastuksia itselle ja lapsille. Me ei varsinaisesti liikuta punkkialueilla vaan nuo koirat tuovat estoaineista huolimatta aina silloin tällöin punkkeja taloon.

      Poista
    4. Minulla on molemmat vanhemmat sairastaneet hankalammanpuoleisen borrelioosin, joten aihe liippaa läheltä. Ehkä siksi jäin tätä pohtimaan niin että piti oikein lähteä wikittämään näitä aineita, miksei samat toimisi ihmiselle. Seuraavaa löysin: Koiralla Frontline on pitkävaikutteinen sen ansiosta, että se varastoituu hikirauhasiin, ja erittyy sieltä vähä vähältä. Ehkä ihmisen hikirauhaset on liian pienet? Vaikuttava aine fiproniili on luokiteltu ihmiselle mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi, eli kovin vahvoja näyttöjä siitä ei ole. Ihmisten hyönteismyrkyissä tavallisin vaikuttava aine on DEET, joka ainakin yhden lähteen mukaan on aika huono punkkeja vastaan (http://www.lymeneteurope.org/info/deet-versus-permethrin-as-a-tick-repellent) eikä se joka tapauksessa sovellu pitkäaikaiseksi karkoitteeksi, koska sen vaikutus perustuu iholta haihtumiseen (hyönteiset inhoavat sen hajua!) Tehokkaampi punkkikarkoite permetriini taas sopii vain vaatteisiin laitettavaksi, koska ihon öljyt heikentävät sen tehoa.

      Taisin innostua lavertelemaan vähän liikaa, anteeksi vaan. :) Mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että ihan uutta ainetta pitäisi lähteä kehittämään ihmisten pitkäaikaissuojaksi. Luulisi että markkinarako olisi riittävän iso, että hyvinkin jonkun firman kannattaisi yrittää.

      Poista
    5. Täällä sopii laverrella! Mielenkiintoista kuulla lisää tästä asiasta mikä on ollut mullakin paljon viime aikoina mielessä. Borrelioosi on pelottava sairaus, niin kuin monet muutkin punkkien levittämät sairaudet. Luulisi tosiaan, että niitten ennaltaehkäisemiselle olisi tilausta ja sopiva markkinarako. Mutta onkohan sitten niin, että punkkien levittämät sairaudet eivät ole vielä riittävän suuri ongelma ainakaan länsimaissa? Vaikuttaa täältä etelästä käsin nimittäin vähän siltä niin kuin monien sairauksien tutkimukseen ehkäisyyn alkaisi löytyä resursseja kun ne leviävät Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin...

      Tuota Frontlinea kun noitten sun tietojen perusteella mietin, niin tulee mieleen se, että koirien hikirauhaset on varmaan hyvin erilaiset kuin ihmisillä, kun ne hikoilevat kielensä kautta eli ihan eri tavoin kuin me ihmiset. Ehkä meille ei voi varastoida hikirauhasiin mitään kun hikoilisimme sen sitten pois?

      Poista
    6. Hyvä kysymys tuo, että onko punkkitaudeilla vain ylittymättä joku imagokynnys. Toisaalta ainakin borrelioosi on levinnyt Yhdysvalloissakin tänne keskilänteen ilmeisesti aika hiljan ja muitakin punkkitauteja täällä on. Eli ihan malarian asemassa "muiden" ongelmana ne ovat.

      Vaikken koiranomistaja olekaan, olisi minunkin sentään pitänyt muistaa että koirat hikoilevat kielen kautta. Hyvinkin looginen selitys varastoiville hikirauhasille! :)

      Poista
    7. Ajatuskatko - punkkitaudit tuskin ovat ihan malarian asemassa.

      Poista
    8. Eivät ole punkkitaudit ehkä vielä ihan malarian veroinen haitta, mutta alkavat ne olla tosiaan kai ihan koti-Suomessakin kesällä ihan todellinen ongelma. Punkkeja vilisee ainakin minun vanhempien kodin tuntumassa ja borrelioosiakin diagnosoidaan kai tätä nykyä aika paljon. En muista lapsuudesta punkkeja ollenkaan eli eivät olleet ainakaan niin laajamittainen ongelma kuin nyt.

      Toivotaan, että punkkiongelmallekin löytyy vielä ennen pitkää joku ratkaisu! Malarian ja kaikkien muitten vitsauksien lisäksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!