keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vähän nolo ja haikeanhyvä

Heräsin tänä aamuna jo viideltä ihan omia aikojani. Puoli tuntia myöhemmin heräsivät koirat.  

Takapiha oli öisen sateen vuoksi veden vallassa, joten päästin koirat etupihalle ja menin itse mukana. En uskalla jättää Skippyä vahtimatta etupihalle, koska se on vielä sen verran laiha, että voisi mahtua aidan kolosta ulos jos oikein yrittäisi. Istuin siis talon edustan portailla tukka pörrössä silmät vielä unesta sumuisina vahtimassa koiria. Vanhassa pyjamassa, jonka alaosa on itse asiassa eri sarjaa kuin yläosa. Vähän nolona vilkutin ohikävelevälle Brasilian suurlähettiläälle ja hänen tyylikkäälle vaimolleen. He olivat varhain liikkeellä ulkoiluttamassa koiraansa niin kuin joka aamu. 

Tekee ihan hyvää tuntea itsensä vähän noloksi silloin tällöin. Ymmärsin, että olen vihdoin kasvanut aikuiseksi, kun huomasin ettei minua lopulta kovinkaan paljon haitannut, että Brasilian suurlähettiläs näki minut pyjama päälläni, unisena ja tukka sekaisin. Olin vain vähän nolostunut. Eipähän ollut edes ensimmäinen kerta: suurlähettiläspariskunta pääsi yllättämään minut pihalta pyjamassa jo viime viikolla. 

Tänään olemme hiljakseen juhlineet Matildan kaksivuotisuutta. Matilda on ollut liikuttavan iloinen kaikista pienistä syntymäpäivälahjoistaan, ja minä olen ollut sekoitus ylpeyttä ja hämmennystä. Kuinka onkaan minulla ihana pieni tytär. Empaattinen ja huumorintajuinen eläintenystävä, joka on samaan aikaan sekä määrätietoinen että herkkä. Mikä seikkailu Matildalla on elämässä edessään!

Näin Matildan kaksivuotissyntymäpäivänä ajatukset ovat kulkeneet tietysti myös taaksepäin tytön syntymän hetkiin. Kun Miko täytti kaksi, hän oli muutamaa viikkoa vailla isoveli; Matilda syntyi vain kuusi viikkoa Mikon kaksivuotissyntymäpäivien jälkeen. Niihin aikoihin Miko tuntui isolta pojalta, mutta nyt ymmärrän miten pieni hän oikeastaan silloin olikaan. Miten reipas isoveli hänestä, pienestä pojasta, kuoriutui samassa hetkessä kun pikkusisko saapui maailmaan! Miko on osoittautunut niin mahtavaksi ihmiseksi, että en aina huomaa enkä muista hämmästyä siitä kuinka viisas ja nokkela hän vasta nelivuotiaaksi onkaan. Ihanat lapset. 

En ole koskaan ollut suuri syntymäpäivien ystävä, mutta ehkä tämä onkin niitten merkitys ja tarkoitus: Pysäyttää meidät muistamaan, että elämäämme ihastuttavat ihmiset eivät ole aina olleet olemassa. Hiljentää meidät arvostamaan sitä kuinka he vuosi vuodelta kasvavat ja kehittyvät. 

Elämä tuntuu tänään vähän haikealta mutta oikein hyvältä. Hyvällä tavalla haikealta. Haikeanhyvältä.

Miko nollasta neljään
Matilda nollasta kahteen

6 kommenttia:

  1. Paljon onnea Matildalle! Hyvin liikuttava teksti. <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Niin onnitteluista kuin kommentistakin. :)

      Poista
  2. Onnea koko perheelle ihanien lasten synttäreiden johdosta! Suloisia lapsia!!

    Ja sieluni silmillä näin sinut istumassa rappusilla pelkässä pyjamassa:) Minä harrastan tuota pyjama päällä ulkoilua myös:) Tosin täällä ei taida oikein kukaan huomata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harriet!

      Aina ei ehdi pukea päälle ennen kuin lähtee pihalle :) Tänäänkin olin tavattavissa pyjamassa pihalla, mutta onneksi kukaan ei tainnut tällä kertaa nähdä minua.

      Poista
  3. Kyllä om herkkupaloja nuo sun lapset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! Aika namusia ovat kyllä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!