maanantai 11. kesäkuuta 2012

Koiratoipilas

Oli kuin olikin Skippy tiineenä… Raskaus oli aika alussa ja eläinlääkäri teki päätöksen abortoida kaikki kahdeksan pentua sterilisaatioleikkauksen yhteydessä. Koska Skippy sai aika suurella varmuudella ensimmäiset rokotuksensa vasta tänään ja on kaikesta päätellen sukua pentujen epäillylle isälle, pennuilla olisi todennäköisesti ollut kaikenlaisia ongelmia. Vaikka Skippy on selvästi älykäs, se on kuuro ja sillä on muun muassa yksi ylimääräinen varvas toisessa takajalassa, eli se itse on jo varmaankin jonkun kyseenalaisen risteytyksen tulos. Skippy on lisäksi eläinlääkärin arvion mukaan vasta alle vuoden vanha, eli liian nuori äidiksi joka tapauksessa. 

Olen Skippyn kannalta tyytyväinen, että sterilisaation yhteydessä myös raskaus keskeytettiin. Se on ihan varmasti sekä koiran että Belizen koirapopulaation parhaaksi. Mutta olisipa hänet leikattu jo aiemmin niin, että tähän ei olisi tarvinnut tulla!

Minä olen tuntenut Skippyn jo useamman kuukauden ajan, en vain tajunnut Skippyä tyttökoiraksi ennen kuin vasta äskettäin. Sitä viime kuukaudet hoidelleet ihmiset olivat nimittäin nimenneet koiran Skippy Jackiksi, joten minä olin olettanut viime viikkoon asti sen olevan poikakoira. Koira on asunut useamman kuukauden tallilla, jossa Miko ja minä käymme ratsastamassa, mutta ei oikein kuulu kellekään. Skippy oli eräänä päivänä vain ilmaantunut tallin yhteydessä olevaan ravintolaan ja jäänyt asumaan. Tallin omistajat ovat todella mukavia ihmisiä ja suuria eläintenystäviä, joten he ovat pitäneet sinänsä Skippystä huolta, mutta toisaalta eivät olleet kaikilta omilta eläimiltään ja kiireiltään tulleet esimerkiksi vieneeksi koiraa steriloitavaksi, vaikka siitä olikin kuulemma kyllä ollut tallilla puhetta.

Miko ja minä kävimme tänään ratsastamassa; Cosimo ja Matilda jäivät siksi aikaa vahtimaan Skippy-toipilasta kotiin. Vakavaksi veti meidät kaikki tallilla se, että koira olikin ollut tiineenä. Tallin porukka kertoi minulle tänään, että koiran alkuperäinen omistaja oli osunut tallille jokin aika sitten, tunnistanut koiran omakseen, mutta ei ollut lainkaan kiinnostunut ottamaan koiraa mukaansa. 

Skippyn järjestäminen leikattavaksi on ollut hyvistä tarkoitusperistään huolimatta paljon sotkuisempi prosessi käytännössä kuin mitä oikein osasin odottaa, ja minulla on jotenkin pala kurkussani meidän kaikkien asianomaisten vuoksi: Skippyn, talliporukan, ja meidän perheen. Jostain syystä minua nolottaa meidän ihmisten puolesta; ettemme paremmin huolehtineet tästä koirasta. Vaikka koiran alkuperäisen omistajan kai se pitäisi ennen kaikkea tuntea syyllisyyttä! Mutta mitä voi odottaa ihmiseltä, joka jättää varta vasten eläimen pulaan? Syyllisyydentunne on ainakin varmasti liikaa odotettu. 

Että tässä sitä nyt ollaan. Poppy ja Pongo paistattelevat takapihalla päivää, lapset katsovat lastenelokuvaa DVD:ltä ja me aikuiset valvomme tietokoneittemme takaa Skippyn unta. Olin ehtinyt unohtaa kuinka iso juttu onkaan tyttökoiran sterilointi poikakoiraan verrattuna. Pongo ja Scruffy, joita olemme viimeksi sterilointileikkausten jälkeen hoidelleet, tokenivat molemmat nopeasti jaloilleen ja olivat muutamassa tunnissa leikkauksen jälkeen niin kuin ei mitään. Skippy on puolestaan ollut veto poissa jo monennetta tuntia. Se käveli kyllä kotiin tullessaan olohuoneen poikki omalle pedilleen huoneen nurkkaan, mutta on sittemmin liikkunut vain asettuakseen pedin sijaan viileämmälle laattalattialle. Jo anestesiasta toipuminen voi kestää tyttökoirien kohdalla kuulemma vuorokauden verran. Voi toipilasta. 

Aion huomenna valmistaa koirille kanansydäntä. Se on näissä meidän oloissa vähän niin kuin koirien shamppanjaa. Toivottavasti huomenna voidaan juhlia jo paljon terhakkaampaa Skippyä.

13 kommenttia:

  1. Tyttökoiran leikkaus on aina iso juttu. Siksi meillä on viime vuosina ollut vain poikakoiria, kaksi collieurosta, joita ei leikattukaan, vaan joiden kanssa pärjättiin ihan hyvin, vaikka olivatkin poikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tyttökoira, joka leikattiin Jamaikalla vähän ennen tänne Belizeen muuttoa, ja poikakoira, joka leikattiin täällä Belizessä. Onneksi molemmat ovat selvinneet leikkauksistaan ihan hyvin, vaikka tyttökoiralla tuli leikkauksensa jälkeen kyllä vähän ongelmia siitä, että se oli allerginen leikkauksessa käytetyille tikeille.

      Meidän koirat ovat ajautuneet meille elämän eri käänteiden mukana, toinen on jamaikalainen kulkukoira ja toinen belizeläinen kulkukoira. Molemmat olemme ottaneet omiksemme koska heillä ei ketään muuta ollut; koiriemme tarinat löytyvät blogin tunnisteista "Pongo" ja "Poppy". Minulla ei siis ole mitään kokemusta koirien rotujen tai sukupuolen varta vasten valitsemisesta :)

      Suomentyyppisissä oloissa on ehkä varaa olla koiria leikkauttamatta, kun ne eivät siellä niin helposti pääse vahingossa lisääntymään. Mutta uskon silti aika raivokkaasti siihen, että kaikki koirat tulisi leikkauttaa. Maailmassa on liikaa koiria ja leikkaamaton poikakoira on aina koiraongelman toinen osapuoli.

      Poista
  2. Voi! Nousi ihan pala kurkkuun. Muistan miten hirveää oli kun oma poikakoirani piti nukututtaa yhtä vähän pienempää toimenpidettä varten, ja se kun sain nukkuvan, täysin velton koiran syliini... Ihan kamalaa. Ja kyllä se ainakin mökötti useamman päivän eikä halunnut edes lenkille lähteä. :( Että mitäs sitten jos olisi ollut tyttökoira kyseessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veltto koira on kyllä aina jotenkin järkyttävä näky. Skippy oli onneksi jotenkin tolkuissaan kun tulimme sitä hakemaan, makasi pää ylhäällä lääkärin pöydällä ja oli siis selvästi esimerkiksi elossa.

      Rohkaisevaa jos sunkin koira on mököttänyt leikkauksen jälkeen useamman päivän. Skippy kyllä jaksaa määrätietoisesti mennä pihalle aina silloin tällöin mutta sitten kävisi sinne mieluiten vaan nurmikolle makailemaan. Häntä kyllä heiluu mutta surkealta koira vaikuttaa noin muuten, eikä maistu ruoka eikä oikein juomakaan. Mutta toivotaan, että muutamassa päivässä näyttää jo paremmalta!

      Poista
    2. Minun Niiloni mököttää aina kylvynkin jälkeen :D :D :D Hänellä on suuri luonne.

      Paranemisia Skippylle! :)

      Poista
  3. Meidan typy kun steriloitiin, hanella oli myös raskaus aluillaan (en edes itse tiennyt) ja elainlaakari poisti 11 (!!!) alkiota. Mutta parani aivan tosi nopeasti, mielestani ei ollut isokaan juttu tuo leikkaus. Tietysti hieman aristi pari paivaa liikkuessaan mutta muutoin ei mitaan ongelmia ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin rauhoittaa mieltä tietää, että tämä on tavallisempaa kuin luulin, että pentuja poistetaan sterilisaatioleikkauksen yhteydessä. Jotkut koirat toipuvat kai todella nopeasti näistä leikkauksista; muistelen, että meidän Poppykin oli aika nopeasti entisellään steriloinnin jälkeen paitsi että tikit ärsyttivät sen ihoa.

      Poista
  4. Meidankin koira on sterilisoitu, oli tullut raskaaksi karkureissulla ja samalla poistettiin muistaakseni 6 pentua, koira oli kylla tosi sairas tuon jalkeen usean paivan ajan. Ei suostunut tulemaan lahellekaan minua ja piilotteli itseaan hyllyn takana. Muistan etta ekana yöna operaation jalkeen itki ja valitti koko yön ja olin kauhuissani mita olenkaan mennyt tekemaan, toipuihan koiruliini siita mutta raskasta se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen yö on varmaan pahin, meillä täällä koira oksensi ja vaikutti kipuiselta. Mutta vähitellen alkaa ehkä sentään näyttää aavistuksen verran parempivointiselta, ja pysyy sentään jo aika tukevasti jaloillaan sen hetken minkä jaksaa kävellä.

      Poista
  5. Voi, toivottavasti kaikki onnistuu hyvin.
    Siellä varmasti koirien sterilisointi on todella tarpeellista, surullisia tapauksia on aivan liikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan valitettavasti varmaan enemmän onnettomia kuin onnellisia koiria. Olen viime vuoden aikana alkanut ymmärtää, että ainut ratkaisu tähän Belizen ja muiden kehitysmaiden koiraongelmaan on koirien järjestelmällinen sterilisointi.

      Mutta kyllä mä tätä nykyä uskon vakaasti, että koirien sterilisointi on ihan yleismaailmallisesti tärkeää. Koiria on kaikkialla liikaa, eikä kaikille pennuille mitenkään riitä hyviä koteja, kun pentueet ovat helposti 8-10 pentua kerralla. Mielestäni uusia pentuja ei pitäisi juurikaan varta vasten teettää missäänpäin maailmaa. Pentuja kyllä aina kuitenkin syntyy ihan teettämättäkin!

      Poista
  6. Meilläkin on joskus tyttökoira leikattu ja kyllä se on iso leikkaus!

    On onni, että maailmassa on sinun kaltaisiasi ihmisiä! Kaikkia ei ehkä voi auttaa, mutta jos edes yhtä? Se on aina eteenpäin! Ja jos hyvän laittaa kiertoon, se ehkä tulee joskus takaisin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harriet. On se jotenkin kovaa kun ei voi kaikkia auttaa! Luulisi, että tulisi hyvä mieli siitä kun tekee pienen hyvän teon, mutta yhden koiran auttamisesta herää itse asiassa kaikenlaiset syyllisyydentunnot siitä ketkä kaikki jäivät puolestaan hoitamatta. No, askel kerrallaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi!