torstai 28. kesäkuuta 2012

Hyvän olon aineksia

Muutin tänä aamuna yläkerran makuuhuoneissa vähän huonekalujen järjestystä. Matildan pinnasänky muutti toistaiseksi pois Mikon huoneesta takaisin meidän vanhempien huoneeseen. Pinnasängylle teki tilaa nojatuoli, joka puolestaan muutti välikköön. Uudesta paikastaan kirjahyllyn edustalta nojatuoli oikein kutsuu istumaan ja lukemaan. Sekä Mikon huoneesta että Cosimon ja minun huoneesta tuli huonekalujen järjestelyn myötä yhtäkkiä entistä avarampia ja valoisampia. Toivon, että huoneet iltaisin kutsuvat meitä kaikkia nukkumaan hyvät yöunet. 

Järjestys ja siisteys kotona tekee hyvää myös minun päälleni. Kaappien siivoaminen kirkastaa mieleni yhtä tehokkaasti kuin reipas ajatuksia selkeyttävä ulkoilu. Samalla tavalla huonekalujen uudestaan järjestäminen tuntui tänä aamuna järjestävän myös pääni. Lähdin makuuhuoneiden järjestelyn jälkeen tavallista tehokkaamalle kauppakierrokselle, nautin ajatuksella Formosassa herkullisen jäälatten kahvilan naistenlehtipino seuranani, ja sitten kävin vielä leikkauttamassa hetken mielijohteesta tukkanikin. Sain paljon aikaan parin tunnin aikana ja olin koko aamun erinomaisen hyvällä tuulella.  

Hyvää mieltä ja reippautta olen tänään saanut myös ruuan kautta. Aamiaiseksi söin oman puun mangoa ja ystävän maatilalta saatua guavaa. Lounaaksi lisää mangoa, ihania belizeläisiä pikkuluumuja, ja luomukananmunista tehtyä munakokkelia ja juustoa tortillan sisään kietaistuna. Kuumalla säällä ei tee mieli syödä paljon eikä kovin raskas ruoka maistu ainakaan päivisin. Raikkaat ja makeat hedelmät ovatkin nyt parasta herkkua. Luomukananmunat maistuvat minulle ja lapsille myös säällä kuin säällä. Muutaman viime viikon ajan olemme syöneet entistäkin luomumpia munia. Niitten maku on vahvempi ja jotenkin selkeämpi ja keltuaiset ovat pyöreitä kuin pienet pallot. 

Luin Formosassa latten ääressä istuessani naistenlehdestä artikkelin intuitiivisesta syömisestä (intuitive eating). Ilmiö on minulle sinänsä tuttu ja olen viime vuosien aikana vähän kerrallaan huomannut, että intuitiivinen syöminen on minulle ehdottomasti toimivin tapa nauttia ruuasta ja myös laihtua tarvittaessa kuin huomaamatta. Intuitiivisessa syömisessä kuulostellaan nälän ja kylläisyyden tunteita ja syödään niitten mukaan. Mikään ruoka ei ole kiellettyä. Kun syö vaistonvaraisesti ja ajatuksella tekee itse asiassa mieli syödä hyvin. Pieni pala suklaakakkua maistuu hyvältä mutta ajatus toisesta palasta tuntuu jo liialta. Minun tekee vaistonvaraisesti mieli ennen kaikkea hyviä, tuoreita raaka-aineita: lihaa, kalaa, hedelmiä, vihanneksia. Kohtuudella leipää ja esimerkiksi pastaa. Herkkuja sopivasti, ja pullollinen olutta tai lasi viiniä jos siltä tuntuu. 

Aina en muista enkä osaa syödä vaistonvaraisesti ja huomaan pian, että olen vähän huonovointinen eikä minulla ole samalla tavalla energiaa. Mutta toisaalta riittää, että syön muutaman päivän ajatuksella ja vaistoani seuraten: oloni paranee heti ja usein vaakakin alkaa nopeasti näyttää vähän pienempää lukemaa. Laihduttaminen itsessään ei minulle sovi, haluan nauttia kaikenlaisesta ruuasta kohtuudella, enkä halua täyttää päätäni ajatuksilla kaloreista ja "hyvistä" ja "pahoista" ruuista. Ajatuksella syöminen tekee omalta osaltaan itse asiassa ruokailusta entistäkin nautinnollisempaa. Tekee hyvää keskittyä siihen mitä syö, syödä vain niin paljon että on kylläinen, ja nauttia jokaisesta suupalasta. 

Suupaloista puheenollen, uunissa valmistuu parhaillaan illalliseksi porsaankyljyksiä ja niitten kylkiäiseksi vihanneksia kookosmaidossa ja riisiä, kunhan saan riisinkeittimen päälle. Aion varmasti nauttia joka suupalasta!

8 kommenttia:

  1. Tuo intuitiivinen syöminen on käsitteenä uusi minulle, mutta olen tainnut sitä harrastaa huomaamattani minäkin. Olen huomannut ihan saman kuin sinä: en voisi mitenkään alkaa laskea kaloreita tai alkaa vältellä mitään ruokia (varsinkin jos niistä tykkään :)). Olen tarkkaillut, anteeksi vain, lihavien ihmisten syömistä, ja he usein syövät hyvin nopeasti ja valtavia suupaloja suuhunsa mättäen. Kun syö hitaasti ja pienin suupaloin, ruoasta nauttii paljon enemmän - ja tulee syötyä luonnollisella tavalla vähemmän. Ja mikä on todellakin parasta: voin syödä aivan kaikkea mitä haluan. Mutta ei milloinkaan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuulin tuosta termistä vasta ehkäpä puolisen vuotta sitten ja se tuntui heti hyvin järkeenkäyvältä. Intuitiivinen syöminen onkin varmaan intuitiivista monille eli siis ihan vaistoonsa luottaen tulee syöneeksi oikein!

      Minä syön usein itse asiassa liian nopeasti ja innolla, ellen pysähdy ajattelemaan miten ja mitä syön. Mutta on ollut minulle aina jollain tasolla selvää, että olisi hyvä syödä hitaasti ja ajatuksella eikä liikaa. Ja laihduttaminen ja kielletyt ruuat tuntuu minulle intuitiivisesti huonolta idealta; siinähän tulee sitten ajateltua lopulta ruokaa koko ajan! Eli olen kyllä aina tajunnut miten minun kannattaisi syödä, ja nyt olen viime aikoina ruvennut tekemään sitä ihan ajatuksella ja hyvin seurauksin.

      Poista
  2. Kuullostaa hyvältä tuo illallinen! Tekee hyvää vaihtaa välillä kalusteiden paikkaa. Tulee uutta energiaa ja asiat näkee taas uudella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä olekin ihmeellistä miten huonekalujen järjestely voi avata mielen ja tuoda perspektiiviä? Meillä on siitä hankala talo, että vähän joka seinällä on ikkunoita ja täällä on paljon kummallisia kulmia, eli ihan loputtomiin en voi taloa mallata uuteen järjestykseen, mutta onneksi nähtävästi aika vähällä huonekalujen siirtelyllä saa jo energiaa ja iloa elämään!

      Hyvä oli illallinen :) Porsaankyljykset ovat parhaimmillaan niin maistuvia ja nuo vihannekset sopivat niitten kanssa hyvin.

      Poista
  3. Ruoasta puheenollen: mummoni aina sanoo, että täytyy syödä aina sellaisia aterioita, että syömisen jälkeen jää pieni nälkä. Lisäksi täytyy joka päivä syödä voita (aitoa), maitoa (sitä rasvaista tietenkin), leipää ja jotakin vihreää. Näitä neuvoja seuraamalla kuulemma elää pitkän ja pirteän elämän.

    Pakkohan häntä on uskoa... Ikää hänellä nimittäin on jo 90 vuotta ja ainoa vaiva hänellä nykyään on hieman aiempaa heikompi muisti. Ja harmaat hiukset omien sanojensa mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas mummo! Hällä on selvästi tuo intuitiivinen syöminen hyvin hanskassa!

      Olen mummosi kanssa ihan samaa mieltä, että voi ja rasvainen maito ovat hyviä valintoja. En ole yleensäkään mikään vähärasvaisten ja muuten ylikäsiteltyjen tuotteiden ystävä. Meillä käytetään voita tosin verrattain vähän koska ruuanlaitossa tulee italialaisittain läträttyä lähinnä oliiviöljyllä, mutta on sitä kuitenkin aina jääkaapissa leipomiseen yms kun taas margariinia tai vastaavaa en ole ostanut aikoihin. Allekirjoitan myös tuon vihreän - ja muutenkin värit hedelmissä ja vihanneksissa - ja leivän tärkeyden. Olen huomannut, että jos ja kun syön ajatuksella, ei tee mieli syödä leipää liikaa, mutta sopivasti syötynä se tekee hyvää. Vaikka syön tätä nykyä vähemmän leipää ja esimerkiksi pastaa kuin ennen, en voisi kuvitellakaan karppaavani. Karppaaminen ja dieetit yleensä toimivat minun vaistojeni vastaisesti, ovat siis minulle tuon intuitiivisen syömisen vastakohta! :)

      Poista
  4. Minäkään en ole koskaan edes kokeillut mitään dieettiä. Ainoastaan punainen liha puuttuu ruokavaliostani, mutta siinäkään ei ole takana mitään eettistä -en vain ole koskaan oikein pitänyt liharuoista. Jos esim. jossakin illanistujaisissa tai juhlissa tarjoillaan vaikka jauhelihapiirakkaa, syön sitä kyllä. en siis tee lihattomuudestani numeroa. Ainoastaan kunnon lihaista pihviä en voi syödä, ruoansulatus nimittäin ei oikein tykkää sellaisesta. Kanaa ja kalaa syön kyllä. Käytän leivonnassa kunnon voita ja oikeaa kermaa, margariini menee leivän päällä. Minäkin kai sitten ole harrastanut tuota intuitiivista syömistä tietämättäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa intuitiivisessa syömisessä onkin varmaan vaan laitettu vanhalle tutulle asialle nimi :) Ja toisaalta ainakin länsimaissa on syöminen ehkä etääntynyt sen verran kauas tuosta vaistonvaraisuudesta, että intuitiivisesta syömisestä on täytynyt kehittää käsite muitten nykymaailman ruokailutottumusten rinnalle. Nyt sitä myydään uutena käsitteenä niille, joille laihtuminen tarkoittaa itsestäänselvästi karppaamista tai vaikkapa paastoamista, tai jotka ovat tähän asti syöneet hampurilaisia aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Siinä eilen lukemassani lehtijutussa sanottiin, että intuitiivinen syöminen voi olla haasteellista niille ihmisille, jotka eivät tiedä miltä näläntunne ja kylläisyys tuntuvat. Heitäkin siis kai on olemassa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!